Tuliko lennettyä äkkilähdöllä pitkän viikonlopun viettoon? Huusiko koneessa lapsi, jota vanhemmat eivät saaneet rauhoittumaan,  vai oliko lapsi sinun? Polttiko kanssamatkustajien tuijotus reiän kaulukseesi?

 

Lapsista on tullut matkustamisen ei-toivottu rupusakki ja sen jokainen matkalle lähtevä vanhempi tuntee nahoissaan. Välipala-arsenaalista, lelukasseista, piirrosvälineistä, peleistä ja vehkeistä huolimatta huoltaja pelkää maha kuralla sitä, että lapsi aiheuttaa älinää ja kiukuttelee. Vauvojen itku on lentävän perheen pahin painajainen, koska mikään ei pilaa kanssamatkustajan lomaa niin kuin elävä lapsi.

Kokemukseni mukaan lomalennoilla on aina joku yksilö tai yleensä ryhmä, joka on kännissä kuin ankka. Kännikalat vaeltavat pitkin konetta hakemassa lisää juomaa, he haisevat vanhalta viinalta ja pierulta, he huutavat kovaäänisesti, he tuuppivat, he potkivat edessä istuvan jalkoja, he kiroilevat, he tappelevat vaimon kanssa ja niin edelleen. Silti kukaan ei ole ehdottamassa känniläisvapaita lentoja, koska känni niinku kuuluu elämään ja känniä pitää ymmärtää. Känni on aikuisen etuoikeus kun pitää rentoutua, siitä huolimatta, että eräskin lento on myöhästynyt kännisen hullun ulossaattamisen takia. Montako konetta on muuten jäänyt kentälle kun potkiva lapsi on ensin raahattu käsiraudoissa kenttäpoliisin hoiviin?

Kun matkanjärjestäjät ja lentoyhtiöt ensin saavat lapsiterroristit omaan osastoonsa, voin ennustaa seuraavia erityisosastoja:  1. Eläkeläisten osuus: vanhat ihmiset voivat haista erilaiselle, olla hitaita ja näin haitata muita matkustajia 2. Hikoilevien ja neuroottisten alue: toisen ihmisen pelko ja hiki haittaa vieressä istuvaa.  Jos nämä erottelut tuntuvat jotenkin ikäviltä, kannattaa kysyä itseltä, onko lentäminen todella sellaista juhlaa, että lennolla toimiva lapsi pilaa sen juhlan ja koko loman? Pitää myös muistaa, että lasten on joskus pakko matkustaa lentokoneella esimerkiksi hautajaisiin. Siis ihan pakko, vaikka se just sua nyt harmittaisi kolmen tunnin lennolla ihan hirveesti.

Lapsiperheet on opetettu ottamaan kaikki vastaan mitä tulee, nöyränä kuin teuraalle menevät lampaat. Jos tätä suomalaista filosofiaa tarkastelee yhtään syvemmin, onhan tässä jotain pielessä. On täysin epähyväksyttyä puhua ikävästi kerjäläisistä, maahanmuuttajista tai edes kaduille kakkaavista koirista, mutta lapsia saa joka ikinen kynnelle kykenevä irvistellä. Ja vanhuksia.

Vanhuksen näkökulma samaan asiaan tässä

Ja tämä sekä monta muuta tarinaa Huonon Äidin kirjassa, täältä

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Lapset ruumaan”

  • Putkipirkko sanoo:

    Jos aikuisen mielestä lentäminen ja matkustaminen on veemäistä ja stressaavaa puuhaa, niin kuvitelkaapa 0-2-vuotiaan näkökulmasta sama show jonotuksineen, odotuksineen, lämpötilanvaihteluineen, iholle käyvine vieraine ihmisineen. Rääkyminen pata punaisena on luonnollisin vitutuksen esiintuomisen muoto, mutta aikuinen estoisuus blokkaa tunteiden rehellisen ilmaisemisen kokonaan.

    Miten sitten toimii keski-ikäinen vauva? Hän nillittää ja kiukuttelee joutavasta. Kahvi on liian kylmää, vesi liian lämmintä, lento oli puolitoista minuuttia myöhässä, purseri lausui ”Karleby-Jakobstad” liian keskisuomalaisittain, eikä edes saanut pohjois-norjalaisia sanomalehtiä ilmaiseksi. Pfyff!

    Vetäkäähän aikuisetkin kerran elämässänne rehelliset itkupotkuraivarit, niin jo alkaa helpottaa!

    Putkipirkko toivottaa elämäniloiset, rehelliset, kirkassilmäiset ja suloiset pikkumatkustajat tervetulleiksi lennoilleen ja antaa täydet kiukku- ja itkuvaltuudet! Kyllä niistä selvitään ja tyhmille aikuisille sanotaan PFYFF!