”Hyvät siskot. Minulla on ihan hirveä ongelma mieheni kanssa. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. Tuntuu, että kukaan ei koskaan ole ollut tässä samassa tilanteessa, ja joudun kantamaan kaikki nämä tunteet yksinäni.

Mutta nyt on pakko avautua jonnekin.

Olemme olleet mieheni kanssa jo jonkin aikaa yhdessä. Epäilin heti ensitapaamisesta alkaen, että hänessä on jotain erikoista. Kun tutustuimme paremmin tämä tunne vahvistui. En kuitenkaan halunnut erota, sillä jokin miehen toiminnassa vetosi minuun…

En uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Joskus ohimennen mainitsin kavereilleni, mutta he suhtautuivat niin oudosti että en viitsinyt jatkaa. Kukaan ei tainnut uskoa, että puhun totta. He väittivät myös että mies on kiero ja hänellä on taka-ajatuksia.

Sellaista ei kuitenkaan ole ilmennyt. Ehkä minä olen vain niin sinisilmäinen. Olen tottunut miehen tapoihin ja siksi hyväksyn ne, vaikka kieltämättä välillä mietin että onko tämä ihan normaalia.

Miehen käytös ei ole tässä vuosien aikana muuttunut, enkä usko että tulee muuttumaankaan. Hän on tuollainen ihminen, enkä minä mahda sille asialle mitään. Pakko vain hyväksyä.

Mies saattaa esimerkiksi tehdä ruoan valmiiksi ja hoitaa tiskitkin. Hän käy oma-aloitteisesti kaupassa ja tuo joskus jonkun pienen yllätyksenkin.

Kotona hän siivoaa omat jälkensä ja tarttuu mukisematta imuriin.

Mies hoitaa lapsiaan ja muistaa heidän asioitaan. Hän varaa neuvola-ajat ja hammaslääkärit ja kuittaa Wilma-viestit.

Voin luottaa häneen. Hän keskustelee asioista avoimesti ja kuuntelee minun juttujani. Hän myös vähintäänkin esittää kiinnostunutta niistä!

Hänellä on omia harrastuksia ja menoja, mutta neuvottelemme niistä etukäteen ja meillä molemmilla on vapaus tehdä asioita.

Mies myös pitää huolta hygieniastaan ja pukeutuu siististi. Lisäksi hän kehuu että näytän hänen mielestään nätiltä. Sängyssäkin meillä molemmilla on kivaa!

Sellaista…voitteko kuvitella. Tämä on ihan hirveä tilanne. Kaipaan vertaistukea! Minun aviomieheni on hyvä eikä hänessä ei ole vikoja. Minä en ollenkaan pysty osallistumaan naisten iltojen keskusteluun! Mitä ihmettä voin tehdä?!”

Tämä kirjoitus on fiktiivinen kertomus Huonon Äidin lukijan ehdotuksen pohjalta. Ehkä sullakin on siellä kotona tai kainalossa hyvä kumppani. Mutta huomaatko sitä millainen hän on, vai juututko valittamaan pikkuasioista?

Miehistä valittaminen on monille meistä naisista enemmänkin harrastus kuin aito huolenaihe. Se voi olla hauskaa ja terapeuttista. Mutta kummasta on suhteen kannalta enemmän hyötyä, siitä että keskittyy negatiiviseen vai siitä että keskittyy positiiviseen?

Jokainen voi miettiä itse, kannattaako huonoon suhteeseen jäädä. Mutta jos suhteessa ja kumppanissa ei ole mitään oikeaa, ratkaisevaa vikaa, ei ehkä kannata valittaa pelkästään tavan vuoksi!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “Apua, minulla on ihan ihmeellinen mies!!”

  • balanssi sanoo:

    Mullakin on nainen, joka tykkää tulla myös Motonettiin ja katsella kanssani retkeilytarvikehyllyjen valikoimaa.

    Mulla on myös nainen, joka uskaltaa tulla kaupungille ilman puolen tunnin pakkelointia.

    Hän on omasta halusta opetellut vaihtamaan renkaat autoon. Hän myös putsaa lattiakaivot ja tyhjentää mökin PuuCeen,

    Eräs parhaista puolista on, että hän ehdottaa myös itse asioita sängyssä, eli kaikki ei jää minun ehdotettavakseni.

    Naiseni osaa myös pyytää anteeksi ja myöntää virheensä

  • Pystyynkuivunut sanoo:

    Tässä tosikertomus minun miehestäni:
    -lämmittää ruoan jos minä olen sen edellisenä iltana valmistanut
    – ei tiskaa eikä siivoa jälkiään
    – en ole nähnyt imuroivan kertaakaan näiden 10 v. aikana mitä yhdessä oltu
    – ei hoida yhteistä lastamme, illat menevät televisiota katsoessa ja päivän töistä ”toipuessa”
    – Varaisi neuvola- hammaslääkäri- ym. ajat , HAH!
    – kehu ei koskaan ja sänkyhommia meillä ei ole, nukutaankin eri huoneissa

    Että sillä lailla ja tämä tarina on TOSI….
    Olen yrittänyt puhua, olla puhumatta, yrittää, olla yrittämättä mutta nyt alkaa olla takki tyhjä.
    Erostakin olen puhunut, mutta minut saadaan takaisin ”ruotuun” , kun syyllistetään kunnolla.
    Joten… pystyyn kuivun..

  • Love of my life sanoo:

    Olen myös onnekas voidessani todeta, että minulla on ihana, ajattelevainen, komea ja hyvä mies. Ja itse yritän parhaani olla myös hänelle hyvä, huomioiva, viehättävä ja rakastava nainen. Kun on löytänyt maailman parhaan ihmisen, on kiitollinen jokaisesta aamusta, jonka saa herätä hänen vierestään. Vaalikaa, arvostakaa, kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne.

  • J sanoo:

    Häpeillen myönnän, että minulla on aikalailla tuon tyyppinen mies. Neuvola- ja hammaslääkäriajat olen kyllä joutunut itse varaamaan, mutta hän on kuitenkin normi lääkäriaikoja varaillut. Ja joskus jopa kampaamo-ajankin minulle… Ja ostaa lahjaksi lahjakortteja jalkahoitoon, tai 5*45min hierontaan… Muuten on aikalailla tuollainen kuin ylhäällä kuvailtu… Pahin puute taitaa olla se, että kun on keskittynyt johonkin muuhun (yleensä tankkipeliin), saattaa puhe mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos… eli välillä on pientä vääntöä siitä, että olenko sanonut jotain vain en… Ja yhdessä on oltu 16 vuotta…

  • Annukos sanoo:

    Jossain tilanteissa rakentava keskustelu kumppanin kanssa suhteessa koetuista vioista voi tuottaa parannusta asiaintilaan. Mun miesystäväni on pitkä, hoikka ja urheilullinen, minä taas keskipituinen, paksu sohvaperuna. Suht suoraa lainausta meidän sähköpostikeskustelustamme (minun on vaikea saada sanottua asioita kasvotusten, kirjoittaminen toimii paljon paremmin, kun on aikaa harkita sanomisiaan kunnolla): ”Minä tunnen itseni hylätyksi, kun sä harpot kaukana edellä ja minä yritän kipittää perässä, tai kun sinä olet jo kaupassa sisällä kun minä vasta parkkipaikalla kaivan hanskalokerosta sitä muovikassia, jonka sinä kassalla oletat että mulla on mukana.” Vastaus: ”En ollut tajunnut, että koet tämän niin negatiivisena. Tottakai yritän huomioida sinut paremmin, ja muistuta minua, jos unohdan.” Helposti jää hautomaan niitä kokemiaan huonoja puolia, kun keskustelemalla nekin voisivat korjaantua. Kaverien kanssa urputtaminen ei korjaa mitään, paitsi ehkä tuottaa hetkellistä oikeutetun närkästyksen tunnetta, joka sekin kyllä voi helpottaa arjessa jatkamista.

  • Susannaka sanoo:

    Ei siivoa, ikinä nähnyt imuria kourassa 13v.aikana. Tekee ruokaa,mutta ei siivoa keittiötä. Hoitaa lapset, ei juoksevia asioista. Kaupassa ei osaa ostaa ellei listaa ole. ”Miesten”hommat tekee, sivussa vehtaa viesteillä muiden kanssa. Seksiä nykyään erittäin vähän. Hyvä?!

  • Anni sanoo:

    Mulla on oikeasti tälläinen mies silloin kun hän on kotosalla, hän ajaa rekkaa ammatikseen ja on paljon poissa mutta kun on kotona niin elämä on aivan upeeta, homma pelittää eikä tarvitse mukista mistään 😍 enkä liioin osallistu esim. työkavereiden valituksiin siitä kun mies ei koskaan tee mitään, meillä kun mies tekee .

  • Onnellinen tanskalaisen rouva sanoo:

    Tämä artikkeli olisi voinut olla minun miehestäni. Hän on juuri tuollainen ja paljon muutakin, komeakin!
    Mietin päivittäin miten olen ollut niin onnekas, että olen hänet elämääni löytänyt. Toki hänellä on tapoja ja piirteitä jotka joskus ärsyttävät, mutta se lista on niiiiiin paljon lyhyempi kuin hyvien asioiden lista. 🙂