Mummo avautuu: aikuiset lapseni passauttavat kuin olisivat yhä lapsia
Huono Äiti sai avautumisen:
”Lapseni ovat jo kaikki aikuisia, omillaan. Vai ovatko? Mielelläni autan heitä, niin lastenhoidossa kuin rahallisestikin. Joskus vaan olisi kieltämättä kiva saada vastakaikuakin. Olisi ihanaa, kun tulisivat ihan pyyteettömästi kysymään ”äiti voitasko auttaa” tai jopa niin että ”tänään me laitetaan paikat kuntoon” tai ”leivotaan yhdessä”. Ihan mitä vaan! Näin ei vaan koskaan tapahdu. Joskus todella tulee mieleen, että olenko tosiaan ollut se ” huono äiti”, joten en tarvitsekaan auttamisia.
Mitä olen tehnyt väärin?
Nimimerkki: Aina valmiina
Aikuiset lapset, jotka jättävät huomiotta ja hylkäävät ikääntyvät vanhempansa ei ole kovin harvinainen ilmiö. Vanhempien ja lasten suhteet voivat joskus muuttua monimutkaisiksi ja jotkut lapset kasvavat etäisiksi vanhemmistaan. Apua osataan pyytää, mutta ei tarjota. Toki, jos lapsia on passannut koko heidän elämänsä niin eiväthän he tiedä mistään muustakaan. Ilmiö vaikuttaa myöskin olevan pitkälti länsimaiden ongelma, sillä muualla maailmassa lapset auttavat vanhempiaan sekä isovanhempiaan tarpeen mukaan, joskus lähes toisena työnä. Erityisesti siellä, missä sosiaali- ja eläketurva ei ole lainkaan kehittynyt, lapset huolehtivat vanhemmistaan ja jopa elättävät heidät.
Ovatko aikuiset lapset vanhemmilleen velkaa?
Toki on olemassa miljoona erilaista tarinaa, mutta lähtökohtaisesti, jos vanhemmat ovat tarjonneet lapselleen turvallisen kodin ja hyvän elämän, voisi aikuinen lapsi vanhemman ikääntyessä yrittää edes jollain tavalla auttaa vanhempaa arjessa selviämisestä. Ei pidä unohtaa, että aikuisilla lapsilla on omat perheet, ystävät, kiireet ja elämä, eikä aina voi olla äitiä tai iskää auttamassa. On kuitenkin selvää, että vanhemmat ovat tehneet lastensa eteen uhrauksia ja antaneet lukemattomat määrät aikaa. Onko siis liikaa pyydetty, että joskus apua tarjottaisiin ihan omatoimisesti?
Miten aikuisille lapsille saisi opetettua, että elämä on vastavuoroista?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ymmärtäkää myös se, että itse olette päättäneet lapsenne maailmaan saattaa, ne eivät ole teille mitään velkaa. Me ei synnytä tänne velkakirjat kainalossa joten marttyyrinviitan kannattaa riisua, muuten sitä voi katkeroitua pahastikin vanhempana kun iso kasa velkakirjoja ei pantukaan käytäntöön.
Kuule, sitä opetetaan ihan pyytämällä apua. Kukaan ei ole ajatustenlukija ja syyllistäminen sekä marttyyriksi heittäytyminen on lapsellista ja ärsyttävää. Pyydä reippaasti, kuin aikuinen, apua.
Tämä on vähän sama ilmiö kuin mökkivieraat. Sukulaisperhe, ehkä 6 henkeä, tunkevat viikonlopuksi jonkun mökille täyteen ylöspitoon ja tuovat tullessaan vain kahvipaketin.
Vanhusten taloudellinen hyväksikäyttö on yleistä. Pahimmassa tapauksessa kiristetään rahaa tai aikamiespoika asuu täydessä ylöspidossa kotona.
Mikähän meitä vaivaa, kun roikumme tississä vielä aikuisinakin.
Hankala kysymys. Jos varallisuutta on suvussa paljon, vanhempien auttaminen onnistuu. Toisin on vähävaraisten tilanne. Jos selviät opintolainoistasi, et saa ikinä vaikka omaa asuntoa, kun joudut avustamaan vanhempiasi. Hyvinvointiyhteiskunnan verotus on korkea, jotta yhteiskunta huolehtii vanhuksista.