Tämä on se tavallinen tarina: mies raataa perheensä eteen töissä. Kotona hän tekee kotitöitä. Makkarissa keksii kaikkea kivaa vaimon piristykseksi, puhuu ja pussaa. Ja sitten yhtenä päivänä vaimo sanoo, että hän haluaa eron.

Mies on ällikällä lyöty. Vaimon erotoive iski kuin salama vessanpöntöstä. Meillähän on kaikki hyvin! Miksi se haluaa eron?!

Nainen hakee suurimman osan avioeroista. Ja iso osa niistä tulee miehelle yllätyksenä. Kaikkihan on hyvin!

No, naisen mielestä kaikki ei ole hyvin, jos kerran hän joutuu eroa hakemaan. Hyvin todennäköisesti hän on sanonut miehelle monta kertaa, että asioiden täytyy muuttua. Että hän kärsii, että hän ei voi hyvin, että tämä suhde ei toimi. Luultavasti vaimo on sanonut tämän nätisti ja rauhallisesti, raivokkaasti huutaen ja lohduttomasti itkien.

Mutta mies ei ole kuullut sitä. Miksi, sitä voi vain arvailla. Ehkä siksi, että naiset puhuvat koko ajan kaikkea, ei niitä jaksa kuunnella. Ehkä siksi, että eihän se vaimo nyt tosissaan ole, ei näitä löpinöitä voi muistaa. Ehkä siksi, että alkaa ahdistamaan tällainen tunnejuttu ja syyttely, parempi pistää korvat kiinni.

Tai sitten siksi, että mies uskoo vaimon olevan väärässä, joten vaimon mielipiteille ei tarvitse laittaa mitään arvoa.

Sillä mieshän on hyvä mies: tekee töitä, puhuu, pussaa, kokkaa, siivoaa, mitä näitä nyt oli.

Sillä ei ole väliä tekeekö mies näitä vaimon mielestä, koska omasta mielestään hän tekee. Vaimo on kyllä koko ajan kimpussa kotitöistä, mutta ainahan se jotain lämpimikseen valittelee. Ja väittää, että sille pitäisi sanoa, että rakastan sinua. Mutta sanoin sen silloin kun alettiin olemaan yhdessä ja häissäkin varmaan, enhän minä olisi tässä jos en rakastaisi.

Sitten tulee se eroilmoitus, ihan tyhjästä. Tai sitten siihen oli syy, ja vaimo oli yrittänyt muuttaa tilannetta jo kauan.

Ihan vinkkinä miehet: naiset eivät valita lämpimikseen tai riitele huvin vuoksi. Siihen on olemassa joku oikea syy. ”En pysty elämään näin, jos tämä asia ei muutu.”, ei ole kiukuspäissä heitetty uhkaus vaan epätoivoinen toteamus.

Eikä sinun käsityksesi asioiden tilasta välttämättä ole oikea. Voi tuntua siltä, että teet paljon kotitöitä, mutta vaimo tekee kymmenkertaisen määrän. Tai voi tuntua siltä, että olet romanttinen ja huomioiva aviomies, mutta vaimo on jo vuosia kokenut olevansa aivan yksin – muutospyynnöistään huolimatta. Saatat ehkä uskoa, että kaikki on tehty aina vaimon mielen mukaan, mutta onko ihan oikeasti?

Harva vaimo vaan ottaa ja lähtee, ihan yllättäen. Älä oleta, että tiedät missä jamassa suhteenne on, jos et suostu kuulemaan siitä kuin oman näkemyksesi.

Nimim. Tavallinen tarina

P.S. Saako avioliitosta lähteä uuden elämän perässä kun ei enää huvita?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “Meillä oli kaikki hyvin, mutta vaimo vaan lähti”

  • Suripahde sanoo:

    Tämä lienee aika tavallinen tarina. Vuosikaudet on nainen koettanut sanoa, että asioiden täytyisi muuttua ja kun hän lopulta päättää lähteä, se on miehelle ”yllätys”. Kerran täällä (tiemmä) vain eletään eikä huonossa parisuhteessa siis kannata roikkua. Voi, kun useampi ihminen, sekä miehet että naiset, ymmärtäisivät, että maailmassa on niin monia totuuksia. Sinun totuutesi on ihan yhtä validi kuin minun, mutta jos näitä molempia ei oteta huomioon, on lopputulos huono…

  • Randombypasser sanoo:

    Melko tuomitseva oli kirjoitus…

    Toki myönnän, että miehenä en aina välttämättä ole hereillä valitusten tai kommentoin osalta, mutta siksi meillä olikin sääntö, että jos todella on tärkeää asiaa, niin silloin pysäytetään tilanne ja korostetaan, että nyt minulla on tärkeää asiaa, keskity! Ja silloin keskityin, kaikki muu jäi siihen ja maailmassa oli vain puolisoni ja hänen äänensä.

    Mutta näitä tilanteita oli harvassa, tasapuolisia keskusteluja ehkä vielä harvemmassa. Ei tullut valituksia, ei kommentteja, ei rakentavia keskusteluja, ei pariterapiaa. Miksi? Koska vaimo ei puhu, ei utsestään, haluistaan, tunteistaan, suhteesta, oikein mistään. Paitsi minun työn teostani ja sitä ehdittiin ruotia. Selitin, että päivät venyvät koska rakastan myös työtäni ja koska hän ei halua mennä töihin, on minun pidetäävä huolta että ainakin toisella on ja pysyy työpaikka. Enkä tee sitä siksi, että työ on se mitä haluan, vaan siksi että olen vastuussa meistä kahdesta.

    Mutta siihen ne puheet aika pitkälti jäivät, vaikka itse koitin avata ajatuksiani, tunteitani ja toiveitani hänelle. En saanut ikinä juuri mitään takaisin, paitsi ymmärrystä sanoilleni. Totuus on hyvin kaksijakoinen, joskus miehet eivät kuule ja toisinaan naiset eivät puhu. Ja sillä ei ole mitään väliä, kumpi oli ensin, koska vain yrittämällä voi saada tuloksia aikaiseksi, passiivinen olettaminen (kaikki on kai hyvin/kyllä se tietää mitä haluan) ei toimi, ei koskaan.

    Nyt on erottu, enkä tiedä miksi. Mutta kun tästä selviän, en jää katselemaan taakseni, minä tiedän mitä haluan ja osaan sanottaa sen, minä tiedän monta asiaa jossa voin kehittyä paremmaksi ja niin myös teen. Ja yhtään mykkää naista en enää ikinä tule sietämään saman katon alla, tämä oli viimeinen kerta.

  • Nimetön sanoo:

    Huh, olipa miesvastainen teksti. Miten paljon naiset oikein tarvitsee sitä huomiota tai apua perheen kanssa? Kyllä minä ainakin jätin ihan kunnollisen miehen ihan vain itsekkäistä syistä, kun halusin paremman miehen. Ja siis paremman siinä mielessä, että halusin pidemmän, seksikkäämmän ja miehekkäämmän miehen. En yritä väittää, että ei olisi olemassa laiskoja miehiä, jotka eivät viitsi tehdä mitään. Mutta kovin usein nainen jättää kyllä ihan hyvän miehen, koska itse vain haluaa sitä kipinää. Minulle kävi hyvin, koska löysin sen sellaisen miehen, jonka halusinkin. Nykyisen mieheni kanssa asutaan erillään ja tapaamme yleensä muutaman kerran viikossa. En ole kertaakaan tarvinnut miestä avuksi perheeni kanssa, ja olen oikein tyytyväinen nykyiseen huomion määrään.

  • Ei rakasta sanoo:

    Onko kellään tullut mieleen, että vaimo ei ehkä rakasta…? Niin yksinkertainen syy. Ei ole ehkä koskaan rakastanutkaan, vaan tehnyt suhteen ja avioliiton koska sitä odotetaan. Joo toki se on väärin myös, mutta jotkut ajattelevat että rakkaus kasvaa siinä sitten ajan mittaan. On hirveän vaikea sanoa toiselle, että juu en rakasta sinua yhtään, enkä ole koskaan rakastanut. Mieluummin sanoo melkein mitä tahansa muuta…

  • Someone sanoo:

    Jos mies lähtee, se on miehen vika, jos nainen lähtee, se on miehen vika, fuck this shit!!!

  • Parisuhteessa voi olla yksin sanoo:

    ”Älä pilaa tätäkin päivää.” On yleisin kommentti, kun yritän sanoa, että voisimneko jutella kun on oltu viikkotolkulla mykkäkoulussa. Että keskustele siinä sitten. Minä teen kaikki kotityöt, hoidan lapset ja käyn kaupassa. Hän on netissä kaiken kotona olemisen ajan. Ennen yritin järjestää kivoja yhteisiä juttuja ja jopa hommasin lapsenvahdin, että päästiin leffaan tms, mutta hän osaa joka kerta pilata iltani typerillä kommenteilla esim kävele ryhdikkäämmin tms. Hän vie joka kerta ilon mikä minulla on ollut odottaa sitä yhteistä aikaa. Että en kyllä voisi kuin ihmetellä, jos kaiken tämän jälkeen ottaisin ja lähtisin ja se tulisi puolisolle yllätyksenä…

  • Kahden lapsen äiti sanoo:

    Olen nähnyt muutaman eron ihan vierestä ja kaikissa näissä nainen on lähtenyt. Osa on motkottanut vuosia, osa ei. Osa haksahtaa vieraisiin ja hullaantuu uudesta romanssista, kielletystä ja salaisesta seksisuhteesta. Se koetaan sitten niin ihanaksi, että otetaan ja lähdetään. Harmi vaan, että ne romanssit yleensä jää lyhyeksi, kun arki koittaa siihenkin suhteeseen. Nämä naiset ovat nyt sitten yksin. Samoin toki käy miehillekin.

    Osa käy eroprosessin läpi mielessään vuosien ajan, eikä kerro siitä mitään puolisolleen. Sitten asia on vain ilmoitusasia ja omassa päässä asia on käsitelty. Toiselle se onkin sitten shokki ja yllätys. Mitä pitäisi tehdäm, ettei näin käy? No puhua! Ei motkottaa, ei narista, vaan ajoissa istua alas ja sanoa, jos ei ole tyytyväinen avioliittoon.

    Ei tehdä sitä eroprosessia omassa päässä, vaan tehdään se yhdessä. Ja pitää niitä lapsiakin huomioida. Ei niille voida vain ilmoittaa, että vanhempi tästä pakkaa ja lähtee pois. Sekin on lapsille shokki.

    • Parempi yksin kuin huonossa suhteessa sanoo:

      Valitettavan usein se mies ei puhu, saati halua nähdä sitä ongelmaa siinä suhteessa.

      • Puhumattomaksi oppinut sanoo:

        Kommunikaatio- ongelmat on usein suurin syy. Miehinen kulttuuri ei ole esim. sodan jälkeen juuri muuttunut. Naisten on ollut muututtava, koska koko työkulttuuri on muuttunut. Kyllä suhteen toimimattomuuden pitäisi olla molempien ongelma, jos sellaisia on. Myöskin erosta puhumisen.

  • Väljähtänyt vaimo sanoo:

    Voi se mennä toistekin päin.. mies on ilmoittanu häipyvänsä heti, kun lapset on järkevämmän ikäisiä. Aikoo roikkua mukana, ettei jättäis mua pulaan. Että semmosta. Tokihan meillä on ollut aika hiljaista parisuhteen puolelta. 2 ja 3 vuotiaat viikarit vie kaiken ajan ja energian. Ja myös tilan vuoteesta.🤔😒😢

    • Myös pikkulapsiperheellinen sanoo:

      …no ei mikään ihme, ettei ole virtaa saati mahdollisuutta huoltaa parisuhdetta, jos lapset nukkuu vieressä.
      Elämä on valintoja. En ihmettele, että mies on lähdössä kun lapset toimii puskurina joka välissä – kirjaimellisesti. Se, missä lapset nukkuu ja laittaako kumpikaan koskaan parisuhdettaan lasten edelle, on valinta.

  • Dora sanoo:

    Ihana kitjoitus. Mikähän siinä on että mies kyllä jaksaa vuodesta toiseen tuijottas tv-ohjelmia joka ikinen ilta mutta vaimon jutellessa mie on kuin eri planeetalta, ei kuule, ei näe vaimoaan. Pitäisikö vaimon mennä puhumaan miehelleen televisioon tai youtubeen?