Siis MITEN miehen saa siivoamaan?!

Huonossa Äidissä on ollut siivousjuttuja, mutta ei vielä pätevää vastausta siihen, että miten saa kertakaikkisen siivoushaluttoman miehen (tai naisen!) tarttumaan imuriin. Nimimerkki Mitta täynnä kertoo kokeilleensa kaikkea:

”Tein virheen jo aluksi, kun otin tuollaisen miehen. Mutta mistä sen voisi treffaillessa tietää? Ennen yhteenmuuttoa ei ilmennyt mitään hälyttävää, mutta pian muuton jälkeen se alkoi.

Mies ei siivoa. Ei ollenkaan. Itse olen kaikkea muuta kuin nipottaja ja inhoan siivoamista itsekin. En varmasti vaadi kohtuutonta siisteystasoa, mutta miehelle perushygieniakin on liikaa. Siivoojan palkkaamiseen hän ei suostu, ja minä en suostu siivoamaan yksin kun en siitä hommasta tykkää.

En edes jaksa tehdä kaikkea yksin, kun on muutenkin kuormittava elämä. Suunnilleen puoliksi jakamalla kummallakaan ei olisi kohtuuttomasti työtä, ja minusta tuntuisi siltä että mies välittäisi yhteisestä kodista.

Mutta ei. Jokainen miehen käytössä ollut tavara jää siihen mihin hän sen käsistään laskee. Taskuista hän tyhjentää nenäliinat ja kuitit ikkunalaudalle. Likaiset vaatteet heitetään lattialle, astiat jätetään pöydälle.

Mies ei pese pyykkiä, ja jos minä en ole pessyt, hän käyttää likaisia vaatteita. Jos puhtaita astioita ei ole, hän ei tiskaa vaan syö säilytysrasioista tai pannulta. Jos en laita puhtaita lakanoita pesussa olevien tilalle, mies nukkuu pelkällä peitolla ilman pussilakanaa ja tyynyliinaa.

Joskus olen sanonut, että seuraavaksi on sinun vuorosi pestä kylppäri tai imuroida. Aina olen joutunut luovuttamaan, kun en halua käydä vessassa jota ei ole pesty kuukausiin.

Olen pyytänyt kauniisti. Olen käyttänyt minä-viestejä. Olen perustellut. Olen itkenyt. Olen huutanut. Kaikki tuloksetta. Mies ei tartu imuriin, ei rättiin, ei tiskiharjaan, ei paistinpannuun, ei mihinkään. Ja ei, hänellä ei ole ”miesten töitä”. Minä hakkaan naulat seinään ja vaihdan sulakkeet. Autoa ei ole eikä halkoja tarvitse hakata.

Kaikkea muutakin on kokeiltu. Kotityölistoja. Kannustusta. Palkkioita. Siivouspäiviä. Olen tinkinyt erittäin paljon siitä, mikä minusta olisi kohtuullinen siisteyden taso.

Eihän toista voi pakottaa elämään hirveässä siivoustressissä ja raatamaan rätti kädessä jos ei siivoamisesta tykkää, mutta miksi se kärsimään joutuva osapuoli on aina se siistimpi? Eikä kohtalainen tavaroiden järjestys ja normaali puhtaus (siis sellainen että kotona ei haise ja kaikki pinnat eivät ole liasta tahmeita) pitäisi olla liikaa vaadittu.

Meillä on aina sotkuista, ja mikä pahinta, likaista. Ystäviä ei voi pyytää kylään tämän sotkun keskelle. Kärsin sekasotkusta ja kärsin likaisuudesta, mutta miehen mielestä kaikki on ihan ok. Ei hänen kuulemma tarvitse siivota, jos hän ei halua.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.