Oletko syyllistynyt lapsen sanalliseen pahoinpitelyyn näillä sanoilla?
Lapsen sanallinen väkivalta on lapsen henkistä väkivaltaa.
Tiettyjen sanallisen väkivallan tapojen tunnistaminen ja määritteleminen on lähtökohta sen estämiselle. Tällä hetkellä lasten pahoinpitelystä puhutaan, kun kyseessä on fyysinen hyväksikäyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö, henkinen hyväksikäyttö ja laiminlyönti.
Uusi tutkimus ajaa lapsen sanallista pahoinpitelyä muiden lapsen kaltoinkohtelun tapojen rinnalle.
Sanallisen pahoinpitelyn tapoja ovat:
Mikä tahansa halventaminen
Vähättely
Syyttäminen
Kritisointi
alentaminen
Epäkunnioittava puhe
Nöyryytys
Loukkaaminen
Pelottelu
Kun vanhempi tekee negatiivisia vertailuja
Negatiivisten ennusteiden tekeminen
Nimittely
Pilkkaaminen
Haukkumiset
Häpeäminen
Kiroilu
Uhkailu
Huutaminen
Lapsen sanallista pahoinpitelyä on myös niin sanottu hiljaisuudella vastaaminen tai mykkäkoulu eli se, että lapsi ei saa mitään vastausta ja vanhempi kieltäytyy kokonaan reagoimasta lapseen.
Tutkimukset viittaavat siihen, että lapsuuden sanallinen pahoinpitely voi vahingoittaa tervettä lapsen kehitystä kuten muutkin lasten pahoinpitelyn muodot, kuten fyysinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Koululaiset ovat valtakunnallisessa terveyskyselyssä kertoneet, että puolet kiusaamistapauksista on koulun henkilökunnan tekemiä.
Tuskin heitä keittäjä perunoilla heittelee.
Eskari-ope joka oli tuleva 1.luokan ope kuiskasi lapsen korvaan kevätjuhlassa: et sun on parempi oppii lukemaan kesän aikana🤬 Kesä meni lapsen itkiessä ja stressatessa. Opttaja jatkoi koulukiusaamista vuosia ja sai potkut siinä vaiheessa kun muutimme pois paikkakunnalta. Jouduimme käymään terapiassa vuosia lapsen kanssa, mutta nyt on kaikki hyvin.
Varmasti me vanhemmat syyllistymme ainakin joskus osaan näistä. Mutta entä opettajat ja urheiluvalmentajat yms?
Tuttavaperheen tytär aloitti liikuntaharrastuksen. Kävivät esiintymässä erilaisissa tilaisuuksissa. Ohjaaja sanoi joka kerta: sinä läski saat mennä takariviin.
Se on hyvä, että sanallinenkin väkivalta aletaan tunnistamaan, mutta samalla tällaiset listaukset voivat olla vahingollisia ja aiheuttaa vanhemmille turhaa lisästressiä siitä, mitä lapselle edes uskaltaa sanoa. Onko se pelottelua, jos sanoo lapselle, että jos hampaita ei pese, voi tulla hammassärkyä? Onko se kielletyn laista kritisointia, jos lapsen läksyjä tarkastaessa huomauttaa virheestä? Onko se uhkailua, jos sanoo, että vanhemmalle voi tulla paha mieli, jos lapsi tekee sitä tai tätä? Suurin osa vanhemmista toki pärjää näiden asioiden kanssa ihan maalaisjärjellä, mutta sitten on heitä, jotka ovat syystä tai toisesta epävarmoja omasta vanhemmuudestaan, ja stressaavat kaikkia sanomisiaan. Ehkä tällaisten juttujen yhteyteen pitäisi myös kirjoittaa yksityiskohtainen opas siitä, mitä sille lapselle sitten voi sanoa.