”Se kuuluisa arki alkoi meilläkin loppiaisen jälkeen. Aloitin tällä viikolla työt ja juuri 1 vuotta täyttänyt tyttäremme päiväkodin. Kyllä, päiväkodin. Tässä kohtaa olen viimeistään saanut kauhistelevia katseita. Se on se paikka, missä on enemmän lapsia kuin perhepäivähoidossa ja se paikka, jossa on isompia ryhmiä jne.

Töihinpaluuni on herättänyt keskustelua niin lähipiirissä kuin myös sen ulkopuolella. Olenhan entinen päiväkodin täti ja aina sanonut, että pienen lapsen paikka on kotona. Kun ihmiset alkoivat kysymään töihinpaluustani ja mihin ”laittaisin” lapseni hoitoon, minua ei ahdistanut ensin yhtään, mutta päivä päivältä ihmisten sanat vaan pakottivat itsenikin panikoimaan. Mies oli rauhallinen ja tiesi, että me selviämme tästä, kaikki.

Mutta siis ensinnäkin ”laittaisin” ei oikein kuvaa tätä Suomen mallia päivähoitoon hakemisesta. Meidän piti hakea hoitopaikkaa vähintään 4kk aikaisemmin, koska miehelläni ja minulla on vakituiset työpaikat. Vaihtoehtojakaan ei hirveästi täällä kunnassa ole ja toiveilla ei väliä, koska lasten hoitopaikka määräytyy vapaiden paikkojen mukaan. Excel-taulukkoja emme tällä kertaa tarvinneet siihen, että voinko jäädä pidemmäksi aikaa hoitovapaalle. Vuosi sitten ostettu talolaina riitti tähän yhtälöön täällä, missä ei makseta kunta tm.lisää… n. 300 €/kk lastenhoidontuki ei riitä edes lainan lyhennykseen saati perheemme ruoka-, hygienia ym.kuluihin. Onnekseni saimme säästöillä kuitenkin viivästettyä töihin lähtöäni edes sinne kuin lapsemme täytti vuoden.

Kirjainpalikoita tarjottimella päiväkodissa

Kuva Gautam Arora. Ylin kuva Element5 Digital.

Mieheni olisi ollut yhtä innokas jäämään kotiin lapsemme kanssa ja pärjäisi yhtä hyvin kuin minäkin, mutta hän saa palkkaa yli kaksi kertaa enemmän kuukaudessa kuin minä, joten tähänkään ei laskinta tarvittu. Kahden keskenmenon ja vihdoin maailman rakkaimman lapsen saaneena en ajatellut koskaan, että minun pitäisi ajatella tätä, tai mitään asiaa, raha edellä. Tästäkin siis kuulleena: ”kyllä sitä luopuu vaikka kaikesta ja syö näkkileipää jos oikeasti haluaa olla kotona.” No tästä saisin kirjoitettua vaikka romaanin.

Lähikuukausina ja varsinkin tällä viikolla olen pureskellut hampaita kuullessani myös mm. Miten raaskit palata töihin? Kyllästyitkö sittenkin kotiäitiyteen? Eikö ollutkaan kotona olo niin helppoa? Miten sä pärjäät töissä? Eikö sulla oo yhtään ikävä? Nämä kysymykset on aika itsestäänselviä ja loukkaantuisinkin jos en niitä ystäviltäni ja työkavereiltani kuulisi, mutta ”kylän miehet” voisivat jättää asian kommentoimatta tai kääntämättä veistä haavassa.

Tyttö leikkii kameralla

Kuva Tanaphong Toochinda.

Onneksemme ensimmäinen hoitoviikko meni paremmin kuin hyvin. Olen helpottunut ja kivenjärkäle vierähtänyt sydämeltä. Silti tähän on kommentoitu: ”kyllä se lapsi vielä rupee raivoamaan kun tajuaa, että joka päivä mennään”, ”tulee vielä päivä kun ei halua mennä ja vaan huutaa”, ”kyllä ne yöunet vielä menee” jne. En epäile yhtään, voi tulla, suurimmalle osalle tulee. Ainahan on joku vaihe lapsella päällä, on hän päivät kotona tai hoidossa.

Onneksi on niitä ihmisiäkin, jotka ovat aidosti iloinneet meidän hyvin lähteneestä arjesta. Meidän perhe ainakin on. Haluan tsempata niitä vanhempia ketkä potee yhtä huonoa omaa tuntoa pienen lapsen ”laittamisesta ” päiväkotiin. Siellä on ihanaa, koska on monta aikuista, jos yksi on pois aina on joku tuttu, ei varahoitorumbaa, aina löytyy se, joka kuuntelee ja on läsnä just sun lapselle. Syitä tähän minun päiväkotimyönteisyyteen on monia.”

Nimim. Entinen päiväkodin täti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 32 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

32 vastausta artikkeliin “Meillä on pieni päiväkotilainen – ja se ei kyllä kuulu muille”

  • Uraäiti sanoo:

    Päiväkodit on ihan hyviä paikkoja lapselle. Mies vei meidän kullannuppumme päiväkotiin reilun vuoden vanhana. Itse olin jo töissä ennen sitä. Turhaa syyllistämistö sanon minä.

  • Liina sanoo:

    Meidän aloitti päiväkodin 1,5 ikäisenä, ja jos saan toisen lapsen, se ei kyllä aloita yhtään pienempänä. Ainakin meidän päiväkodissa ne pienet istuvat usein yksinään ulkona maassa paikallaan tai rattaissa, eikä kukaan kiinnitä huomiota, koska valvottavia lapsia on muitakin. Sydäntä särkevää katsella.

  • Anna sanoo:

    Miten tahansa tekee niin tekee väärin. Itse menin töihin vanhempainvapaan jälkeen ja lapsi jäi kotiin isän kanssa ja kyllä sukulaiset ovat jaksaneet syyllistää siitä että lapsi ei ole päiväkodissa vaan kotona. Eihän se opi ihmiseksi kun ei ole muiden lasten kanssa.

  • LaadukasVarhaiskasvatusKaikkienEtu sanoo:

    Minun lapsi menee päiväkotiin 9kk iässä piste. Hän pärjää siellä kyllä. Näkee muitakin ihmisiä kuin toisen vanhemman ja koiran. Olisi ehkä varaakin jäädä kotiin koska asuntolainamme pieni. Mutta en jää, haluan töihin. Suomessa yksi pisimmistä vanhempainvapaista. Lisäksi pienet lapset sopeutuvat päiväkotiin paljon helpommin kuin 2-3 -vuotiaat. Kaikki äidit vain töihin, turhaa siitä huonoa omatuntoa kokee. Voi olla lapselle parempikin kun elämänpiiri laajenee.

  • Aino sanoo:

    Meillä lapset menneet päiväkotiin 1 v 2 kk ikäisinä, ihan siitä syystä, että minä en äitinä jaksanut olla kotona, kaipasin töihin. Sama malli ollut omassa lapsuudenkodissa, uraäitejä ollaan. Lapset (nyt 8 ja 6) sopeutuvat erinomaisesti, ei ollut mitään ongelmia. Oma kokemukseni onkin, että juuri tuon ikäisenä lapset sopeutuvat hyvin, ottavat ihan automaationa, että päiväkodissa nyt käydään. Paljon enemmän ongelmia on ollut kavereilla, jotka ovat vieneet lapset hoitoon 2-3 vuotiaina, kun lapset ovat tottuneet olemaan äidin kanssa kotona. Ei kannata siis yhtään häpeillä tai ottaa itseensä arvostelua. Te teette, kuten teille on paras. Ja 8 ja 6 vuotiaista ei osaa sanoa, kuka on mennyt minkäkin ikäisenä päivähoitoon 😊

  • My sanoo:

    Ymmärrän, että äidit lähtevät vanhempainvapaan jälkeen töihin. Kuka haluaa elää köyhyydessä? Ymmärrän myös olevani onnekas, kun minulla on mahdollisuus olla kotona lasteni kanssa kunnes nuorimmainen täyttää kolme. Kotihoidontuki, josta viime syksynä napsittiin kuntalisä pois, on kuin huono vitsi. Märkä rätti päin naamaa. Teen mielestäni arvokasta työtä kotona, mutta maksan siitä kovan hinnan.

  • Elän omaa elämääni enkä sinun sanoo:

    Tuntuu olevan että teet niin tai näin, oot aina se paska äiti. Tein kuulema lapsia vai siksi että ei joutuisi olemaan töissä ja kun laitoin lapseni aina vanhempain vapaiden päätyttyä päivähoitoon, kun talous ei anna myöten olla kotona hoitovapaalla, olin kuulema huono äiti kun laitan lapseni niin pieninä vieraalle hoitoon. Näitä arvosteluita ovat jakaneet ainostaan naiset. Yksikään mies ei ole tullut arvostelemaan tai ihmettelemään miksi.

    Sellaiset tahot jotka kokee tarvetta arvostella muiden elää ja päteä siitä pitäisi aina ennen kuin avaa sen sanaisen arkkunsa katsastaa sinne peiliin. Kukaanhan ei ole täydellinen, vaikka sitä halutaan muille uskotella.