Tunnet todennäköisesti ilmiön, vaikka et nimeä tuntisikaan. Tautivarkaudesta on kyse silloin, kun yksi perheenjäsen (yleensä nainen) sairastuu vaikka flunssaan, ja kotityöt jäävät tekemättä.

Kotona on hommia ja lapsetkin pitäisi hoitaa. Onneksi on toinen, terve aikuinen kantamassa vastuuta! Paitsi että tässä kohdassa astuu tautivarkaus kuvaan. Toinen perheenjäsen (yleensä mies) saa saman taudin, ja se iskee häneen niin, että hän ei jaksa tehdä enää mitään. Ensimmäisenä kipeäksi tulleen on tsempattava itsensä hoitamaan koti ja lapset – voinnista viis.

Perheessä taudit tarttuvat ympäriinsä, se on selvä juttu. Mutta tautivarkaudessa ei ole kyse väistämättömästä tartunnasta, vaan vastuun välttelystä.

Yhtä perheenjäsentä jostain syystä ahdistaa ja rasittaa se, että hän joutuu vetovastuuseen, minkä seurauksena aivan kaamea kuolemantauti kaataa hänet petiin. Ilmiö on todennäköisesti tiedostamaton. Ja nettikirjoitusten perusteella hyvin yleinen.

Yleensä taudin varastaa nimenomaan mies joka haluaa heittäytyä hoivattavaksi, mutta tautivaras voi olla myös nainen. Tautivarkaus kulkee käsi kädessä myös miesflunssan kanssa: sama sairaus, joka pitää naisen toimintakykyisenä kurjasta olosta huolimatta, lamauttaa miehen lähes sairaalakuntoon.

Kivun ja kurjan olon määrää ei tietenkään voi verrata, mutta naisella ei useinkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Miehellä on, koska nainen kuitenkin hoitaa lapsen päiväkotiin ja pois sieltä ja hankkii jotain ruokaa jostain.

Tautivarkaan kanssa elänyt kertoo:

”Ex-mieheni oli pahimman luokan tautivaras. Hän sain joka ikisen flunssan, josta minä kärsin. Tosin paljon pahempana totta kai.

Hänen tautivarkautensa meni niin pitkälle, että synnyttäessäni hän sai äärimmäisen pahan jalkasäryn: hän istui tuolilla voivottelemassa, että minä en voi ymmärtää, kuinka kovat hänen tuskansa olivat. En varmaankaan voinut, sieltä synnytyskipujeni keskeltä.

Tautivarkauden lisäksi hän unohti sujuvasti, että minä olin sairas. Saatoin laittaa hänelle viestin, että olen vatsataudissa enkä pysty hakemaan lasta päiväkodista. Pian sainkin viestin, missä mies ilmoitti menevänsä treeneihin ja muistutti, että minä menen päiväkodille. Tämä oli yksi syy siihen, että hän on nykyään ex.”

P.S. Äitiflunssa on tosiaan ihan eri juttu kuin miesflunssa…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Rautarouva Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

20 vastausta artikkeliin “Asuuko teilläkin tautivaras?”

  • Eronnut sanoo:

    Ex-mieheltäni leikattiin luomi samaan aikaan kun olin synnytyslaitoksella esikoisemme kanssa. Kotimatkalla hän kiemurteli penkissä ja valitti miten kovasti 5 tikkiä koskee. Meinasin sanoa että arvaapa missä mulla on 15 tikkiä ja koskeeko ne ja nyt hiljaa siinä. En viitsinyt pilata kotimatkaa vauvan kanssa joten en sanonut…ja sama juttu aina, jos minä olin kipeä tai leikkauksessa tai ihan miten vaan estynyt normaalitoiminnasta, niin kohtelu oli ihan kuin olisin syyllistynyt johonkin valtaisaan petokseen. Kun ei äiti hoidakaan! Toivottavasti osaan kasvattaa omat lapseni siihen etteivät oleta puolison olevan heidän uusi äitinsä tai isänsä….

  • Rautarouva sanoo:

    Voi hyvä luoja, mitä lapamatoja ja vetelyksiä on kohdallenne sattunut. Mun hermoilla ei kyllä tuollaista pelleilyä ja vetelehtimistä katsottaisi alkuunkaan. Kyllä sitä toki jotain vastaavaa on miehen toimesta yritetty täälläkin. ”Kato, mulla on tikku sormessa”, hän vaikeroi, kun tulin kesken aidantekohommien käymään vessassa. Avasin käteni, käänsin kämmenet ylöspäin näytille ja totesin lakonisesti: ”Kato, mulla on kymmenen tikkua sormissa!” Siihen loppui se vaikerointi. Enää täällä ei turhista paruta. Sillä, joka on sairas, on oikeus saada lohtua ja hoivaa. Toisen tehtävänä on silloin hoitaa lapset, välttämättömät asiat ja paijata vielä sitä sairastakin. Tämä kaikki sukupuolesta riippumatta.Siskot, pankaa kova kovaa vastaan. Miehellä, joka ei oikeasti ole mies, vaan iso lapsi, ei tee yhtään mitään!

  • Patu sanoo:

    Miten tuo meneekin aina noin 😀

    Kerran jouduin äkilliseen vatsan alueen leikkaukseen ja sieltä, kun kotouduin kaikkine kipuineni ja vatsa täynnä tikkeja ja en ihan hoito-ohjeiden mukaan olisi saanut nostaa mitään raskasta yms ja liikkuminen oli hankalaa ja olo muutenkin huteraa.. Noh, kukas se saikaan noidan nuolen, joka teki hänestä täysin liikunta kyvyttömän 😀

    • Nyrkki ja hella sanoo:

      Olin ollut suurehkossa leikkauksessa ja alle puolen vuoden ikäinen kuopus , lääkärin määräyksestä ei moneen viikkoon saisi nostaa kahvikuppia painavampaa. Äijälle tuli joku akuutti juttu,hiton selkä rupesi brakaa ja jouduin ottamaan kotiavun. Heti kun kotiapu tuli, äijähän lähti 3 viikon ”miesten reissulle” . Kotiapu oli klo 8-16, lopun aikaa hoiteli siskot tai tätini. Anoppi tuli huutaa mulle, mitä makaan vaan, kun halotkin on pinoomatta. Sairaanhoitaja hän. Kotiapu hoiti vauvaa, minä pinosin halkoja, leikkaushaava repesi ja tuli tyrä. Kamalan kipee krapulainen äijä tuli reissulta kotiin ja kohta olikin Ex.

  • Niin kipeän puoliso sanoo:

    Tunnistan ilmiön. Olin jo menettämässä hermoni aivan täysin. En enää edes jaksanut pyytää toista tekemään mitään tai jaksanut kertoa, että olen kipeä. Meidän tautivaras vielä oli vielä niin kipeä ettei kotona pystynyt mihinkään mutta jännästi kaikki omat kodin ulkopuoliset menot ja asiat jaksoi kyllä tehdä.

    En tiedä vaikuttiko lopulta asiaan se että sain hieman yllättäenkin lääkäristä diagnoosin oikeasta fyysisestä ongelmasta, joka vaikutti jaksamiseen ja sairastelemiseen ja jota nyt korjataan kuntoon. Ei tuo toinen vieläkään mitään kotona tee, mutta ei myöskään kehitä kipuja ja sairauksia, joten häntä on jo huomattavasti helpompi sietää.

  • Tsempukkaa sanoo:

    Ihanaa että joku vihdoin sanoitti tän ilmiön 😄 ”ensimmäisenä kipeäksi tulleen on tsempattava itsensä hoitamaan koti ja lapset” – voinnista viis”! Meillä mies tulee aina (!!) kipeäksi yleensä sinä päivänä kun itse alan ensimmäisen kerran päästä edes hitusen jaloilleni vaikka kunto olisi vielä kuinka heikko. Ei siis ehkä tautivaras pahimmasta päästä mutta silti sama tapahtuu ihan jokaikinen kerta ja samassa vaiheessa tautia 😄😄

  • Nimetön sanoo:

    Exälleni tuli aina syöpäepäily tms uskottavia sairauksia kun oisin ollut menossa ulos kavereiden kans. Myös synnytyksen jälkeisen masennuksen hän sai kun mulla oli se. Mut hänet se lamaannutti täysin.

  • Tuttu tunne sanoo:

    Meillä taitaa kanssa asua tällainen… Ja mikä hirveä mökä siitä saadaankaan aikaiseksi, jos minä sanon, että minuakin joskus väsyttää.

  • Suku on pahin sanoo:

    Juu tuttua. Kun menetin vastasyntyneen esikoiseni, sisareni soitti eräänä aamuna ja itkeä pillitti. Oli nähnyt ihan kamalaa unta, että esikoisensa kuoli. Hetken kuuntelin ja sitten sanoin; ero on siinä, että sinä heräsit painajaisestasi, minä en.

  • Plursk sanoo:

    Juu. Tää on niin tuttua, vaikkakin jo ollutta ja mennyttä. Akupunktiopisteiden paineli synnytyksessä sattui, tottakai, eikä sitä meinannut jaksaa eikä kyetä. Kerran oli mulla joku flunssa tms. niin nyt-jo-exän hikka (!) oli perk****llinen. Ja sen ois pitäny saada levätä.

    Myös jos olin pienten lasten kanssa reissussa ja mies oli ollut kotona, toki käynyt päivisin töissä, jos työvuoro oli sattunut kohdille, niin aivan takuulla sain kotimatkalla viestin, että kotona ei ole maitoa eikä leipää eikä mitään oikeastaan. Että poikkeapa niitten väsyneitten mukuloitten kanssa vielä kaupassa pitkän ajopäivän jälkeen. Toisella kertaa oli niin väsynyt, ettei jaksanut meitä junalta hakea. Taiteilinpa sitten itseni ja lapset ja pulkan, rattaat, turvavyöistuimen ja korokeistuimen ja kaiken matkakaman kanssa taksipysäkille.

  • -88- sanoo:

    Luettuani näitä juttuja niin tajusin että ex oli myös tällainen. Paras oli tosiaan kun olin synnyttämässä niin hänelle oli liian kivuliasta painella akupunktiopisteitä selästäni. Voi miesraukkaa. Kodin vetovastuu aina minulla taudista huolimatta.

  • Yritän katkaista kierteen sanoo:

    Joo, meillä kanssa asuu tälläinen henkilö…Ja meille on kasvamassa kaksi samanlaista lisää…Onneksi olen huomannut tämän ajoissa!! Itselläninon kaksi poikaa. Vanhempi poikani lmoitti, että miksi hänen pitää tehdä, koska on lomalla? Totesin, että en sitten itsekkään tee ruoka jne… kun olen lomalla😂 Tai, kun itselläni selkä kiukutteli, alkoi isompi lapseni valittaa myls selkäänsä…Nuorempi ottaa hänestä tyylikkäästi mallia: Emmä jaksa, kun mua väsyttää…. Joten äidit/isät tarkkailkaa jälkikasvuanne: Onko havaittavissa tälläisiä piirteitä ja katkaiskaa kierre!😊

  • *** sanoo:

    Meillä on vähän samaa, ja mies jopa ääneen vähättelee toisten tauteja, kun hänellä niin paha, paljon pahempi kuin mulla tai lapsilla. Kerran se vähättely sitten osui omaan nilkkaan, kun pitkin hampain vei mut päivystykseen (ei flunssasta toki vaan muusta vaivasta) ja sanoin et jonoa varmaan on et voi mennä kotiin odottamaan niin soitan sit hakemaan. Kun soitin, ja jouduin ilmoittaa että joudun jäädä sairaalaan, ja kun tuli katsomaan, pyysi kunnolla anteeksi kun ei uskonut kuinka vakava juttu olikaan kyseessä. Silloin hän skarppasi ja hoiti asiat ja lasten asiat, mitä arvostan kyllä suuresti.

  • Uskokaa jo sanoo:

    Lastahan ei viedä päiväkotiin jos joku on kotona kipeänä.

  • Töitä olisi sanoo:

    Meillä töissä on eräs, joka sairastuu ihan joka ikinen kerta, kun kenellä tahansa muulla alkaa loma. Tästä on tullut jo 7 vuoden aikana vitsi. Pomokin tietää, että kun hän lähtee sille ainoalle viikon reissulleen koko vuonna, niin ekana työpäivänä tää tyyppi on samantien sairaana – ja sairastaakin sitten koko viikon. Ihan sängyn pohjalla kipeänä voi voi, ei mihinkään pysty. Että tattista vaan.

  • Jaksaa, jaksaa... sanoo:

    Meillä asuu tällainen myös. En usko, että hän edes itse oivaltaa tätä psykologista kuviota ihan kokonaan. Hän on aina kipeämpi, kuin kaikki muut yhteensä. Joskus jättäytynyt dramaattisesti pois jopa joulupöydästä, koska on pitänyt mennä potemaan sänkyyn. Jos itse teen viikonloppuna jonkun ihan megarankan, muutaman vuorokauden keikan ja sen jälkeen ajan viisi tuntia kotiin ja olen niin poikki, että hyvä kun en oksenna, on hän siltikin väsyneempi, kuin minä, koska sekin asia on joku mielenvikainen kilpailu. Tämän vuoksi hän ei ole voinut siivota edes omia jälkiään ei edes lattialle heittelemiään roskia eikä voi suoriutua yhtään mistään, esim. ruuanlaitosta. Silti hän on ensimmäisenä moittimassa minua siitä, etten lepää enkä hoida itseäni.

    • Kohta entinen sanoo:

      Ihanaa, että tästä kirjoitetaan ja puhutaan. Olen jo ehtinyt luulla itseäni hulluksi kun elän juuri tällaisen ihmisen kanssa. Mies on aina väsyneempi, sairaampi jne. toki mielellään ohjeistaa esim. lähtiessään viikonlopun keikkareissulle, että ”lepääpäs nyt”, kun minä jään kahdestaan kipeän uhmaikäisen kanssa. Sanomattakin on selvää että nalkutusta tulee, jos kotona on kaaos ja sotku hänen palatesssaan. Silloin harvoin kun hän hoitaa lasta, tai on vaikka ylellisesti itsekseen pari päivää, hän ei tietenkään tee mitään koti hommia. Se on ihan ok, että hänen jäljiltään koti on kaaoksessa, koska hän tienaa enemmän, on väsyneempi ja haluaa vain leikkiä lapsen kanssa. Ja jos hän on käynyt kaupassa, pessyt pyykkiä (omiaan), tai vaikka täyttänyt tiskikoneen, niin siitähän täytyy kovaan ääneen tiedottaa ja odottaa ansiomitalia.

  • Teemamma sanoo:

    Juuh, pahin esimerkki oli silloin, kun koin keskenmenon ja oloni huononi nopeasti. Pyysin miestä soittamaan ambulanssin, mutta pelkkä ajatuskin sai huimaamaan ja hänen piti mennä pitkäkseen. Soitin sitten itse senkin…

    • Luuseri sanoo:

      Sama täällä. Jätkä makasi lötkönä sängyn pohjalla (normiflunssa), kun ajoin itse itseni Kätilöopiston päivystykseen. Sitten olis pitänyt palattua alkaa hoivata tätä lötköä ja kokata, surkutella jne.

      • Puolukka sanoo:

        Uskomattomia juttuja… Uskon siis, mutta voi herrantähden millasia ”miehiä”