”Näin äitienpäivän jälkeen tulee mieleen karuja ajatuksia – suoranainen yökkäys. Se on huuto lastenoikeuksista. Se on äitien oikeus hyvään mielenterveyteen.

Luemme täältä jatkuvasti kipeitä asioita, riitoja bio- ja bonusäitien välillä, ketä saa kutsua miksikin. Kuka teki väärin – ansaitsee koston! Kuka saa olla tärkeä ja mikä on kenenkin oikeus. Ei saa surra, olet vahva ja selviät. Älä välitä. Opetatko saman lapsellesi?

Lapsella on oikeus vanhempiin, jotka hyväksyvät tunteensa ja ajatuksensa, pettymyksen ja kivun ilman, että lapsi toimii vanhemman tervehtymisen, usein koston, välikappaleena. Lapsi nimittäin varmasti tukee surevaa, vihaista ja väsynyttä. Hän on lojaaleista lojaalein, ja tekisi kaikkensa, jottei näe vanhemman surua. Valehtelee, esittää, hylkää toisen vanhempansa. Näin heistä kasvaa meitä. Ei sitä, mitä halusimme. Usein me vanhemmat huomaamme sen itsessämme liian myöhään. Näemme totuudesta väläyksiä aina katsoessamme lastamme. Emme halua tuntea sitä. Kyllä lapsi selviää, selviäthän tässä sinäkin. Saako hän todella olla se upea ihminen, joka on?

kukka veden pinnalla

Erilaiset perheet ovat tulleet jäädäkseen. Pettymys tulee aina olemaan osa elämäämme. Ihmisen aivot on luodut suojelemaan, muttei hyväksymään surua noin vain. Kunpa jo kouluissa opetettaisiin tunteiden hyväksyntää, ajatusten ylivaltaa ja muiden ymmärtämistä. Ja ennen kaikkea avun hakemista, kun itse alamme tuhoamaan itseämme ja läheisiämme. Hyvä äiti – näe lapsesi ja hae apua ajoissa.”

Nimim. Mielipide lasten oikeuksista

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “”Hyvä äiti – näe lapsesi ja hae apua ajoissa””

  • Inhottava sanoo:

    Inhottava kirjoitus. Oikeen henkilökohtainen haukkumakirje jollekin
    Harvoin haukkumalla saat apua aikaan.
    Yök.

  • Oohiljaa sanoo:

    Ymmärtääköhän moni mitä pahaa jälkeä monikin mies on tehny lasten äitille enne eroa ja sen jälkeen. Nimenomaan oikeus mielenterveyteen jokaisella! Kun et ole toisen kengissä kulkenut älä kuule kirjoittele tänne omia mutujasi. Gaslightning -tyylinen eli ” kaasuvalotus/manipuloiva on kirjoitus, vailla perusteita lisäksi.

  • Ikävä teksti sanoo:

    On tosiaan ikävä kirjoitus äitien päivän tienoilla! Ristiriitaista tekstiä, ehkäpä jollekin osoitettu jonka elämästä et kuitenkaan tarpeeksi tiedä, kuinka hyvä äiti on tai niitä hetkiä, jotka eivät sinulle näy. Ikävää lukea näitä.

  • Hohhoijaa sanoo:

    Tosiaan saa surra. Menetettyä tai lapsien menettämää ydinperhettä saa surra! Joten jättäkääpä ne ihmiset rauhaan jotka näitäa sipita käyvät läpi, pidän henkisenä väkivaltana näitä jatkuvia kirjoituksia myös koskee näitä ”hakeudu hoitoon vaikka päässäsi ei ole vikaa” kirjoituksia. Miten kehtaatte julkaista näin yksi poliisia tekstejä jatkuvalla syötöllä?
    Ei pienessä surussa tai siinä että on pettynyt jonkun toisen toimintaan tosiaan ole mitään vikaa tai siinä ettei pidä jostakin ihmisestä, se ei tee kenestäkään vielä lapsilleen vahingollista.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Hyvä kirjoitus.
    Todellakin hae apua. Älä jatkuvasti syytä muita.

  • Äitipuoli ja kokonainen lapsi sanoo:

    Paha äitipuoli hei. Tänään sanoitin 20-vuotiaalle vitutuksen tunnetta. Hän sanoi ääneen että ”se vitutti”.
    Maanittelin ja vakuutin että kestän sen negatiivisen tunteen jonka kertoo, ihan rauhallisena vastanurkassa sohvaa. Puhuimme vanhasta hetkestä, ihan rauhassa. Lapsi itki sanoessaan tuon yhden lauseen. Hän ennemmin voi henkisesti pahoin sisimmässään kuin myöntää kokevansa negatiivisia tunteita. Samalla hän myös nielee ilon tunteensa. Nauru häneltä tulee vain vahingossa. Hän on ollut se kenen on pitänyt olla vahva.
    Vakuutan edelleen joka kerta että kestän kaiken eikä hän ole vastuussa minun tunteestani, muuten mitään keskustelua ei synny. Itken tuskani myöhemmin, tilanteessa olen se aikuinen jota hänellä ei koskaan ollut.
    Syy tähän kauheaan tilanteeseen on vanhempien. Isän joka lopulta lähti, paeten mielenterveyden ongelmia äidin puolelta ja äidin joka niitä mielen ongelmia antoi perheessään velloa. Pelkään poika(puoleni) olevan sairastunut, mutta elättelen toiveita että hän on kykenevä eheytymään.
    Isä kärsii lapsen tilanteesta eikä osaa auttaa kuin olemalla nyt elämässä. Karvas on se katumus kun hän jättäytyi toisen elämästä ja luotti äidinrakkauden riittävän, ettei isää kaivata. Ei se aina riitä että rakastaa. Minä yritän rakastaa, vaikka en aina osaa. Minä hyväksyn nyt sellaisena kuin hän on, ja minä yritän puhumalla opettaa mallia että mielensairaus on ihan ok, sitä voidaan käsitellä eikä sitä tarvitse hävetä. Hakekaa siis vanhemmat apua itsellenne, se on suurinta rakkautta lasta kohtaan. Mitä en antaisi jos voisin muuttaa poikapuoleni siksi rasavilliksi jonka joskus tunsin, vailla toisen vanhempansa mielensairauden taakkaa. Menetimme 15vuotta ja kokonaisen lapsen, jonnekin mielen syövereihin.

    • Sivusta sanoo:

      15 vuotta sitten miehesi jätti exänsä ja vieläkin vatvot asiaa ja näet lapsen myös nyt sairaana? Ei mt- ongelmat tartu.
      Millä oikeudella teet tulkintoja, tai niistä kirjoitat, entä jos olet vain yksinkertainen ja liioittelet kun teini kyseessä joka joutuu lojaliteettiristiriitaan välillänne? Huh joka tapauksessa, älä toimi terapeuttinen tai tee itse diagnooseja, hae teinille oikeaa ammattiterapiaa jossa purkaa.

  • Synnyttäjä sanoo:

    Onko tämän tarkoitus vaan taas syyllistää ja väittää, ettei äitipuoli tee koskaan mitään väärin. Jos todella haluaa auttaa niin silloin myös ymmärtää, että syyllistämällä ja näkemättä kaikkien osuutta asiaan ei saa mitään rakentavaa aikaan. Myös miesten ja isien olisi hyvä hoitaa itseään ja mielenterveyttään. Jos huushollaajat väsyvät ja riitaantuvat on luultavasti isälläkin joku rooli siinä. Erotessa isä on lapsista vastuussa eikä äitipuoli. Äitipuoli voi olla lapselle ihan reilu aikuinen elämässä, mutta yleensä näissä on taustalla huonosti hoidettu ero jossa isälläkin on osuus. Mielenterveyden hoito kuuluu jokaiselle, myös äitipuolelle. Muutoinhan tämä juttu olisi ollut hyvä ja koskettava jos tämä olisi muotoiltu jotenkin aidommin kaikkia koskettavasti.

    • Ei vastakkainasettelulle sanoo:

      Luin kyllä syyttelyn ja vastakkainasettelun molemminpuoleiseksi. Paljon tärkeämpää olisi nähdä lapsi ja lapsen tarpeet. Eronneena tunnistan sen sokean selviytymisen ja kiukunpuuskat, vaikka exäni kanssa olemme jopa mallikkaasti lopulta eronneet. Silti minun olisi pitänyt nähdä oma väsyminen ja paha olo, jota koitin suorittamisella piilottaa. Olisin todellakin tarvinnut apua enkä osaa selittää, kuinka sokeuduin niin. Toivottavasti moni muu osaa todellakin hakea apua!

      • Synnyttäjä sanoo:

        Kyllä ajoissa avun hakeminen on tärkeää, mutta sellaisena aitoa vilpitöntä apua on vaikea saada. Tässäkin näkee miten ikävästi ihmiset puhuvat mielensairauksista. Ja se apu pitää kuitenkin usein sisällään myös jonkinlaista uhkailua tai vallankäyttöä. Sen jälkeen kun on mt palveluissa ollut saa ikuisen leiman ja ihmiset käyttää niitä tietoja negatiivisesti. Usein ihmiset vielä kuvittelevat, että heillä on oikeus puhua ja juoruilla mt puolen asiakkaiden asioista kuin omistaan. Leimavuus, syrjintä ym. Kaikki se huono kohtelu mitä psyyken ongelmista kärsivät saa osakseen on se ongelma miksi sitä apua ei välttämättä hankita ajoissa. Jos olet joskus myöntänyt, että ole väsynyt niin et välttämättä saa myötäelävää tukea ja apua mitä oikeasti tarvitset vaan lähinnä arvioivaa kyttäävää ”apua”. Joskus hyvällä tuurilla voi päästä johonkin terapiaan. Meillä nyt nykyisessä suhteessa ongelma exän kanssa koska hän ei päässyt omasta keskenmenostaan yli ja alkoi elää jossain harhassa, että meidän vauva kuuluisi hänelle sen takia ja miehen olla hänen kanssaan. Hän oli niin sekaisin, että jo aivan kuvitteli heidän olevan perhe vaikka mies siis asuu kanssani. Häntä piti kuulemma ymmärtää ja minä olin siinä kuulemma se hullu. Todellisuudessa tämän ihmisen olisi pitänyt mennä hoitamaan keskenmenosta johtuva suru eikä kaataa sitä minun päähän. Päinvastoin hän yritti käyttää hyväkseen minun terveystietoja ja manipuloi miestä. Myöhemmin hän kyllä myönsi toimineensa tietoisesti. Oli vain niin kovin kateellinen kun saimme vauvan eikä hän osannut päästää irti. Näissä tarinoissa ja asioissa on aina monta puolta ja miehelläkin osuus siinä. Minun mieheni ei osaa sanoa kellekään kunnolla ja selvästi ei. Hän ei osaa laittaa rajoja exänsä käytökseen. Mies ja isä on kuitenkin vastuussa siitä mitä sallii exän tekevän.

        • Ei vastakkainasettelulle sanoo:

          Pidäthän itsestäsi huolta. Tilanteesi kuulostaa rankalta sinullekin. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei hyödyllistä apua aina saa. Jos saa lainkaan. Ja leimaaminen on myös tuttua, ja jonkinlainen säälittely. Monella yrityksellä on mahdollisuus edes muutamaan työpsykologikäyntiin, jota kannatta ainakin kysyä alkuun. Se auttoi minua heräämään tilanteeseeni.

          • Synnyttäjä sanoo:

            Kyllä näin se on valitettavasti, että ainakaan kovin laadukasta ja tarpeeksi pitkäkestoista hoitoa ja terapiaa annetaan vasta liian myöhään tai se täytyy itsellä maksaa eikä kaikilla ole varaa sellaiseen. Silloinkin luottamus pulaa aiheuttavat kirjaukset ja tiedon myöhempi käyttö asiakasta vastaan. Ihmiset ja joskus myös eri tahojen ammattilaiset vain pyrkivät jotenkin hyötymään toisten hädästä. Ainakin itse en ole vielä saanut apua, jossa olisi ollut läsnä aito myötäelävyys ja neutraalius. Meillä myös lapsen lääkäri käytti terveystietojani ja hieroi naamalleni kipeitä asioita 10 ihmisen nähden vailla kellään heistä ei ollut minuun hoitosuhdetta. Varsinkin jos ihminen on köyhempi tai matalasti koulutettu,ammattilaiset eivät noudata eettisiä arvoja välttämättä. Vaan luodaan uhka esim. Lastensuojelun kautta ja koko homma perustuu uuvuttavaan pompotukseen. Yksi Psykologi taisi sanoa, ettei minkään tuki toimien ole tarkoitus kuormittaa vanhempia kun tämä hyeena lauma oli ”kimpussani”. En enää koskaan hae ”apua”. Ihmiset käyttivät tietoja ja mt puolen asiakkuutani vain kylmästi hyväkseen. Jopa jotkin tutut yrittivät udella onko minulla jokin diagnoosi. Ei mitään kunnioitusta toisen yksityisyyttä kohtaan ja jopa miehen ystävät sanoivat, että mikä mt ongelma ihmisellä saa olla. Muuten hänet pitää jättää. Eli mt merkinnät ovat iso riski kenelle tahansa. Etenkin nyt kun tapahtuu myös tietomurtoja.