Kotona pitäisi olla hyvä fiilis, eikö niin? Kireässä ilmapiirissä, kitinää kuunnellessa ja jatkuvassa tappelemisessa ei voi rentoutua, vaan väsyy ja muuttuu itsekin kiukkuiseksi.

Jos ilmapiiri on huono parisuhteen takia, ehdotetaan terapiaa tai eroa. Ja kyllähän se, että puoliso raivoaa ja myrkyttää ilmapiiriä, saa harkitsemaan eroa ihan tosissaan. Mutta mitä jos ilmapiirin pilaa lapsi?

Aikuisten pitäisi osata olla aikuisia, ottaa oma vastuunsa tilanteesta ja tukea lasta…tiedetään, tiedetään. Mutta tietoisuus ei aina auta, kun konstit ovat loppu ja voimat samoin.

Mitä voi tehdä, kun esiteini pilaa koko kodin ilmapiirin, miettii tämä kirjoittaja:

”Taas raivosin lapsille. Normaalisti olen lasten kanssa pitkäpinnainen, mutta lähiaikoina on napsahtanut pinna poikki usein, siis todella usein. Talossa on esiteini ja tokaluokkalainen. Ja tämän esiteinin elämässä ei ole ikinä mikään hyvin.

Ihan niinkuin koko tuttu ja kiva lapsi olisi kadonnut jonnekin, ja tilalle olisi tullut hirviö. Sellainen hirviö, joka levittää mustia pilviä ympäriinsä. Käyttää perhettään pahan olon oksennusämpärinään.

Mikään ei ole hyvin, eikä mikään ole riittävästi. Jos jotain saa tai kokee, pitäisi saada ja kokea enemmän. Ja se jos jokin saa minut raivopäiseksi. Pienempi on tyytyväinen oloonsa ja ilahtuu silminnähden jos saa jotakin extraa. On sellainen leppoinen lapsi.

Joo ja tiedän, ollaan kaikki erilaisia temperamentilta ja luonteiltaan. Mutta jotain rajaa kuitenkin! Ei tätäkään loputtomiin jaksa. Vaikka ”itsehän mä oon lapset tehnyt”, tiedän. Mutta olisinkohan jos olisin tietänyt mitä tuleman pitää. Tällä hetkellä olen niin väsynyt ja loppu, että vastaus on, että todennäköisesti en…

Joo ja tiedän, että pitäisi olla kiitollinen, että on kiva, että on terveet lapset tai lapsia ylipäätänsä. Mutta kun ei vaan jaksa sitä raivoa ja kiukuttelua.

Joo ja tiedän, että kyllä se ohi menee. Mutta mitä jos ei menekään tai en ole enää maisemissa kun on mennyt ohi.

Koko ajan puhutaan lasten oikeuksista ja lasten oikeuksista omiin tunteisiin. Mutta missä on vanhempien oikeus rauhalliseen ja iloiseen kotiin? Ei ole paljoa sekään pyydetty.”

Nimim. Väsynyt mutsi

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Esiteini pilaa koko kodin ilmapiirin”

  • Miee sanoo:

    Tutulta kuulostaa. Kumpa jaksaisi asettua lapsen asemaan ja kysyä, ”mitä sinulle kuuluu?” Sillain huolehtivasti ja rakastavasti, aidosti kiinnostuneena. Ja kumpa jaksaisi tehdä sen kiukuttelevan esiteinin kanssa ’isojen’ juttuja useammin; käydä yhdessä syömässä, keilaamassa, uimassa, shoppailemassa… Sillä sitähän ne esiteinitkin kaipaavat, yhteistä aikaa vanhemman kanssa.

  • Eevi sanoo:

    Hep! Meiltä löytyy myös yksi esiteini maailmannapa.. Kokee tehtäväkseen haukkua ja nolata nuoremmat sisarukset jokaisen tilaisuuden tulleen. Hallita, pelotella ja itkettää siinä sivussa. Näsäviisastelee kaikille aikuisille, paiskoo ovia ja lyö luuria korvaan. Kaikki on saatava nyt ja heti, eikä muille varsinkaan jaeta mitään ellei siitä irtoa jokin suoranainen heti hyöty. Kiitollisuus, ai että siis mikä.. Kyllä sitä saa päivisin itseään muistuttaa että lettipäisen sadistin sisällä asuu se pieni pirpanainen joka kuitenkin haluaa iltaisin olla sylissä ja kertoilla asioitaan ennen nukkumaan menoa. Kun se hetki häviää niin kauhulla odottan mitä jää jäljelle. Olikohan sitä itsekkin moinen..

    Murrosikä, ole lyhyt ja armollinen. Ja jos et.. niin anna lapselleni elefantin muisti että hän aikuisenakin muistaa uhraukseni ja säästää minut Attendolta.

  • Te ootte myös niin tyhmät vanhemmat? sanoo:

    Joo! Meillä sama mutta myös nuoremmalla on herkästi negatiivista sanottavaa. Isompi ärjähtelee kaikesta. Siitä että maitoa ei voi juoda litraa yhdellä aterialla, että pyykit pitää itse viedä koriin, että ei pääse lomalla Teneriffalle ja etenkin – ei saa joka päivä karkkia, ja kun saa, ei saa pussillista kerralla. Pienemmällä hirveä kateuskausi jolloin kaikilla muilla on kaikkea ja hänellä ei mitään. Ollaan ihan tavallinen keskituloinen perhe tavallisessa kaupungissa.

  • Teinimeininkiä sanoo:

    Heippa!
    Minusta esiteini tarvitsee nyt rajoja. Hän alkaa kokeilla missä ne kulkee ja ensimmäinen askel on olla tyytymätön ja katsoa mihin vaatimuksiin vanhemmat lopulta suostuvat ja koska menee hermot.
    Jos kyse ei ole sellaisesta tyytymättömyydestä, teinillä voi olla paha olo, jotain on ehkä tapahtunut koulussa, on joku ihastus, muuten vaan ahdistaa. Silloin teini kaipaa kuuntelijaa, mutta vain aikuinen aikuiselle -tyylisesti, ei mitään ylhäältä tulevaa lässytystä. Mutta rajat on sittenkin oltava aikuisen asettamina.
    Taemppiä😁

  • anonyymi sanoo:

    Nyt haet apua lapsellesi koulupsykologilta tms. ammatti-ihmiseltä. Saat itsekin purkaa tuntojasi.

    Meillä oli aikoinaan teini, joka myrkytti koko perheen elämän. Haimme kaiken mahdollisen avun ja jotenkin niistä vuosista selvittiin. Kesti todellakin vuosia. Muut lapset jäivät vähemmälle, kun tämän yhden kanssa taisteltiin. Siitä on huono omatunto vieläkin.
    Voimia sinulle ja jaksamista koko perheelle

  • Kiskis sanoo:

    Voimia oikein paljon! Jos yhtään lohduttaa, niin se menee ohi parissa vuodessa. Jaksa siis sen aikaa. Meillä asui kaksi vuotta sitten hirviö, joka pisti koko perheen kärsimään ja teki ihan kaiken mitä ikinä voi kuvitella… Oli vaikeaa aikaa. Kaikkein vaikeinta oli huomata itsessään se, ettei voinut enää rakastaa omaa lastaan. Nyt kaksi vuotta myöhemmin rakennetaan välejä uudelleen. Ja täytyy sanoa, että minulla on nykyään ihana, huomaavainen ja RAKAS lapsi. On kuule tyttö muuttunut hurjasti. Jaksa vielä, se menee ohi.

  • Pinnankireenä sanoo:

    Tämäpä se! Ja omalla kohdalla perheen arjen myrkyttää miehen esiteini – haastava yhtälö taiteilla täällä meillä isän luona (sopivan kurin päässä) js siyten äidin luona tapahtuvan hölläkurin välillä…

    • Rakkauttaan ilkeä äitipuoli sanoo:

      Ymmärrän! Ikävä ollaa se kurja äitipuoli, joka uskaltaa takavarikoida vittuilusta kännykän (jonka äiti on ostanut) ja laittaa keittämään itse puuroa ruuaksi, kun ei mun ruuat kelpaa. Siitä huolimatta meillä on ihan hyvät välit teinin kanssa ja toisaalta minulla myös sellainen auktoriteetti ja luottamus, mitä äitiä kohtaan ei ole. Tämä teini on kyllä osoittanut, että lapsi tarvitsee rajat kokeakseen olevansa turvassa ja ollakseen onnellinen.

  • Huoh😕 sanoo:

    Huoh, kuinka helpottavaa luulla ettei ole ainoa äiti. Tuntuu siltä, että mitä mä olen tehnyt väärin kun mihinkään ei olla tyytyväisiä, kaikki on paskaa ja mä oon tyhmä vähintään joka toinen tunti jos kaikki ei mee just niinkun esiteini(kö?) Tahtoo. On raskasta olla lähes ko ajan vihanen…