Mitä jos SINÄ oletkin se itsekäs puoliso…oho!
Onko sulla nihkeä puoliso, joka ajattelee vaan itseään? Tai ihan kiva puoliso, mutta pikkuisen itsekeskeinen kuitenkin?
Se, että toinen on itsekäs, on tosi yleinen syytös parisuhteessa. Mutta mitä jos asia ei olekaan sillä tavalla, että puolisosi on omaa etuaan ajava navankaivelija? Mitä jos se itsekäs osapuoli oletkin SINÄ?!
Jokainen meistä on itsekäs joskus, ja se on ihan hyvä juttu. Suhteen ei pidä pyöriä pelkästään toisen ehdoilla tai toisen miellyttämisen varassa. Lisäksi toisissa asioissa on hyvä olla itsekkäämpi kuin toisissa. Esimerkiksi oma jaksaminen on hyvä laittaa etusijalle, ainakin silloin jos kyse ei ole poikkeustilanteesta.
Mutta jos tunnistat näitä asioita itsessäsi ja käytöksessäsi, voit miettiä oletko kovinkaan reilu kumppani:
Valitat toiselle, mutta et jaksa kuunnella hänen valitustaan
Suhteessa saa purkaa pahaa mieltään ja kitistä tyhjänpäiväisyyksistäkin. Toista pitää tukea, vaikka tämän murheet eivät olisi jättimäisiä. Ihmiselle on hyväksi, että hän saa purkautua vaikka siitä urposta kassajonossa tai ikävästä työkaverista.
Mutta jos aina valitat kaikesta mahdollisesta, mutta et jaksa kuunnella puolisosi murheita tai harmeja, tilanne ei ole oikeudenmukainen. Oikeus tunteittensa purkamiseen pitää olla molemmilla – ja molemmat voivat myös tietoisesti yrittää keskittyä enemmän positiiviseen, jotta koko suhde ei ole pelkkää kitinää ja valitusta.
Pidät mykkäkoulua
Joskus on parempi olla hiljaa ja rauhoittua sen sijaan että alkaisi rähjätä tai riidellä. Mutta jos suljet toisen ulkopuolelle, etkä anna hänelle mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen, olet itsekäs. Monet toimivat suhteessa vaikenemalla ongelmista ja sitten pullauttavat ne yhtäkkiä tai vain lähtevät. Se on erittäin itsekästä toimintaa. Anna toiselle edes mahdollisuus, hän ei ole ajatustenlukija.
Kuva Ben White, ylin kuva Joao Tzanno.
Sinä olet aina oikeassa, kaikessa
On olemassa asioita, joissa on oikea ja väärä tapa hoitaa ne. Jos vaikka siivoaminen aiheuttaa kränää, on täysin oikeutettua opastaa toista siitä, että tiskipöytää ei pyyhitä samalla liinalla kuin vessanpönttöä. Sen sijaan sinun mieltymyksesi pyyhkiä tiskipöytä ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle on mielipideasia eikä ainoa oikea tapa.
Sama koskee muitakin tilanteita. Erimielisyyksiä ei ole oikein ratkaista väkivallalla, mutta sinun tapa vatvoa tunteitasi tai kokea tilanteet ei ole se tapa, jolla ne ”kuuluu” hoitaa. Sinun on tarkoitus olla puolisosi kumppani, eikä opettaja, pomo tai edes mentori.
Syytät puolisoasi itsekkääksi jatkuvasti
Monesti syytämme muita niistä asioista, mitä emme kestä itsessämme.
Ärsyynnyt siitä, että puolisolla on menoja ilman sinua
Jokaisella saa olla oma elämä ja omat menonsa myös parisuhteessa. On toki oikeutettua ärsyyntyä, jos toinen ramppaa vaikka missä ilman sinua, ja elää kuin olisi sinkku. Mutta jos jokainen toisen meno pännii, katso peiliin ja mieti miksi. Pitääkö sinun olla kumppanisi elämän keskipiste?
Kritisoit jatkuvasti puolisosi ystäviä tai sukulaisia
Jep, he voivat olla ihan ihme porukkaa. Mutta jos koet että sinun ystäväsi ja perheesi ovat parempia ja kumppanin roskasakkia, asettaudut toisen yläpuolelle.
Et välitä kumppanisi tarpeista
Aina ei ole voimia huomioida toista täysillä, eikä edes puolittain. Mutta jos et oikein koskaan muista tai välitä siitä, mitä puolisosi haluaa tai tarvitsee, toimit itsekkäästi. Kyse ei ole jatkuvasta toisen miellyttämisestä tai palvelemisesta. Jo pelkästään se, että tietää toisen välittävän, kantaa pitkälle.
Uhkailet suhteen päättämisellä jos et saa tahtoasi läpi
Hyvissäkin suhteissa on puutteita. Täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan. Tietysti pitää myös olla rajoja, joista ei voi joustaa. Mikäli toinen ei esimerkiksi koskaan millään tavalla osallistu perheen toimeentuloon ja ylläpitoon, vaan kaikki on toisen niskassa, on oikeutettua sanoa että tämän on muututtava tai minä lähden. Mutta erolla uhkailu siksi että toinen ei toimi kuten tykkäät ja ole juuri sellainen kuin sinä haluat, on itsekästä vallankäyttöä.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
En enää tiedä, missä menee sallitun itsekkyyden raja? Mitä voin harrastaa, kuinka paljon voin olla kotoa poissa, mikä toiminta on itsekästä?
Ehkä olen naiseksi ja lapsen äidiksi liian itsekäs? Todistanko epäitsekkyyden eroamalla ja olemalla yh(hoitaisin lapsen täysin) vai näytänkö pohjimmaisen epäitsekkyyden jäämällä suhteeseen ja minimoimalla ”turhat menot”?
Pohdin näitä samoja asioita usein. Koen suhteessani, mm. että puoliso ei huomioi tarpeeksi minua, järjestää omia menojaan, muttei vastaavasti kestä minun menoja, ynnä muita ristiriitoja. Kun koetan kertoa hänelle, mitä tarvitsen, hän ei kuule minua ja minä ärsyynnyn. Lopulta saan kuulla olevani itsekäs… Niin, ehkä sitten olen, en tiedä.