Haluton vaimo paljastaa todellisen syyn siihen, miksi seksi ei maistu
”Seksuaalisesti haluton osapuoli on suhteen hirviö. Hän on pihtari. Pohjasakkaa.
Hän on huijannut toisen suhteeseen lupaamalla, että kyseessä olisi sellainen parisuhde, jossa on seksiä. Hän pakottaa toisen elämään ilman seksiä. Hän saa toisen tuntemaan itsensä epähaluttavaksi, arvottomaksi, rumaksi ja epämiellyttäväksi. Hän riistää puolisoltaan mahdollisuuden nautintoon, yhteyteen, tarpeiden tyydytykseen ja itsetunnon kohotukseen.
Hän on kuin ihminen joka leipoisi toiselle pullaa, mutta antaisi sitten vain haistaa sitä, maistaa ei saisi. Näin sanoo ihan asiantuntija.
Pihtaaminen tuomitaan kovin sanoin. Mutta harvemmin mietitään, miksi haluton osapuoli ei halua seksiä. Jos mietitään, puhutaan traumoista, itsetuntemuksen puutteesta, vaikeudesta heittäytyä. Stressistä, väsymyksestä. Käsketään terapiaan, korjaamaan ruokavalio, harjoittamaan mindfullnesia.
Seksiä haluava osapuoli nähdään uhrina. Syyttömänä uhrina, joka kärsii haluttoman mielivallasta. Vallankäytöstä. Pihtaamisesta.
Näinkö se tosiaan menee? Minä kerron yhden tarinan.
Taustaksi kerron että en koskaan kieltäytynyt seksistä muutamaa viikkoa kauempaa. En vaiennut ongelmista, vaan sanoin ne ääneen. Terapiassakin käytiin. Silti kesti kauan että ymmärsin ettei suhteemme ollut normaali ja erosin.
Mies ei ilmaissut kiinnostusta minua kohtaan muulloin, kuin halutessaan seksiä. Hän ei kysellyt elämästäni tai ajatuksistani.
Mies ei koskettanut minua muulloin kuin halutessaan seksiä. Ei silittelyjä, ei suukkoja, ei halauksia.
Mies ajatteli tavallisten, päivittäisten kotitöiden olevan maksu seksistä. ”En halua siivota kun et sinä kuitenkaan anna vaikka siivoan”, hän selitti.
Mies ei tehnyt mitään romanttisia eleitä. En saanut lahjoja edes juhlapäivinä. En saanut kukkia. En saanut kivoja tekstareita. En saanut keittiönpöydälle jätettyä muistilappua johon on piirretty sydän.
Mies ei puhunut kauniisti minusta. Harrastukseni ja kiinnostuksen kohteeni olivat typeriä. Kävelin oudosti. Minulla oli vääränlainen kampaus ja naamassakin vikaa. Olin liian lihava (vaikka olin niin hoikka, että olin hädin tuskin normaalipainon puolella).
Mies ei oppinut yli kymmenen vuoden aikana millaisesta seksistä pidän tai mistä asioista nautin. Sanoin toiveeni ääneen ja ohjasin käsin, mutta sillä ei ollut vaikutusta.
Miehellä ei ollut kokeilunhalua tai kiinnostusta kehittää seksielämää. Seksi oli suorittamista ilman leikkiä ja huumoria. Sängyssä mies päivitteli useammankin kerran, että ei keksi mitään, mitä tehdä minulle.
Mies ei yhtä ainutta kertaa yrittänyt vietellä minua. Ei romanttista illallista, hierontaöljyä, yhteistä kylpyä, ei mitään.
Mies ei huolehtinut hygieniastaan. Hän peseytyi keskimääräistä harvemmin eikä oikein vaihtanut vaatteitakaan. Hän myös käytti samoja kulahtaneita ja rikkinäisiä vaatteita vuosi toisensa perään.
Mies kiristi seksillä. Jos en ”antanut” hän purki turhautumisensa lapsiin. Viikonloppuaamut alkoivat sillä, että mies huusi lapsille jos en suostunut harrastamaan seksiä.
Mies ei pystynyt puhumaan seksielämämme ongelmista. Jos jompikumpi otti ne esiin, keskustelu loppui lyhyeen, kun minun mielipiteeni olivat miehen mielestä suuttumista.
Mies syyllisti minua haluttomuudesta. Hänessä ei voinut olla mitään vikaa, aivan kaikki vika oli minussa.
Mies painosti seksiin. Loma, ilta, viikonloppu ja joulu olivat pilalla jos hän ei saanut seksiä. Millään muulla ei ollut väliä, jos seksi puuttui, kaikki oli pilalla.
Mies valitti seksin puutteesta yhteisille kavereillemme. Terapeutille hän valitteli, että minulle ei riitä mikään vaan vaadin mahdottomia.
Mies ei ottanut vointiani huomioon. Miehen mielestä minulla oli liian usein kuukautiset, varmasti valehtelin. Vaikka olisin ollut kuumeessa, en miehen mielestä ollut oikeasti sairas, käytin sitä vain tekosyynä seksistä kieltäytymiseen. Stressi, väsymys, todella aikainen herätys, mikään ei ollut riittävä syy vaan jokainen näistä oli miehen mielestä pelkkää kiusantekoa.
Minusta ei ollut mikään ihme, että en halunnut seksiä. Onko sinusta?”
Nimim. ”Pihtari”
Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Ylin kuva Charles DeLuvio
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 251 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itse ratkaisin tuon ongelman ollessani noin 35 vuotias siten, että etsin seksikumppanini muualta, kun vaimoa ei kiinnostanut ja muutenkin olin hänelle täysi paska. Johti sitten siihen, että lähdin kävelemään koko avioliitosta ja nyt uudessa paljon onnellisempi kuin edellisessä. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen eropaperi oli sisällä, niin yritti vielä kääntää päätäni. Johtui varmaan siitä, että hänen elintasonsa tippui aika radikaalisti eron myötä. Ei nykyavioliitot ole mitään pakkoavioliittoja, jotka solmitaan jotta omaisuus tai joku muu pysyy suvussa.
Ymmärrän täysin naista tässä tapauksessa. Aivan kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Olen kokenut juuri saman omassa 15 vuoden avoliitossa(asuimme kylläkin eri osoitteissa)
Onneksi suhde päättyi miehen toimesta ja hän vielä rehvasteli että ”tilalle tulee kolmekymppinen emäntä”. Jälestäpäin on soitellut ja pyytänyt minua takaisin kun hän on kuulemma tehnyt elämänsä virheen kun päästi minut pois.
Kyllä siinä nainen/mies kylmenee jos ei saa mitään huomiota tai hellyyttä.
Tätä juttua lukiessa nousee mieleen lähinnä yksi kysymys; miksi koskaan menit yhteen tälläisen miehen kanssa???
Muuttuiko kaikki yhtäkkiä tuollaiseksi, vai oliko mies aluksi huomaavainen ja normaali?
Esim se, ettei huolehdi henkilökohtaisesta hygieniasta on kyllä jo yksistään vahva red flag…
Kuulostaa tutulta. Vaikea edes kertoa toiveistaan kun toinen ei kuuntele. Meillä ei puhuta tai siis kunnolla keskustella. Rakastan sinua,ihana kuulla. Vaan kun sen kuulet päivän aikana joka käänteessä,ei tehoa. Tämä siis vastauksena kun koetan jutella. Jotain turhaa diibadaabaa ja nämä rakastukset. Oon kyllästynyt niihin,tahdon puhua meistä,seksistämme mitä ei ole. Hän nukkuu nyt olkkarissa minä sängyssä. Kuorsaa niin pahasti etten saa nukutuksi. Se kuorsaus ja kaikki muut mölinät,vinkaikset siihen päälle. Ei suostu lääkäriin puhumaan kuorsauksesta sekä toisesta pikkujutusta mitä tekisi mieli,mutta,siinä on se mutta. Tahtoisin välillä kunnon keskusteluja,vastaukset ovat yleensä joku äännähdys. Jos suhteestammehän sanoo,johan siitä puhuttiin.Olen huomannut itsestäni en hakeudu enää lähelle, Itse koetan itseni pitää tyytyväisenä.siihenkään ei oikein aika löydy kun hän on aina kotona.Minä63 mieheni 56.Kaipaan juttuhetkiä,kaipaan tunnetta etten ole
Yksin.Mutta en minä enää kerää,olen omissa oloissani, Tuo varsinkin saa tuntemaan itseni arvottomaksi kun bän mieluummin nukkuuolkkarissa kun menisi lääkärin juttusille
Näin miehenä peruskuvio on se, että huomioin vaimoa niin merkkipäivinä kuin ihan arkena (saatan vaikka huoltaa hänen pyöränsä, puhdistaa kenkänsä tai tehdä herkkuillallisen ihan normiarjen keskellä), kuuntelen huolet, pidän yhteyttä perhepiiriin, teen pääosan kotitöistä, yritän pitää itseni kunnossa ja pukeutua vaimoa miellyttävällä tavalla. Läheisyyttä vaimolta ei saa omaehtoisesti koskaan: ei pusua, ei halausta, ei kehuja ei mitään sellaista, joka saisi tuntemaan, että olen hänelle tärkeä. Seksiä kyllä on jonkin verran, mutta se menee pitkälti hänen ehdoillaan. Aina joskus jos ehdottaa, että voisiko kokeilla jotakin itselle mieluista juttua (siis vaikkapa vaan, että hän olisi vaihteeksi päällä) niin hän hädin tuskin jaksaa kuunnella lausetta loppuun. Tulee sellainen olo, että toinen ei oikeasti välitä.
Sitten mediasta ja tällaisista blogeista saa lukea yhtenään, että kaikki miehet ovat paskoja ja eivätkä huomioi naisiaan. Joskus voisi kysyä toisinkin päin, että huomioivatko naiset omia puolisoitaan, vai onko miehen rooli vain mahdollistaa naisen toivoma elämä.
Onhan melkoinen mies ollut. Huvittaa kun kirjoitit nuo asiat joita mies ei ole sinulle tehnyt mm piirtänyt sydäntä muistilapulle yms , koskettanut silitellyt yms. Kaikkea tuota mitä tulee omalle tehtyä päivittäin sen vain haluaa näyttää toiselle ja kertoa joka päivä kuinka tärkeä juuri toinen on.
Minusta tämä on tärkeää. ONNEKSI et edes ole antanut aina miehelle joka on ollut tuollainen sanotaan sika. Purkaa kiukkunsa lapsiin, sen sijaan että olisi yrittänyt olla parempi rakastaja. Toivottavasti nykyisin tilanne toinen.
Oma vaimo antoi ennen turhankin useasti ja herätteli pitkin yötä.
20v myöhemmin ei yhtäkään spontaania antamista, eikä kiihkoa.
Olen hyvin säilynyt ja vierasta saisi, jonne taidan kohta kostoksi mennä. Taidanpa käydä kiinnijäämiseen asti ja latoa vielä kerran faktat tiskiin.
Mitään en menetä. En mitään.
Lapset ovat juuri aikuistuneet ja pärjäävät.
Ihan kuin ote omasta elämästäni vuosilta 2018-2022. Eroon tuollainen kaikki päättyy ja kun nainen vielä väitti minun pettävän, hah. Ainaista riitely kun seksi hiipui vuosien aikana pikkuhiljaa lähes nollaan. Halaamista ja läheisyyttä kyllä oli loppuun saakka ja en ikinä todella halunnut luovuttaa.
Juurikin näin, pitäis sen miehenki katsoa joskus peiliin tai haistaa oman hien hajun, kohdella paremmin nii vois ymmärtää jatkuvat päänsäryt.
Ollaan oltu yhdessä noin 3v siitä puolivuotta naimisissa, elän seksittömässä suhteessa, olen 50v ja mieheni on 46v. Tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja vastenmieliseksi, seksiä ei vaan heru. 3v aikana olen sen ihmeen kokenut noin 11 kertaa, siinä se. Kaipaan hellyyttä ja seksiä enkä ymmärrä mikä minussa on noin vialla etten kelpaa, olen kyllä muille kelvannut eikä ole ollut puutetta. Kariutuneet tämä liitto siihen että mieheni selitykset miksi ei ole seksiä ovat niin naurettavia että en jaksa edes yrittää enää.. Aina kun harvoin ehdotan niin tulee täystyrmäys vedoten ko asioihin.
Voin samaistua ja ymmärrän tuon puun ja kuoren välissä olon viittaan tällä siihen että lapset saa kärsiä. Ei tuo ikinä olisi toiminut kyse ei ollut kommunikaation puutteesta vaan toinen ei vaan osannut/halunnut ymmärtää toista ja voihan tällä miehellä olla lapsuudessa jotain että läheisyys ja todellinen läsnäolo on haasteellista.
Teksti kuulosti eronneen katkeralta pohdinnalta asiasta. Kuulosti myös siltä että ongelmat parisuhteessa oli lopulta ihan jossain muualla kuin seksittömyydessä. Itse rivien välistä luin että kyse oli, kuten monissa muissakin vastaavissa tapauksissa, kommunikaation puutteesta. Mies ei ymmärtänyt, mitä nainen oikeasti tarvitsi. Nainen ei ymmärtänyt, mitä mies oikeasti olisi tarvinnut.
Hyvin kommunikoivassa parisuhteessa ymmärretään toisiaan ja toisen tarpeita. Tässä myös kannattaa huomioida että puolison ei kuulu olla kumppanin kaikkien tarpeiden tyydyttäjä, tärkeintä on vaan ymmärtää.
Olin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, kun aloin lukemaan tätä: ”Puhutaanhan tässä miehen etäisesti käytöksestä, vähättelystä, henkisestä väkivallasta.” Ja puhuttiinkin siinä. Kiitos siitä. Kunpa yhdenkään naisen ei tarvitsisi ”antaa” välttääkseen lapsille, itselle, tai muille huutamisen, vittuilun tai kiukuttelun. Puhumattakaan kaikenlaisesta väkivallasta. Hyvä että asiasta puhutaan!
Tutulta kuulostaa, ihan samanlaista oli meilläkin. Minä jätin mieheni, en enään kestänyt sitä ahdistelua…..traumat jäi jäljelle. En enään uskalla suhteeseen, kun tuntuu että kaikki miehet vaan haluaa pelkkää seksiä. Se oli aivan kamalaa aikaa 😱
Näinpä juuri. 🙁 Kyllä siihen ”pihtaamiseen” useimmiten on joku muu syy – tai paljonkin muita syitä – kuin vain se, että ”pihtaaja” kiristäisi ja kiusaisi aivan tahallaan.
Ja mitä enemmän & kovemmin seksiin painostetaan silloin, kun toinen on haluton, sitä inhottavampaa, ahdistavampaa, negatiivisvoittoista pakkopullaa siitä tulee. Kuka siitä sitten enää tykkäisi, kuka sitä sitten enää vapaaehtoisesti haluaisi, senkään vertaa kuin ennen?
Kirjoituksesi kuulostaa tutulta, meillä myös samansuuntaista ja olen jopa niellyt kyyneleitä kun miehen kosketus on tuntunut niin pahalta. Lasten takia vielä olen sinnitellyt kun hän on hyvä isä vaikkakin kumppanina kylmä. Hän ei minun hyvinvoinnista piittaa, ei henkisestä eikä fyysisestä vaikka itse olen oman terveydenkin kustankuksella tukenut häntä. Vastavuoroisuutta ei ole ja suruni saan itkeä muille jos sellaisia on. Hänen tukeensa ja apuunsa en voi luottaa ja teenkin kaiken itse jos vain mitenkään voin. Mutta joskus on pakko pyytää apua ja siihen ei voi luottaa. Itselleen vaatii taas kaikkien tarpeidensa huomiointia. Sektion jälkeen taistelin kipuneni yksin synnytyssairaalassa kun hän saunoi kotona. Kun tulin kotiin niin painosti heti kyykkimään lattialla ja vaihtamaan vaipat esikoiselle kun itsellään ei ollut mitään kesken. Piti kantaa itse raskaat kantamukset. Itselleen vaatii päänsilitystä kun kuulema miesflunssat on niin pahoja ettei nainen voi ymmärtää. 39 asteen kuumeessa olen itse joutunut kävelemään vauvan kanssa apteekkiin hakemaan kovissa säryissä lääkkeitä kun mies on ollut ärsyyntynyt siitä että oöen sairastunut juuri kun olisi ollut hänen harrastusiltareissu ystävänsä kanssa. Kuulema ystävälle on kurja sanoa ei jos on luvannut lähteä iltaharrastukseen. Tällaista meillä, kaikkea muuta kukn herrasmies. Koko kosketus tuntuu pahalta ja sitä ei korjaa hajuvedet, hänen ulkonäön laittelu, painostaminen seksiin tai syyttely seksin vähäisyydestä. Asiasta on puhuttu niin paljon että ei jaksa enää. Pientä kehitystä on kuitenkin sen ansiosta tapahtunut niin katsotaan vielä.
Sinun miehesi on selvästi persoonallisuushäiriöinen. :'( Juokse, kun vielä ehtisit eläää normaaliakin elämää, olla onnellinen!
Kuulostaa hirvittävästä, sairaalta touhulta. Irti on tosi vaikea päästää, mutta uskallat kyllä. Sitten kun aika on oikea. Kenenkään ei pitäisi itkeä kosketuksesta. Ei kenenkään!
Miehillä tuntuu olevan kummallisia käsityksiä seksistä – ex oli tullut jättäessään siihen tulokseen ettei meillä olisi 5 vuoden kuluttua ollut muuta yhteistä kuin seksi – vaan eipä ottanut huomioon sitä, ettei naista ehkä kiinnosta seksi miehen kanssa, jolla ei ole kiinnostusta mihinkään muuhun yhdessä. Muulloin ei pahemmin kiinnostanut koskettaa kuin silloin kun halusi seksiä, ja jos oli riitaa niin jätti senkin vähän mitä muulloin kosketti (esim. hyvän yön suukon) väliin. Kysyin joskus mieheltä, mitä toivoisi minulta, mutta häntä ei kiinnostanut minun toiveeni seksielämään liittyen (no, ei ehkä muutenkaan – ainakaan ei halunnut ottaa huomioon
muita tarpeitani, kuten vaikkapa säännöllistä ruokarytmiä, vaikka niistä olisin puhunut). Parisuhdeajan voi hänen mielestään korvata sillä, että teki kotitöitä. Toki keskustelun avauksen tilanne kuulostaa pahemmalta kuin oma tilanteeni oli, mutta jotenkin se, että naisen pitäisi haluta seksiä miehen kanssa, jota ei muuten kiinnosta pahemmin läheisyys fyysisellä ja henkisellä tasolla, on varsin outo käsitys.
Ikävä kyllä ,osittain voin samaistua.Seksistä tulee suorittamista,pakkoa.Minua on aiemmin kutsuttu nymfomaaniksi ,ei enää.Olen hyvin seksuaalinen nainen.Rumat sanat muistaa kauan.
Kuulostaapa tutulta!
Meillä mies istui koneella viihtymässä kaiket päivät ja kun olin omat haastavat työni ja lapset ja kodin hoitanut, tarttui klo 22 hanuriin ja odotti, että olisin repinyt kiimassa häneltä vaatteet pois. Oli myös kovin pettynyt kun en ollutkaan koko päivää suunnitellut, mitä kaikkea ihanaa hänen kanssaan touhuaisin iltasella. Jos ei kiinnostanut, valvotti syyllistämällä parhaassa tapauksessa koko yön. Ja todellakaan ei tehty kotihommia (edes sitä vähään mitä yleensä) ja lapsiin purettiin, jos ei saanut. Ja oltiin kateellisia kaikesta huomiosta jota lapset saivat ja jopa siivoamiseen käytetty aika olisi pitänyt mielummin käyttää hänessä roikkumiseen. No jotenkin meni sitten kuppi lopullisesti nurin kun jouduin isoon leikkaukseen ja äijän aikoa kysymys oli, että mitenkäs nämä minun tarpeeni nyt sitten kun sinä olet rikki. Että etkö nyt jotenkin saisi ne hoidettu, vaikka et itse pystyisikään olemaan jyystettävänä. Vai onko niin, että pitää siirtyä avoimeen suhteeseen, että hommat hoituu… No nyt saa jatkaa sitten seikkailujaan toisessa osoitteessa ihan niin avoimessa suhteessa kuin haluaa.
Hyvä sinä!!! <3
Aivan kuin minun elämästä tämä kirjoitus. 4 kertaa olen eronnut hänestä, ja aina palannut takaisin. Idiootti minä. Lapset on jo aikuisia, mutta tuo hellyys on minulle outo asia, koska häneltä en ole sitä koskaan saanut. narsistiksi minäkin hänet luokittelen.
Sinä voit lähteä viidennenkin kerran jos siltä tuntuu.