Ulkonäköön ihastutaan, mutta tosi rakkaus katsoo ihan muuta kuin ulkoisia seikkoja. Niinhän sitä sanotaan. Mutta entä jos toinen lihoo paljon tai muuttuu aivan eri näköiseksi?

Saako ulkonäkösyiden takia jättää kumppanin? Tai saako häntä vaatia muuttuumaan? Vai pitääkö suhteessa pysyä riippumatta siitä, miltä toinen näyttää ja vaikka häntä ei enää haluaisi seksuaalisesti? Tämä äiti miettii miten vaikuttaa, jos mies tai vaimo muuttuu ulkonäöllisesti paljon:

”Voiko parisuhteessa ”vaatia” toista huolehtimaan tai panostamaan itseensä? Ulkonäköön, vartaloon? Sen minkä kykenee, sen mikä on edes kohtuullista?

Mikä neuvoksi jos mies suhteen vakiintuessa alkaa lihomaan ja suhtautuu siihen vielä naureskellen. Liikunta jää kokonaan pois ja herkkuja menee joka päivä. Stressaava työ ja pikkulapsiaika on myös miehillä otollista lihomisaikaa. Eikö ulkomuodolla oikeasti ole mitään takuuta..näinkö se valitettavasti on?

Aihe on taatusti arka ja asetelman ollessa toisinpäin todella ruudinherkkä. Naisen vartalo muuttuu iän ja raskauksien myötä ja mahdollisesti ei niin imartelevaan suuntaan, mutta kukaan nainen ei ikikuuna päivänä halua siitä aiheesta huomautuksi puolisoltaan. Itsepähän kilomme kannamme, ajattelemme. Tai että miksi se haluaa minua loukata kun yritänhän minä parhaani jumpata tai vähentää suklaansyöntiä.. Asia on niin henkilökohtainen.


Ylin kuva Derek Owens.

Mutta miten sitten kun ukkomieheksi tultuaan mies alkaa kasvattamaan sitä ”iskäpäckiä”, ja on oikein ylpeä siitä. Joutuuko vaimo vain hiljaa sietämään, että ennen niin urheilullinen ja komeavartaloinen mies on laiskistunut sohvalla herkkuja syöväksi möhömahaksi?

Täydellisyyden tavoittelusta ei todellakaan ole nyt kyse vaan siitä miten rakastui aikoinaan aivan toisentyyppiseen mieheen, ulkonäön puolesta. Miten sitten kun se asia mahdollisesti vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen? Tai ennestään imetyksen ja vauvanhoidon (varjolla) liittyvään haluttomuuteen, yhtenä lisätekijänä.

Pikku vihjailut eivät toimi, kun mies itse kertoo olevansa sinut muuttuneen vartalon kanssa. Se on tietysti hyvä ja ihailtavakin asia, mutta miten sanoa miehelle ettei tämä enää oikein sytytä kamarissa kun valot on päällä. Eihän semmoista voi sanoa rakkaalleen. Ei kai?”

Nimim. Saako tästä sanoa?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Saako puolisoa vaatia pysymään hoikkana?”

  • 20 vuotta ja jatkuu sanoo:

    Minusta on aina vähän outoa lukea tälläistä. Ei toista voi laittaa ulkoisesti tiettyyn muottiin ja vaatia pysymään siinä, tai voi mutta pitkissä suhteissa se on aika mahdotonta. Pitkään suhteeseen kuitenkin mahtuu paljon kaikenlaista ja aika moni asia voi vaikuttaa sen puolison ulkonäköön. Ei sitä turhaa kehoteta katsomaan pintaa syvemmälle kun valitaan pitkäaikaista kumppania.

    Toki terveydestä on hyvä pitää huolta, mutta ei sekään tarkoita sitä kilojen vahtaamista. Ja kannattaa muistaa että nimenomaan se hyväksyntä voi olla avain, joka ratkaisee monta asiaa. Ei se mies välttämättä tyytyväinen itseensä ole lihavana, vaikka niin sanoo, vaan hänelle voi olla hyvin tärkeää että hän kelpaisi sinullekin millaisena vain eikä välttämättä uskalla todeta että ongelmia on. Ja pitää myös muistaa että kaikille myöskään se laihtuminen ei ole mikään helppo homma, varsinkin iän myötä ne kilot voivat olla tiukemmassa.

    Meillä on vuosiin mahtunut paljon kaikenlaista ja kummankin painoindeksi on heilahdellut sinne tänne. Silti aina olen miestäni halunnut, silloinkin kun tällä mahaakin oli reippaastikin, koska hän on koko ajan ollut se sama ihminen johon olen rakastunut. Ja seksikin on ollut aina hyvää, koosta riippumatta.
    Mies on itse uskaltanut puhua ongelmistaan kun olen tehnyt selväksi että kelpaa miten vain. Ja itsekin olen selvinnyt vaikeista ajoista kun on voinut tukeutua mieheen ja luottaa ettei tämä katoa vaikka vaikeaa välillä olisikin. Pahinta mitä mieheni olisi voinut tehdä minulle olisi painostani mainitseminen kun olin masentunut, sen sijaan mies piti huolen siitä että sain apua ja että varmasti tiesin olevani haluttava ja arvokas myös lisäkiloineni. Masennuksesta selvittyäni laihdutin, onneksi oli mies joka ymmärsi ettei kaikki ole hyvin vaikka en ollutkaan klassisesti masentunut murjottaja.

  • Ei mikään urheiluhullu sanoo:

    Itse kun aviomieheni kanssa 12 vuotta sitten aloin seurustella, oli asiasta yhdessä alkuaikoina puhetta. Molemmin puolin sovittiin pitää itsemme kunnossa, eli normaalipainoisina ja huolehtia omasta kunnosta ja sitä kautta myös terveydestä. tähän asti pitänyt hyvin, ei asiasta ole tarvinnut keskustella enempiä. Itse olen huolehtinut 2 lapsen raskauskilot pois hyvin pian, synnytyksestä ihan vain katsomalla hieman mitä syön (muutama suklaalevy vähemmän) ja vaunuttelemalla, mies myös kuntoilee kiireisen arjen lomassa esim. ennen töitä. Silti emme tuijota vain ulkokuorta, kyllä se sisin on tärkein. Se, että huolehtii terveydestään ei ole pinnallista. Eikä se myöskään tarkoita, että itsensä saa antaa rupsahtaa toisen silmissä vain laiskuuttaan. Ihan jo terveyssyyt perusteina. Kuinka jaksaa myöskään touhuta lasten kanssa, jos ei pidä kunnosta huolta? Mikäli kilot kertyvät vaikkapa sairauden seurauksena, on se asia erikseen. Ymmärrän, että monelle naiselle raskauskilot ovat arka paikka, eikä kukaan voi arvostella toisten ratkaisuja. Tiedän, etteivät kaikki ajattele kuten minä, eikä minua haittaa muiden ihmisten mahdolliset pluskilot! Asiasta olisi itse kunkin syytä keskustella, koska se toki vaikuttaa parisuhteeseen. Mielellään jo ennen sohvaperunakautta.

  • Kalle sanoo:

    Sitä en ymmärrä miksi sanoa ei voisi, sehän kertoo enemmän sanojan pinnallisesta luonteesta kuin muusta. Mutta älä sitten ihmettele jos puoliso loukkaantuu oikeutetusti ja lakkaa haluamasta sinua. Kun osa meistä ihan oikeasti välittää siitä sisimmässä – onneksi, muuten ois haasteita kun sairaudet tuoneet liikuntarajotteita ja kiloja.

  • ZK sanoo:

    Miksi ei saisi asiasta sanoa? Kait tuota jokainen olisi sen syöttöpossun valinnut, jos sellaisen olisi itselleen halunnut.
    En ylipäätään ymmärrä miksi kummankaan osapuolen pitäisi antaa itsensä paisua kymmeniä kiloja ja lakata huolehtimasta ulkonäöstään. Naisten raskauskilotkin ovat vain hyvä syy antaa itsensä rupsahtaa.
    Sitten on vähän turha itkeä, jos makkarissa on hiljaista tai kumppani pettää.

  • Turn off sanoo:

    Itselläni on sama tilanne: nelikymppisenäkin edelleen urheilullinen ja hoikka mutta ennen hoikka ja urheilullinen mies lihonut yli 30 kg (ruoka, olut ja sohva). En ole suoraan sanonut mutta mies on jo arvannut itse miksi seksi ei kiinnosta. Pelottaa, missä kunnossa on kuusikymppisenä:/