Tunnet todennäköisesti ilmiön, vaikka et nimeä tuntisikaan. Tautivarkaudesta on kyse silloin, kun yksi perheenjäsen (yleensä nainen) sairastuu vaikka flunssaan, ja kotityöt jäävät tekemättä.

Kotona on hommia ja lapsetkin pitäisi hoitaa. Onneksi on toinen, terve aikuinen kantamassa vastuuta! Paitsi että tässä kohdassa astuu tautivarkaus kuvaan. Toinen perheenjäsen (yleensä mies) saa saman taudin, ja se iskee häneen niin, että hän ei jaksa tehdä enää mitään. Ensimmäisenä kipeänä on tsempattava itsensä hoitamaan koti ja lapset – voinnista viis.

Perheessä taudit tarttuvat ympäriinsä, se on selvä juttu. Mutta tautivarkaudessa ei ole kyse väistämättömästä tartunnasta, vaan vastuun välttelystä.

Yhtä perheenjäsentä jostain syystä ahdistaa ja rasittaa se, että hän joutuu vetovastuuseen, minkä seurauksena aivan kaamea kuolemantauti kaataa hänet petiin. Ilmiö on todennäköisesti tiedostamaton. Ja nettikirjoitusten perusteella hyvin yleinen.

Yleensä taudin varastaa nimenomaan mies joka haluaa heittäytyä hoivattavaksi, mutta tautivaras voi olla myös nainen. Tautivarkaus kulkee käsi kädessä myös miesflunssan kanssa: sama sairaus, joka pitää naisen toimintakykyisenä kurjasta olosta huolimatta, lamauttaa miehen lähes sairaalakuntoon.

Kivun ja kurjan olon määrää ei tietenkään voi verrata, mutta naisella ei useinkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Miehellä on, koska nainen kuitenkin hoitaa lapsen päiväkotiin ja pois sieltä ja hankkii jotain ruokaa jostain.

Tautivarkaan kanssa elänyt kertoo:

”Ex-mieheni oli pahimman luokan tautivaras. Hän sain joka ikisen flunssan, josta minä kärsin. Tosin paljon pahempana totta kai.

Hänen tautivarkautensa meni niin pitkälle, että synnyttäessäni hän sai äärimmäisen pahan jalkasäryn: hän istui tuolilla voivottelemassa, että minä en voi ymmärtää, kuinka kovat hänen tuskansa olivat. En varmaankaan voinut, sieltä synnytyskipujeni keskeltä.

Tautivarkauden lisäksi hän unohti sujuvasti, että minä olin sairas. Saatoin laittaa hänelle viestin, että olen vatsataudissa enkä pysty hakemaan lasta päiväkodista. Pian sainkin viestin, missä mies ilmoitti menevänsä treeneihin ja muistutti, että minä menen päiväkodille. Tämä oli yksi syy siihen, että hän on nykyään ex.”

P.S. Äitiflunssa on tosiaan ihan eri juttu kuin miesflunssa…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Asuuko teilläkin tautivaras?”

  • Töitä olisi sanoo:

    Meillä töissä on eräs, joka sairastuu ihan joka ikinen kerta, kun kenellä tahansa muulla alkaa loma. Tästä on tullut jo 7 vuoden aikana vitsi. Pomokin tietää, että kun hän lähtee sille ainoalle viikon reissulleen koko vuonna, niin ekana työpäivänä tää tyyppi on samantien sairaana – ja sairastaakin sitten koko viikon. Ihan sängyn pohjalla kipeänä voi voi, ei mihinkään pysty. Että tattista vaan.

  • Jaksaa, jaksaa... sanoo:

    Meillä asuu tällainen myös. En usko, että hän edes itse oivaltaa tätä psykologista kuviota ihan kokonaan. Hän on aina kipeämpi, kuin kaikki muut yhteensä. Joskus jättäytynyt dramaattisesti pois jopa joulupöydästä, koska on pitänyt mennä potemaan sänkyyn. Jos itse teen viikonloppuna jonkun ihan megarankan, muutaman vuorokauden keikan ja sen jälkeen ajan viisi tuntia kotiin ja olen niin poikki, että hyvä kun en oksenna, on hän siltikin väsyneempi, kuin minä, koska sekin asia on joku mielenvikainen kilpailu. Tämän vuoksi hän ei ole voinut siivota edes omia jälkiään ei edes lattialle heittelemiään roskia eikä voi suoriutua yhtään mistään, esim. ruuanlaitosta. Silti hän on ensimmäisenä moittimassa minua siitä, etten lepää enkä hoida itseäni.

  • Teemamma sanoo:

    Juuh, pahin esimerkki oli silloin, kun koin keskenmenon ja oloni huononi nopeasti. Pyysin miestä soittamaan ambulanssin, mutta pelkkä ajatuskin sai huimaamaan ja hänen piti mennä pitkäkseen. Soitin sitten itse senkin…