Yks’ kaks’ kolme, istu isän polveen. Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan. Näin sitä istutaan! Äiti sanoo ei, mutta isä antaa kuitenkin luvan. Tämä asetelma ei jää lastenloruihin. Valitettavasti.

”Meillä on tarkat ja yhdessä sovitut säännöt ruutuajasta, siitä kuinka paljon saa katsoa telkkaria, Youtubea ja pelata. Minä pidän kiinni niistä, lapsen isä ei.”

”Lasta ei kiinnosta sukulaisvierailut ja mökkireissut. Minä sanon, että tuon ikäinen tulee vielä mukaan. Mies vesittää tämän tuhahtamalla että höpsis, ja lapsi saa jäädä kotiin.”

”Joudun valvomaan kaiken ikävän, kuten sen, onko läksyt tehty. Mies ei kysele niiden perään, joten lasten silmissä minä olen natsimutsi ja isä normaali ja kiva.”

”Meillä on käytössä karkkipäivä. Paitsi jos isi haluaa karkkia, silloin sitä kyllä saa, vaikka perättäisinä päivinä. Ja ei, isi ei ole se, joka iltaisin vahtii hampaidenpesun.”

”Lapsi oli käyttäytynyt huonosti, ja olimme sopineet miehen kanssa, että hän ei saa uutta puhelinta. Kun tulin kotiin, lapsi näpräsi uutta puhelinta jonka KIVA ISKÄ oli hänelle ostanut.”

Asetelma toistuu monissa perheissä. Äiti on kyylä, niuho ja natsi. Isä on kiva. Jotenkin isät onnistuvat luistamaan niistä ikävistä tehtävistä ja rajojen asettamisesta niin, että se jää äidin vastuulle. Kuvio voi olla ihan sama huolimatta siitä, asuvatko vanhemmat yhdessä vai eivät. Isällä on isän säännöt tai pikemminkin ”säännöt” ja äidillä on äidin säännöt.


Ylin kuva Christopher Burns.

Varmasti osa äideistä on turhanniuhottajia, joiden olisi hyvä ottaa oppia isien rentoudesta. Mutta entäs silloin kun ”rentous” vaarantaa lapsen terveyden ja koulutyön? Se, että ei kanna isän vastuuta vaan sysää kaikki kurinpito- ja valvomistoimenpiteet äidin harteille, ei ole kypsää aikuisuutta ja vanhemmuutta. Se on laiskuutta ja jopa lapsen reaktioiden pelkäämistä. Totta kai on helpompi rooli olla mukava kuin tiukka.

Kahdet säännöt ovat lapselle hämmentävät. Sen lisäksi ne näivettävät vanhempien välistä suhdetta. Vanhempien pitäisi pitää yhtä ja olla yhtenäinen rintama. Eikä niin, että perheessä on yksi pahis eli äiti, jota vastaan sekä isä että lapset ovat.

Eronnneet naiset sanovat hyvin usein, että seksuaalinen kiinnostus omaa miestä kohtaan oli loppunut ja että he eivät enää jaksaneet hoitaa lapsia yksin, ja lapsellista miestä siihen päälle. Se, että isä ei ota aikuisen roolia perheessä, on yksi syy siihen, että nainen alkaa nähdä miehen vain yhtenä holhottavana tasa-arvoisen puolison ja kumppanin sijaan. Jatkuva epäoikeudenmukaisuus kuormittaa, puhumattakaan siitä, että on väsyttävää ottaa yksin vastaan lapsen kiukku ja muut tunteenpurkaukset.

Vanhemmuus kun ei aina ole kivaa, eikä lapsilla pidä aina olla kivaa. Myös isien pitäisi muistaa se.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

8 vastausta artikkeliin “Isi on kivempi kuin äiti!!!”

  • Komentoora sanoo:

    Meillä on aina mennyt tuon suuntaisesti. Kun minä sanon, että ensin kaikki siivoavat yhdessä ja sitten voi lähteä kavereille, näien hetkisen päästä pojan lähtevän ulos, ”Isi lupas” ja miehen selitys ”Pitäähän sen nyt kavereita nähdä”. Pojan huone jää siivoamatta. Jatkan pyytämistä. Isi on ostanut lapsille limukkaa sipseja ja karkkia, vaikka olisi juuri sovittu, että ei nyt muutamaan päivään, tai antaa etukäteen luvan ottaa kaapista viikonlopulle varatut herkut. Isi ei ole tarkistsnut lasten läksyjä, ei kysellyt kokeeseen, eikä vaatinut tekemään kotitöitä. Usein nimenomaan ihmettelee, että ”Ei kai sen nyt tarvi alkaa tuota kekemään”. Kun huomautan asiasta, olen niuhottaja. Lapset ovat aina olleet sitä mieltä, että isi on kivempi. Kyllä minäkin olisin lapsena sitä mieltä. Onhan mieskyllä periaatteessa huumorintajuinen, rauhallinen ja ns. mukava mies kaikkien mielestä. Harmittää olla tämä ikävä ihminen. Mies ei ymmärrä, kun sanon, että minua harmittaa, kun hän antaa mallin, ettei koskaan tarvitse tehdä, mitä minä pyydän. Hän ei yleensä itsekään tee mitä pyydän. Hän tekee kyllä kotitöitä, mutta vain niitä, joitka huvittaa tai joista on itse kiinnostunut, kuten ruuanlaitto, mutta ei tiskaus, imurointi, ei saunan pesu, lasten harrastuksiin vieminen, ei silittäminen…. Minun pyytöni voi aina ohittaa: ”Milloin muka olet sanonut?” ”Et kyllä ole pyytänyt.” Huvittaisi, jos ei itkettäisi kommentit: ”En tiennyt, että puhuit mulle”, kun ollaan kahden kotona.

    Kun pimahdan, että en jaksa olla yksin aina se, joka tietää mitä tehdä, mitä ostaa kaupasta, suunnitella ruokalistoja, huomioida sukulaiset ja merkkipäivät, valmistella juhlat, kerätä marjat, pakata matkatavarat, mies ei ymmärrä miksi stressaan. Hänen ajatuksensa on, että ”Älä tee.”
    No olenpa viikon niin pahasti sairaana, etten kykene mihinkään kotitöihin, niin poika ihmettelee, mihin hänen kaikki kalsarinsa ja sukkansa ovat joutuneet, tiskipöytä ja tiskikone ovat täynnä likaisia astioita. ”Missä meidän kaikki mukit on?” Tytär, isompana, on oppinut huolehtimaan omat käytännön asiansa. Pesee tarpeen tulle omat pyykkinsä, siivoaa omat sotkunsa, kun alkaa ärsyttää, laittaa tai hakee itselleen syötävää, mutta ei muille, ei pojalle, eikä isille. Jos annan kaaoksen kasvaa, pelkään, etten kykene siitä enää selviämään, omin voimin.

  • Äiti vaan sanoo:

    Tuntuupa erikoiselta että jollakin voi olla tuollaista. Me yleensä keskustelemme mieheni kanssa säännöistä ja kumpikin noudattaa jos on jokin pelikielto tai vastava menossa.. Tällä sivustolla kyllä valitetaan kauheasti miehistä ja avioliitosta/avoliitosta. Onkohan muitakin joilla parisuhde ja arki rullaa hyvin lapsista huolimatta?

  • Antzku sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Varsinkin kun isä tienaa paremmin ja ostaa lapsille aina kaiken mitä haluavat, ja jos äidin kanssa lähtevät kauppaan, niin tylsä äiti ostaa lapsille ehkä karkkipussit ja yrittää selittää, että äidin pitää ostaa ruokaa ym. ja ei voi nyt ostaa mitään ylimääräistä.. ”mutta kun iskäkin ostaa” 🙄

  • On se vaan niin tyhmää sanoo:

    Olipa täynnä stereotypioita tämä kirjoitus. Ei mikään hyvä kirjoitus. Mitä jos naisoletettu tekisi jotain eikä täällä vaan kärkevästi kärjistäisi ja yleistäisi. Meitä on moneen lähtöön ja osa jäi laiturillekin.

    • Kiva äiti sanoo:

      No tää naisoletettu ainakin teki jotain: otti eron. Kirjoittaja ei esitä, että kaikissa perheissä on näin, vaan joissakin ja se kyllä ihan oikeasti pitää paikkansa. Mitähän varten naiset hakee 2/3 eroista?

      • Hahhahhaa sanoo:

        Niin, jos kuvittelee, että vika on toisessa. Itseään, vuorovaikutusta ei mietitä.. Ei tietenkään, kun vika on toki toisessa. 😂
        Kyllä olen tavannut niin miehiä kuin naisiakin, jotka ovat eron jälkeen kuin uudesti syntyneitä uudessa suhteessa. Ai, eikö.. vikahan oli miehen, nainenhan sen eron hakee ja jättää torvelo ukon. 🤦‍♀️

  • Piika sanoo:

    Meidän perheessä asia oli kutakuinkin näin. Noh äidille olen tätä nykyä kiitollinen säännöistä ja kurista. Isäni ei edelleenkään ole sillätavalla läsnä ja hänelle ei tunteitaan tule näytettyä eikä ole henkisesti läheinen vaikka tekemisissä olemmekin. Kun he erosivat niin nuoremmilta siskoiltani katosi säännöt kun äiti uupui ja ei jaksanut pitää kuria. Alussa olin katkera kun itse sain esikoisena eri säännöt. Pian huomasin että siskot kärsi siitä ettei sääntöjä pidetty

  • Nimetön sanoo:

    Minulla on jääkaappimagneetti, jossa lukee:
    Would you like to speak to the man in charge or the woman who knows what’s happening?

    Äiti taitaa aina viime kädessä olla vastuussa lapsista, vaikka se epikseltä voi joskus tuntuakin.

    Rapatessa roiskuu, äiti ryvettyy kasvatustehtävässään. Isä ei välttämättä edes tiedä, missä mennään eikä ota kantaa. Hän on se mukava heppu, joka ei kiellä mitään eikä puutu mihinkään. Suomennettuna taitava vastuunkiertäjä. No, äiditpä voivat mielessään rinta rottingilla julistaa, että tulipa kasvatettua pari lasta.