Äiti opettele sanomaan ei!
Kun minulla ei ole mitään yksityisyyttä! Minulla ei ole mitään omaa rauhaa! Edes vessassa ei saa olla yksin! Kaikki vaativat minulta jotain! Kroppani ei ole enää minun! Olen aivan nääntynyt!
Kuulostaako tutulta? Tällaistahan se äidin elämä on. Joka suuntaan pitää taipua mutkalle ja jokaisen tarpeita tyydyttää. Vaikka sitä vannoisi, että minusta ei sitten tule sellainen äiti, asiat luisuvat siihen suuntaan, että omat tarpeet jäävät taka-alalle ja muiden toiveita täytetään oman jaksamisen ja hyvinvoinnin uhalla.
Joissain tilanteissa se on tietysti pakkokin. Vastasyntynyt ei voi odottaa, erityislapselta ei välttämättä voi vaatia samaa kuin muilta, puolisoa ei ehkä ole tai hän on sairas, kaikenlaisia tilanteita on. Mutta ehkä voisit sanoa enemmän ei? Ehkä voisit vetää rajasi tarkemmin ja jaksaa siten enemmän?
Parents-lehden toimittaja kirjoitti, että hän aikoo sanoa ei esimerkiksi seuraaville asioille:
– Ei itseruoskintaa myöhästymisen takia! Parhaansa tässä yritetään, ja joskus aikataulut vain pettävät.
– Ei ketään mukaan vessaan! Ovi lukkoon ja lapsien ajaminen pois rämppäämästä kahvaa. Äidinkin pitää saada vessarauha!
– Ei aamiaisen väliin jättämiselle. Äiti ruokkii muut mutta ei ehdi syödä itse? Älytön ajatus. Omat tarpeet etusijalle, varsinkin ne välttämättömimmät kuten syöminen.
Ylin kuva Xavier Sotomayor.
– Ei puolison jorinoiden kuuntelulle silloin, kun itsellä on hommia. Puhutaan myöhemmin kulta, sitten kun minulla on aikaa!
– Ei myöskin seksiehdotuksille puolen yön aikaan! Äiti tarvitsee unta, joten jos seksi kiinnostaa, pitää puolisonkin yrittää järjestää aikaa tai aloittaa viettely aiemmin kuin unen rajamailla.
– Ei vapaaehtoishommille päikyssä, koulussa tai harrastuksissa. Upeaa, jos sinulla on voimia ja aikaa. Jos ei ole, niin älä turhaan uuvuta itseäsi.
– Ei lasten palvelemiselle. Pedatkoon itse, jos se sänky nyt on pakko pedata. Etsikööt itse sukkansa. Ja nukkumaanmenon jälkeen ei hyppyytetä äitiä milloin milläkin tehtävällä! Juomiset sun muut hoidetaan ennen sänkyyn menoa.
– Ei sairaana töihin vääntäytymiselle tai lasten kuljettamiselle ja passaamiselle. Jos äiti on sairas, äiti lepää eikä suinkaan painu töihin, aja lapset kyydissä ympäri kaupunkia, käy kaupassa ja kokkaa kaikille.
– Ei jatkuvalle sähköpostien tsekkailulle. Maailma ei kaadu, jos et lue sähköposteja pitkin iltaa ja yötä.
Listaan voisi lisätä myös kaikki tapaamiset ja kissanristiäiset. Ei pakko-osallistumisille!
Tosin esimerkiksi ystävien tapaamisen, vapaaehtoishommien ja juhlien osalta on hyvä muistaa, että ajatus niistä voi tuntua väsyttävältä, mutta oikeasti niistä saakin enemmän energiaa kuin mitä ne vievät.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Noniin, asiaa. Itselle kylläkin itsestäänselvyyksiä. Näytän lapsilleni mallia että itsestäänkin pitää pitää huolta. En kasvata lapsistani muita passaavia kynnysmattoja, enkä heittäydy itse marttyyriksi, vaan pidän huolen myös omista tarpeistani samalla kun lastenkin. Silti kaikki tulee huomioitua ja tarpeet täytettyä. Kasvatan heistä omatoimisia ja itsenäisiä ihmisiä. Sopivasti myös yhteistä aikaa ja lastenohjelmien katsomista kainalokkain sohvalla. Ja miehen kanssa pidämme toisiamme hyvänä pitkin päivää. Koskaan ei niin kiire ole etteikö ehtisi toista halia ja pussailla vähäsen. Pysyy myös parisuhde myös kunnossa. ja lastenhoitajille maksetaan jotta päästään välillä kahdestaan jonnekin viettämään laatuaikaa. Meillä lapset oikein odottaa sitä että voi kun se Heidi tulis taas meille leikkimään. Kaikki voittaa.
Aamupalaan/syömiseen ja seksiehdotuksiin liittyvät eit oli hyvin ajankohtaiset. Ku on päivän puurtanu ja muksut saanu maate ni klo 23 jälkeen on ihan turha yrittää ehdotella mitään. Tai klo 4 kun vauva on syötetty ja oon sen jälkeen hetken hereillä. Ja ton syömisen osalta, liian usein sitä värkkää lapsille aamupalat, joskus samalla vaivalla miehellekki, ja ite syö joskus iltapäivällä ku lapset on päiväunilla. Tarttis vaa ottaa se omansa ja huolehtia perustarpeistaan, kun ei sitä kukaan tuu kultatarjottimella tarjoilemaan! Vaikka olis kyllä miehen velvollisuus mahdollistaa myös äidille se että voi edes perustarpeet huolehtia.
Se kun molemmat vanhemmat huomioisi toisiaan, vastavuoroisesti.
Tässä onkin tuhannen taalan paikka monelle perheenisälle. Kun sinulla vielä on vaimo, älä dumppaa kaikkea työtä hänen niskaansa! Älä myöskään henkistä metatyötä ja ”ohjien pitämistä”. Järjestä vaimollesi omaa aikaa! Tätä ei voi korostaa liikaa. Jos ei perheen äidillä ole yhtään omaa aikaa eikä mitään muutakaan omaa, on perhe pian entinen. Miehet asettuvat helposti sinne tarpeiden täyttöjonoon lasten jatkoksi. Ei hyvä. Se tuhosi esim. minun avioliittoni, että mies oikeasti ei välittänyt jaksanko vai en – jouduin silti tekemään kaiken. Se on kuin nyrkinisku vatsaan. Siinä on ilmat hetken pihalla ja sen jälkeen lähtee avioerohakemus.
Painin ihan samojen ongelmien kanssa, mutta olen päättänyt että hoidan homman niin, että annan itse itselleni enemmän aikaa. Kirjaan kalenteriin omat treenit, käyn kerran kuussa kuumakivihieronnassa/refleksologilla (tai silloin kun on varaa, ja jo karkin ostamisen lopettaminen tuo varoja tähän), käyn viinillä ystävien kanssa…. Pitää myös osata sanoa ei, mutta koska hoen sitä sanaa jo satoja kertoja päivässä, ajattelin kokeilla positiivisen kautta.