Meillä oli kaikki hyvin, mutta vaimo vaan lähti

Tämä on se tavallinen tarina: mies raataa perheensä eteen töissä. Kotona hän tekee kotitöitä. Makkarissa keksii kaikkea kivaa vaimon piristykseksi, puhuu ja pussaa. Ja sitten yhtenä päivänä vaimo sanoo, että hän haluaa eron.
Mies on ällikällä lyöty. Vaimon erotoive iski kuin salama vessanpöntöstä. Meillähän on kaikki hyvin! Miksi se haluaa eron?!
Nainen hakee suurimman osan avioeroista. Ja iso osa niistä tulee miehelle yllätyksenä. Kaikkihan on hyvin!
No, naisen mielestä kaikki ei ole hyvin, jos kerran hän joutuu eroa hakemaan. Hyvin todennäköisesti hän on sanonut miehelle monta kertaa, että asioiden täytyy muuttua. Että hän kärsii, että hän ei voi hyvin, että tämä suhde ei toimi. Luultavasti vaimo on sanonut tämän nätisti ja rauhallisesti, raivokkaasti huutaen ja lohduttomasti itkien.
Mutta mies ei ole kuullut sitä. Miksi, sitä voi vain arvailla. Ehkä siksi, että naiset puhuvat koko ajan kaikkea, ei niitä jaksa kuunnella. Ehkä siksi, että eihän se vaimo nyt tosissaan ole, ei näitä löpinöitä voi muistaa. Ehkä siksi, että alkaa ahdistamaan tällainen tunnejuttu ja syyttely, parempi pistää korvat kiinni.
Tai sitten siksi, että mies uskoo vaimon olevan väärässä, joten vaimon mielipiteille ei tarvitse laittaa mitään arvoa.
Sillä mieshän on hyvä mies: tekee töitä, puhuu, pussaa, kokkaa, siivoaa, mitä näitä nyt oli.
Sillä ei ole väliä tekeekö mies näitä vaimon mielestä, koska omasta mielestään hän tekee. Vaimo on kyllä koko ajan kimpussa kotitöistä, mutta ainahan se jotain lämpimikseen valittelee. Ja väittää, että sille pitäisi sanoa, että rakastan sinua. Mutta sanoin sen silloin kun alettiin olemaan yhdessä ja häissäkin varmaan, enhän minä olisi tässä jos en rakastaisi.
Sitten tulee se eroilmoitus, ihan tyhjästä. Tai sitten siihen oli syy, ja vaimo oli yrittänyt muuttaa tilannetta jo kauan.
Ihan vinkkinä miehet: naiset eivät valita lämpimikseen tai riitele huvin vuoksi. Siihen on olemassa joku oikea syy. ”En pysty elämään näin, jos tämä asia ei muutu.”, ei ole kiukuspäissä heitetty uhkaus vaan epätoivoinen toteamus.
Eikä sinun käsityksesi asioiden tilasta välttämättä ole oikea. Voi tuntua siltä, että teet paljon kotitöitä, mutta vaimo tekee kymmenkertaisen määrän. Tai voi tuntua siltä, että olet romanttinen ja huomioiva aviomies, mutta vaimo on jo vuosia kokenut olevansa aivan yksin – muutospyynnöistään huolimatta. Saatat ehkä uskoa, että kaikki on tehty aina vaimon mielen mukaan, mutta onko ihan oikeasti?
Harva vaimo vaan ottaa ja lähtee, ihan yllättäen. Älä oleta, että tiedät missä jamassa suhteenne on, jos et suostu kuulemaan siitä kuin oman näkemyksesi.
Nimim. Tavallinen tarina
P.S. Saako avioliitosta lähteä uuden elämän perässä kun ei enää huvita?
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 51 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jeps, ihan puskista tuli ero miehelle reilu 10v sitten…yhteistä elämää yritettiin lähes 20v
Kaikkihan oli oikein hyvin. Mitä nyt vaimo kiukutteli pikkuasioista yhtenään, eihän niitä jaksanut kuunnella
…tosin olis se voinut vähän paremmin huolehtia siivouksista ja opettaa lapsille tapoja! Ja paitojen silitystä joutui aika usein pyytämään…
Ja eikös se riitä että pääsi käymään lähikaupassa ja kerhossa lasten kanssa…tarviiko sitä nyt illalla lähteä kavereiden kanssa kaupungille, aikuisen ihmisen!?
Varsinkin kun perheen päällä sattuu olemaan menoa iltaisin aika usein, pitäähän jonkun huolehtia lapsista…
Ei naisille mikään riitä…ainakaan mun exän mielestä.
Lapsilta tosin kuulin että pari suhdetta ollut eron jälkeen, mutta ovat loppuneet vuoden parin sisällä…
Ehkä se nainen tarvitsisi pikemminkin tasavertaisen kumppanin kuin miehen mukaan vähän vitsikkäästi ’perheen pään’ ?
Kommenteista päätellen ei kestetä enää tylsää arkea lainkaan.Arkea joka on omasta mielestäni kaikkein parasta.Ajatustenlukija pitäisi olla, oli sitten mies tai nainen.
Hyvät ihmiset miettikää nyt ihan oikeesti mitä te haluatte.
Yleensä tässä tapauksessa mies ei kuuntele, eikä halua kuunnella. Eikä tahdo myöskään mitään apua kun eihän missään ole mitään vialla. Eikä varsinkaan hänessä. Naisten kotkotuksia.
Naisen epätoivoiset yritykset muuttaa tilannetta, kuitataan nalkuttamiseksi ja ”naisten tunteellisuudeksi” (leimaamalla toinen epäpäteväksi stereotypioilla on myös hyvä defenssi!).
Koska eihän miehillä ole tunteita eivätkä he osaa puhua, niin ei myöskään tarvitse.
Sitten kun nainen ei enää jaksa yrittää pelastaa suhdetta, mies luulee että kaikki on hyvin ja ero tulee hänelle aivan yllätyksenä.
Matthew Fray: This is how your marriage ends, on hyvä kirja.
Minä olen se nainen, joka on yllätetty ero ilmoituksella. Tuli yllättäen ja pyytämättä. 22 vuotta, 4 lasta enkä tod ollut tajunnut, että avioliitto oli siinä jamassa, että mitään ei ollut tehtävissä. Sitä kun ei toisen ajatuksia pysty lukemaan, jos ei mitään kysyttäessä kerrota.
Kyllä siellä nainen on taas päässyt näppäimistön ääreen.
Tehkää asiat selvemmin, eikä niitä ihme mysteerileikkejä, mistä ”pitäisi jo kyllä tietää” mitä tehdä..
Huutonaurua nykyajan naisille ja niiden haaveille. Toivottavasti Ukrainan sota edes vähän tuo realismia näille prinsessoille. Elämä ei ole, eikä parisuhdekaan mitään riemumarssia. Välillä on tuska, tylsää, ja kaikkea sitä muuta paskaa mitä arki ja maailma tuo tullessaan. Oppikaa elämään sen kanssa, niin miehetkin tekee. Prinsessoita on vain saduissa.
Ei meillä mies ainakaan tiedä suhteen tilasta tuon taivaallista, eikä kyllä mistään muustakaan. Sohvalle on paikkansa tehnyt ja siinä istua kököttää kaiket päivät, illat ja yötkin suureksi osaksi.
Joskus yritin sanoa, nytkin välillä raivostun ja motkotan, mutta huomaan sen turhaksi. Ollaan todella kasvettu erilleen, jos koskaan ollaan niin samoin ajateltukaan.
Todennäköisesti tulee vielä päivä, joka on myös hänelle yhtä yllätystä. Kun jokaisella on vain yksi elämä, niin ei kai sitä kannata näin tuhlata.
Mun tapauksessa tämä kirjotus pitää paikkansa. Kerroin kyllä ihan asiallisesti mikä on pielessä, mies näytti tonninseteli-ilmettä, sitten raahasin sen terapiaan, jossa terapeutin kanssa toitotettiin vuosikausia näitä juttuja, jolloin naama näytti jo norsunrömpsältä ja sitten kun lähdin niin tuli kuulemma yhtäkkiä ja kaikki oli minun syytä. En tiedä miksi kaikki kotityöt ja vastuu ja laskut kuuluivat minulle, vaikka tienasimme saman verran. Huh mitä elämän tuhlausta tuo oli. Sittemmin löysin miehen, joka oli oikeasti kiinnostunut minusta eikä vältellyt vastuuta ja on vielä kaiken lisäksi todella kuuma. En tiennyt, että tällaista voi ollakaan ennen kuin itse sen koin.
Voi ei. Jos nyt vaan on sinnitellyt kaksi toisilleen epäsopivaa persoonaa yhdessä. Toinen ei kiinnitä siihen huomiota, mutta toiselle se on käynyt raskaaksi. Eihän siihen silloin ole mitään ratkaisua, vaikka kuinka toista syyttelisi tai yrittäisi kaikkensa.
Tässä lähdetään siitä, että nainen on puhunut. Moni varmaan puhuukin. Mielestäni ainakin nettiviestinnän perusteella turhan moni nainen kuitenkin olettaa, että miehen pitäisi ymmärtää puhumattakin milloin mitäkin. Näiden naisten miehille ero tullee oikeasti yllätyksenä.