”Onko kukaan muu pienessä mustassa mielessään kateellinen geenijaosta, että miten joku sai jättipotin siinä missä toinen jäi nuolemaan tahmoja sormistaan? Tuntuuko kenestäkään koskaan, että toisten kersat ovat sosiaalisesti sulavampia, osaavat pöytätavat luonnostaan sekä artikuloivat selkeästi ja kysyvät kohteliaasti, että saisivatko mitenkään tätä hyvää ruokaa lisää. Oma lapsi önähtää, kun vieras ihminen puhuttelee, tai parhaimmillaan kohauttaa hartioitaan.

Oman ViliMutterin luokalla on Ruurik, joka soittaa taivaallisesti jokaista instumenttia ja esiintyy koulun kaikissa juhlissa kutrit hulmuten. Oma ipana ei soita kuin suutaan, ja sitäkin epävireisesti. Sama homma urheilussa. Oma tenava ei erota vasenta jalkaa oikeasta, ja mieluummin kehittyy sohvalla makaamisen maailmanmestariksi, kuin vetää pokaaleja extremelajeista ja treenaa säntillisesti harva se päivä. Ei kuulemma oo motii ja ihassama.

Naapurin lapsi on niin siro ja solakka, vaatteet aina viimeisen päälle mätsäävät. Oma ipana viilettää aina samoissa verskoissa persvako vilkkuen, eikä takuulla kampaa tukkaansa ellei ole vähintään hautajaiset tuloillaan. Syö räkää suoraan nenästä ja piereskelee äänekkäästi vieraiden läsnäollessa. Ihan hävettää myöntää pikkusika omakseen. Kaverin lapsi katsoo vain kummeksuen, ja luettelee juuri oppimansa maailman suurimmat järvet.

Millään ei jaksaisi uskoa, että kaikki vanhemmat ovat alati niin ylpeitä omista rakkaudentaimistaan koko aikaa. Vaikka niin halutaan uskotella, ja onhan se nyt tabu myöntää, jos kotoota löytyykin sellaisen ei-niin-jalostunut-yksilö. Kyllä meikämamma ainakin on kade. Siitä, että monen muun lapset tuntuvat puhuvan vanhemmilleen ja sisaruksilleen kauniimmin. Siitä, että monen muun lapset tuntuvat tekevän kotitöitä alati ja pyytämättä. Siitä, että monen muun lapset tekevät tietenkin oma-aloitteisesti läksynsä, ja kirmaavat sitten pihamaalle iloisesti leikkimään, eivätkä kärtä kännykkään uusia pelejä ja sovelluksia. Siitä, että monen muun lapset jakavat lelunsa pikkusisaruksilleen, kärräävät ja hoivaavat niitä. Eivätkä maalaa tussilla naamaan ja huuda idiooteiksi jatkuvasti.

Miten hyväksyä, että kotona kasvaa aivan hyvinkin keskinkertainen Pena tai Ritu, josta hyvin todennäköisesti varttuu sellainen perusduunari tai ehkäpä jopa lähiöpubeista viihdykettä hakeva sosiaalitapaus. Ei oikein mikään nappaa, elämä on yleisesti plaah ja intohimoja ei vaan ole. Paitsi se puhelin ja sipsit. Vai mitä hä, myöntääkö joku elämässään eteenpäin mennyt olleensa aivan toivottoman laiskanpulskea lapsi, jota ei napannut yleisesti ottaen niinku just ei mikään?”

Nimim. Ikinä en tätä nimelläni kirjoittaisi

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

10 vastausta artikkeliin “”Lapseni on lahjaton luuseri. Kismittää. ””

  • Apuva sanoo:

    Oletko ajatellut että sinulla on mahdollisuus myös kasvattaa lastasi, sen sijaan että vain seuraat millaiseksi hän itse kehittyy?

  • Neloset sanoo:

    Pitäiskö vanhempana vaikka tehdä asialle jotain? Pelit pois ja persus ylös ansaitsemaan vaikka sitä peliaikaa? Ja kuka ne sipsit ostaa? Sinä? Hän itse? Sinun antamalla rahalla…? Meillä ei vetele tollainen käytös ja siitä päätän minä.

  • Katrica sanoo:

    Hei sinä nimetön äiti 🙂 Lapsessasi ei ole mitään vikaa. Mutta hän ei ehkä usko että on olemassa parempaa kuin sohva ja puhelin. Häntä tulee rakastaa kahta kovemmin, sen voimalla hän pääsee ylös sieltä vielä. Älä vertaa lastasi tai itseäsi muihin, äläkä kadehdi muita ja muiden lapsia. Sinun lapsesi on erityinen lapsi ja tarvitsee erityisen paljon rakkautta ja rajoja, sitä kautta hän löytää omat lahjansa 🙂

  • 😊 sanoo:

    Suosittelen lukemaan Eve hietamiehen kirjan hammaskeiju, siinä päähenkilö kamppailee arjesta vastaavan lapsen kanssa. Samaistuminen saattaa aiheuttaa naurunpyrskäyksiä. 😊

  • Piparitassu sanoo:

    Minä olin lapsena lahjakas, koulut meni hyvin ja harrastuksia oli musiikkiopistosta ja kuvataidekoulusta sirkusteluun. Sitten parikymppisenä kaikki vaan meni persielleen ja nyt olen se masentunut perusduunari joka miettii aamuisin töissä vain sitä miten olisi kiva kun vain pääsisi kotiin ja vois olla tekemättä mitään. Tietenkään se mitääntekemättömyys ei ole pienen lapsen äitinä mahdollista mutta aina siitä saa silti haaveilla. Isoveljeni oli samanlainen kuin sinun mussukkasi. Hän on audioalan yrittäjä ja siinä sivussa vähän raksaduunari että saa lisärahoja matkustellakseen aina kun siltä tuntuu. Ja pitkäaikaisessa parisuhteessa. Älä siis pelkää.

  • Paska äiti sanoo:

    Olin itse lapsena lahjakas ja nykyään onneton suorittava uranainen joka haaveilee downsiftaamisesta kaupan kassalle, mutta koska kotona kasvaa kolme laiskaa kermapersettä, en uskalla tiputtaa tulotasoa. Harrastuksia on kokeiltu laidasta laitaan ilman onnistumisia ja yksi ainoastaan pysyy saman harrastuksen parissa vuodesta toiseen mutta ei näytä kehittyvän siinä. Koulut menee niin ja näin. Joskus saan raivarit kun en tiedä miten ihmeessä ei voi ymmärtää yksinkertaisiakaan läksyjä. Epäilin että olisivatko vaihtuneet laitoksella, kaikki kolme. Lapset silti tuntuu olevan tyytyväisiä vaikka kymppejä ei satele. Ehkä niistä kasvaa onnellisempia kuin äitinsä. Rakastan heitä yli kaiken ja uskon että tulevat silti pärjäämään maailmassa.

  • Ei oo motii sanoo:

    Ihan kuin itse oisin kirjoittanut. Vanhempi on 18-v neito ja on niin opiskeluihinsa kyllästynyt, että mahtaa opettajaa vituttaa opettaa sellaista laiskiaista. Nuorempi yläkoululainen ei ihan niin paha tapaus ole mutta on muuttumassa draamaqueeniksi, jota ei jaksa kuunnella… Kasvattanut olen heistä asiallisia ihmistaimia,mutta jossain on mennyt kai vikaan. Ellei sitten suunta muutu? 👍🏼❤

  • Et ole varmasti ainoa sanoo:

    Hienosti avaudut siitä, että kaikki lapset ei oo samanlaisia. Mutta joskus nää lapsena lahjakkaat ei välttämättä aikuisena oo sitä ja se joka ei lapsena innostunu kauheesti saattaaki aikuisena olla se joka pärjää paremmin. Voi myös olla, ettei niin käy, mutta parhaamme varmasti kasvattajina teemme ja lapsikin tekee parhaansa. Kaikilla ei vaan elämä mee samalla lailla, ja uskon, että jokainen vanhempi tuntee joskus muitten lapset paremmiksi kuin omansa, jopa niitten viulistien yms. harrastajien. Meillä on kans lapsella vilkkunu hyvin pitkään persvako ja aika laiskakin se on, mutta hyvä ihminen ja keskustelija ja uskon, että niillä taidoilla pääsee hyvin elämässään eteenpäin. Ja jonkunhan se on pakko antaa muitten pitää työpaikkasa eli teettää töitä lääkäreillä, sossuilla yms. Jos nyt yritetään jotain positiivista löytää. Jokaista kulmakunnan luomusta siis tarvitaan yhteiskunnassa, vaikka se hassulta kuulostaakin. Ja jokainen vanhempi tietysti toivoo, että oma lapsi pärjäisi elämässään hyvin.

  • Memmu sanoo:

    Miusta jokainen lapsi osaa jossain vaiheessa jtn ja useimmiten saan itekki olla tyytyväinen että lapseni selviää edes koulupäivistä ilman mtn viestiä saati soittoa 🙂 voimia sinulle <3 näistä tulee vielä parempia kuin nämä lapsena lahjakkaat 🙂

    • Mummu😉 sanoo:

      Parempi ”lahjaton”luuseri ja onnellinen kuin kiree ja huumorintajuton lukutoukka.Paitsi että molempiä tarvitaan.