Lapsi kuin kauhuelokuvasta
Lapsi herää kirkuen keskellä yötä ja tuijottaa tyhjyyteen. Mitä hän näkee? Mitä täällä tapahtuu?
Kirjoitimme hetki sitten räjähtävän pään oireyhtymästä. Se on unihäiriö, jossa herää pian nukahdettua kovaan ääneen, jolle ei ole olemassa syytä. Räjähtävän pään oireyhtymä vaivaa yleensä aikuisia. Sen sijaan yölliset kauhukohtaukset ovat lasten unihäiriö.
Huonon Äidin lukija lähetti meille kokemuksensa lapsen unihäiriöstä:
Lapseni heräsi noin 2-vuotiaana iltaisin suunnilleen kahden tunnin kuluttua nukahtamisesta yöllisiin kauhukohtauksiin. Lapsi oli sekava. Hän oli henkisesti unessa, mutta fyysisesti hereillä.
Lapsen käytös oli suoraan kuin kauhuelokuvista! Se oli aluksi todella pelottavaa, ennen kuin ymmärsimme mistä on kyse. Fyysisesti ja henkisesti erittäin aktiivinen lapsi ei siis saanut ”sammutettua kovalevyään” täysin, vaan mieli kävi edelleen ylikierroksilla yöllä.
Saimme taltutettua yölliset kauhukohtaukset herättämällä lapsen noin 10-15 minuuttia ennen arvioitua kohtauksen alkua. Tämä kikka toi avun hyvin nopeasti ja muutamassa kuukudessa kohtaukset jäivätkin kokonaan pois.”
Ylin kuva Daniel Jensen.
Terveyskirjasto kertoo, että:
Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.
Yöllinen kauhukohtaus ilmenee iltayöstä syvän unen aikana. Kohtauksen aikana syvässä unessa oleva lapsi voi nousta istumaan, huutaa tai kirkua, potkia tai huitoa, hikoilla tai hengittää voimakkaasti, nousta sängystä ja kulkea ympäri huonetta. Häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa, vaikka hänen silmänsä ovat auki. Kauhukohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.
Yölliset kauhukohtaukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ilmenevät yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta niitä voi esiintyä joskus myös aikuisilla. Yölliset kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia, ja iän myötä ne lähes aina häviävät.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä nämä alkoi juuri ennen kuin lapsi täytti 2 ja on jatkunut vaihtelevasti vajaan vuoden aikana, nyt lapsen ollessa 2v ja 7kk näitä on tullut todella tiheästi melkein joka yö viimeisen 2 kk aikana. Todella kamalia kohtauksia, ja en todellakaan tiedä enää mitä voisin tehdä päivässä eri tavalla. Kaikkea on jo kokeiltu ja on yöllä todella voimaton olo kun ei pysty auttamaan ja toinen kirkuu ihan kuin olisi jonkun riivaama, tässä kohtaa tuntuu lohduttomalta ajatella että apua saa netistä lukeman perusteella että ”loppuu viimeistään puberteetin alkaessa” painiiko muut samojen asioiden äärellä?
Aikaa on mennyt, mutta vastan kuitenkin. Minun pojallani alkoi juuri tuon ikäisenä. Neuvolassa, kouluterveydenhoidossa sanottiin että menee ajallaan ohi. Käytiin neurologilla joka kehotti menemään psykiatrille joka kehotti menemään neurologille jne. 2000-luvulla ei tästä ollut oikein minkäänlaista tietoa. Murrosiässä aloitettiin erilaisten psyykelääkkeiden kokeilu. Se oli virhe. Hän söi niitä lääkkeitä vuosia, mutta kauhukohtaukset jatkuivat ja jatkuvat edelleen. Eri psyykelääkkeiden käyttö aiheutti sivuvaikutuksineen kaikenlaista ongelmaa. 2019 unikilinikan tutkimuksissa todettiin selvä piikki kauhukohtauksen tapahtuessa eli se näkyy unipolygrafiassa. On pitkiä aikoja ilman kauhukohtauksia, mutta sitten niitä taas ilmenee muutaman kerran viikossa. Kukaan ei oikeastaan ole selvittänyt ko asiaa täydellisesti, ei edes uniklinikalla. Mitään lääkkeitä ei enää ole. Poika on siis nyt aikuinen.