”Luin artikkelin äidistä, joka iloitsi sitä, miten avioeron jälkeen koitti vapaus. Tekstistä tuli sellainen olo, että avioliitto on joku vankila, mikä tarkoittaa automaattista rajoitusta tehdä joitain asioita. Naimisissa oleva ei muka voisi lähteä viihteelle, tavata ystäviä tai olla ikinä itsekseen. Ei avioliittoon kannata ryhtyä sellaisen ihmisen kanssa joka rajoittaa hirveästi sitä omaa elämää. Mene kerralla naimisiin sellaisen tyypin kanssa, joka päästää sut keikuttamaan peffaa (jos se nyt välttämättä on sun juttusi), brunssille ystävän kanssa tai antaa sun olla välillä yksin.

Onko tämä uusi vapaus tehdä asioita – joita muuten jotkut kyllä pystyvät tekemään, vaikka ovat naimisissa – sen arvoista, että todennäköisesti kolmen ihmisen (ex-puoliso ja lapset) elämä on pitkäksi aikaa murskana? Ei avioliitto ja pikkulapsiaika ole mikään vaihe, jonka kuuluu aina päättyä avioeroon, jotta voi lähteä hakemaan onnellisuutta ja vapautta. En pysty iloitsemaan tämän äidin puolesta koska tiedän miten paljon surua äidin uusi onnellisuus on aiheuttanut muulle perheelle.

Olen kai kovin vanhanaikainen, kun ajattelen, että naimisiin mennään kerran ja erotaan sitten kun kuollaan! Naimisiinmeno ei tarkoita automaattista onnellisuutta ja autuutta koko loppuelämäksi (paitsi ehkä Disney-leffoissa). Avioliitto on helvetin raskasta ainakin pikkulapsiaikana, mutta kun on sen sopivimman hemmon ottanut siihen puolisoksi, niin kyllä sen kanssa selviää. Joka päivä (tai viikko, tai kuukausi) ei ole täynnä palavaa rakkautta ja läheisyyttä ja onnellisuutta – silloin tarvitaankin juuri sitä tahtoa, mistä pappi alttarilla jutteli.

Kuva Gabby Orcutt. Ylin kuva Sandy Millar.

Ei pikkulapsiaikana tarvitse koko ajan pohtia, että olenko nyt täydellisen onnellinen, ei kai kukaan ole! Kunhan päästään yli seuraavasta viikosta ja kuukaudesta, niin ollaankin jo edetty pitkä aika eteenpäin. Seuraavana hääpäivänä voidaan kysyä, että kai me vielä jatketaan yhdessä? Kyllähän niitä syitä löytyy, miksi nyt voisi erota; en ole onnellinen, en saa riittävästi huomiota, en ole saanut riittävästi vapautta, hellyyttä, seksiä jne. Asia ratkeaisi avioerolla, mutta kyllä se ratkeaa pysymällä yhdessäkin. Olisin onnellisempi, jos tämä ja tämä asia muuttuisi, voidaanko tehdä näin tai näin? Jos asiat pitää sisällään tyyliin ”pidä tunkkis”, niin ei kai toinen osapuoli osaa mitään muuttaakaan.

Kun lapset alkaa olla vähän isompia eivätkä vaadi ihan jatkuvaa hoitoa tai huomiota, riittää aikaa taas huomata, että se oma puoliso onkin ihan rakastettava. Ja siinä vaiheessa mä olen ajatellut, että olen aika ylpeä meistä. Olen ylpeä siitä, että ollaan vielä naimisissa. Olen ylpeä, että meidän lapset saavat kasvaa perheessä, jota ei ole avioerolla revitty ja sekoitettu. #avioliittoeiolevankila ”

Nimim. Avioliitto ei ole vankila

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 99 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

99 vastausta artikkeliin “”Meidän lapsiamme ei ole avioerolla sekoitettu ja olen siitä ylpeä””

  • Kuu sanoo:

    Täällö myös yli 20v avioliitto. Takana paljon rankkoja hetkiä, mutta ei henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ilman koettelemuksia emme olisi me.
    Lapset ovat saaneet kasvaa tässä molempien vanhempien läsäollessa. Tarjoamme heille pysyvyyttä, turvaa, rakkautta.
    Ero ei olisi mahdollistanut uutta alkua. Olemme nyt onnellisia, seksielömö on vilkastunut ja arvostamme toisiamme.
    Molemmilla on ollut vapaus tehdä asioita, lapsenhoito on jaettu samoin kuin kotityöt. Olen onnellinen tasa-arvoisesta parisuhteesta.
    Eroaminen on helppoa. Mutta sen jälkeinen aika ei. Ymmärrän sen että jos suhteessa ei ole luottamusta, ei voi olla onnellinen.

  • St sanoo:

    Juuri näin !

  • Kolmen äiti sanoo:

    Olen itse vasta eronnut kolmen lapsen äiti ja voin sanoa etten eronnut sen takia että pääsisin bilettämään. On helppoa ulkopuolisena sanoa että älä mene naimisiin ihmisen kanssa, joka ei tee jotain. Kaikki muuttuvat kun ikää ja perhettä tulee. Ja vaikka kaikkea on koittanut sietää, hyväksyä, hakea apua jne niin jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja joutuu miettimään omaa ja ennen kaikkea lasten hyvinvointia sekä oikeutta hyvään ja turvallisen lapsuuteen

    Itse sanoisin että jos et tiedä, älä syyllistä tai oleta mikä on todellinen syy!

    Voin sanoa että kolmen lapsen yh ei käy baareissa tai oikeastaan missään töitä ja kauppaa lukkunottamatta.

    • Nimetön sanoo:

      Voinua sinulle. Olet varmasti yrittänyt vilpittömästi. Joskus toivottavasti tapaat ihmisen joka on sellainen joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet.