Vaikka nykyään on kaikenlaista vaistovanhemmuutta, ja lapsia saa helliä niin paljon kuin ehtii, on silti ihme käskyjä siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Jo aiemmin on keskusteltu siitä, että lapsen ulkonäköä ei saa kehua. Pitää keskittyä siihen, että lapsi on kiva kaveri tai taitava. No sanokoot ohjeet mitä tahansa, emme me suomalaiset liikoja kehu. Kyllä sinne varmasti voi vilauttaa myös kehun siitä, että lapsi on syötävän suloinen – sillä kenen lapsi ei muka ole?!

No nyt on briteissä oikein hallitustasolta esitetty toive, että lapsen älykkyyttä ei saa kehua. Johtaa kuulemma huonompaan suoriutumiseen sellainen. Jos kehut lasta älykkääksi, tästä tulee laiska, väittävät.

Älykkääksi kehumisen sijaan pitäisi ylistää lasta tämän yritteliäisyydestä ja sitkeydestä.

Äkkiseltään väite kuulostaa pöljältä, mutta ehkä siinä on perää. Jos lapsi uskoo, että hän ei ole älykäs, hän ei edes yritä. Ja jos lapsi uskoo, että hän on älykäs, viitsiikö hän yrittää täysillä?

Varsinkin pettymysten kohdalla lapselle on varmasti hyvä sanoa, että vika ei ole hänen synnynnäisissä ominaisuuksissaan, vaan muissa seikoissa. Yrittämiseen kannustaminen on aina parempi vaihtoehto kuin lannistaminen.

Mutta jos lapsi hoksaa jotain erityisen nokkelasti tai oppii asioita vauhdilla, kai nyt siitä saa kehaista? Ihan samalla tavalla kuin siitäkin, että lapsi nyt vaan on maailman söpöin.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Mitä lapsille saa enää sanoa?!”

  • Äiti 74 sanoo:

    Ihan höpö höpö juttuja 😂. Lapset on yksilöitä eikä voi samaan nippuun niputtaa. Kyllä lasta saa kehua kauniiksi, kyllä monella nuorella tytöllä on ulkonäkö paineita
    Kyllä lasta saa ja pitää kehua, kaikesta

  • Kehukaa vaan sanoo:

    Voin sanoa, että kyllä kannattaa kehuakin, etenkin kun on aihetta. Oma äitini ei koskaan sanonut mitään positiivista kun olin lapsi (eikä oikeastaan vieläkään), kysyttäessä sanoi vain ettei omaansa saa kehua. Mm siitä jäi alemmuuden tuntoa, mikä ei poistu vaikka kuinka saisi hyvää palautetta ja toisten sanoessa hyvää/kehuessa tulee huijarisyndrooman kaltainen fiilis. Se kehumattomuus vaikuttaa ihan oikeasti itsetuntoon.

  • Jarkko sanoo:

    Lapsesta tulee sellainen kun häntä nimittää. Lapsi kun uskoo sen, ja alkaa toimia sen mukaan. Eli nimittele positiivisilla asioilla. Koska oli se positiivinen tai negatiivinen, niin se kaikuu vielä aikuisenakin alitajunnassa ja vaikuttaa elämänvalintoihin ja tekoihin.

    Kehumisessa on oltava tarkkana, että nimeää sen ominaisuuden mistä häntä kiitetään. ”Kiitoksia, että osoitit kärsivällisyyttä kun jaksoit odottaa, vaikka jono oli pitkä ja hitaasti etenevä” – on oikea kehu millä on vaikutusta. Mutta ”Matti on hyvä poika” – ei johda mihinkään erityiseen luonteen kehitykseen.