Oksennatko omat tunteesi lapsen niskaan? Tunnista merkit ja lopeta
Parentifikaatio on ilmiö, jossa lapsi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmistaan tai sisaruksistaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun vanhemmat ovat sairaita, päihdeongelmaisia tai muuten kyvyttömiä huolehtimaan itsestään tai lapsistaan. Avioero on yleinen tilanne, jossa lapsen rooli lapsena hämärtyy ja lapsesta tulee aikuisen tukija, auttaja ja kuuntelija.
Kun roolit vaihtuvat ja lapsi joutuu toimimaan kuin aikuinen, lapsesta tulee vanhemman huoltaja, usein henkisesti. Parentifikaatio on yleinen ilmiö ja sitä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa ja kulttuuritaustasta riippumatta.
Parentifikaatio voi olla lapselle hyvin stressaavaa ja kuormittavaa. Se voi johtaa esimerkiksi seuraaviin ongelmiin:
Tunne-elämän vaikeuksiin, kuten ahdistukseen, masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön
Sosiaalisten suhteiden ongelmiin
Itsetunnon ongelmiin
Riittämättömyyden tunteeseen
Näin tunnistat ja käsittelet parentifikaatiota:
Jos olet huolissasi siitä, että lapsesi joutuu ottamaan vastuuta toisesta vanhemmastaan tai sisaruksistaan, puhu asiasta lapsesi kanssa.
Tarjoa lapsellesi tukea ja myötätuntoa.
Auta lastasi tunnistamaan omat tarpeensa ja rajoitteensa.
Etsi ammattiapua, jos lapsesi tarvitsee sitä.
Tässä muutamia konkreettisia esimerkkejä siitä, miten parentifikaatio voi ilmetä:
Lapsi joutuu olemaan vanhemman tai sisarusten tukena henkisesti, esimerkiksi kuuntelemalla heidän huoliaan tai lohduttamalla heitä.
Lapsi joutuu huolehtimaan vanhemmistaan tai sisaruksistaan, kuten ruokkimaan, pukemaan, herättämään, muistuttamaan tapahtumista, olemaan koko ajan ”valveilla”.
Lapsi joutuu päättämään vanhempiensa tai sisarusten asioista, kuten siitä, mitä he syövät tai minne he menevät.
Jos olet huolissasi siitä, että lapsesi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmast tai sisaruksistaan, on tärkeää puhua asiasta lapsesi kanssa. Ota asia puheeksi. Anna lapsellesi tukea ja myötätuntoa, ja auta häntä tunnistamaan omat tarpeensa ja rajoitteensa. Jos lapsesi tarvitsee sitä, etsi ammattiapua.
Onko sinulla eroon liittyvä elämäntarina jaettavaksi joko tästä nyt kuvatusta näkökulmasta tai jostain muusta? Voit tehdä sen nimettömästi tästä:
— Huono Äiti
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lapsi joutuu olemaan vanhemman tai sisarusten tukena henkisesti, esimerkiksi kuuntelemalla heidän huoliaan tai lohduttamalla heitä.
Noin se minulla oli. Kuuntelin kun äiti motkotti isästä lähes päivittäin. Ihan aiheestakin, mutta äidin olisi pitänyt sanoa ne asiat isälle, mutta sitä hän ei tehnyt. Vastaavasti lähes aina kun olen itse tarvinnut neuvoja ja tukea, hän lähes hätääntyy ja sanoo ”En minä voi tähän mitään sanoa, kyllä sun täytyy itse päättää”. Siksi en ole enää ikuisuuksiin kertonut hänelle jos on huolia ja murheita (ja niitähän riittää näin neljänkympin korvilla), sillä tiedän, etten saa häneltä apua vaan joudun pikemminkin hänen stressiään rauhoittelemaan.
Tuo on pahinta mitä lapselle voi tapahtua. Heijastuu pitkälle aikuistuteen. Parisuhdeasioita ei tuoda lasten tai teini-ikäisten eteen jatkuvasti. Piste.
Valitettavasti tätä näkee ja kuulee tosi paljon. Ei välttämättä suoraan, mutta kyllä lapsikin oppii tunnistamaan äänensävyt, tuhahdukset, merkitykselliset sivulauseet ja heitot. Oma kauna ja katkeruus tarjoillaan tarjottimella.