”Totaaliyksinhuoltajan perhe on parempi kasvualusta kuin ns. normiperhe”
”Väitän, että yksinhuoltajuudessa yksi suurimmista ongelmista on yleinen asenne sääliä, toissijaistaa, kerätä huoli-karttaa (mikä tieteellinen suure se edes on?) ja holhota yksinhuoltajia. Jatkuva negatiivinen asenne vaikuttaa yksinhuoltajuuteen ja yksinhuoltajiin, vaikka se itse asiassa voi olla lapsille reilusti parempi muoto kasvaa, kuin ns. ”normi-perhe”.
Ai miksi? Tämän päivän perusperhe on todella pirstaloitunut. Pettäminen on niin yleistä, että hohhoijakkaa, samoin perheväkivalta ja mielen häiriöt, ja tietysti ne huonosti hoidetut erot. Jos perusperhettä syynättäisiin yhtä paljon sosiaalialan opinnäytetöissä kuin asennetta yksinhuoltajiin liittyy, huostaanottoja tehtäisiin vino pino ”normaali perheistä”.
Entäs niin yleiset uusioperheet? Kukaan ei tiedä paikkaansa, lapset oireilevat pahemmin kuin yksinhuoltajillla, exät roikkuvat toisissaan kun eivät osaa erota, tai sitten riidellään verisesti oikeudessa. Yks kaks lapsella on bonusfaija pari vuotta, mustasukkainen ex, ja sitten kaikki ovatkin taas hävinneet taivaan tuuliin uusin suhteisiin. Ei kiitos.
Traumoja selvitetään sitten aikuisina, kun iskä ja äiskä olivat aina yhdessä, riitelivät ja tappelivat, mutta eivät eronneet. Tai kuinka koulutettu äiti aina haukkui juhlissa muiden naisten kanssa miestään, miten tossu onkaan ja kuinka itse saa olla vastaamassa kaikesta metatyöstä, ja mies ei osaa mitään, ja todistaa paremman luokan pettämistä.
Kärjistettyä kyllä, mutta kaikki myös totta. Paremmissa piireissä. On jotenkin niin noloa ja tekopyhää siirtää se oma paha olo yksinhuoltajaan, jolla itse asiassa on vapaus, rauha ja onni elää tasapainoisesti lasten kanssa. Jos yksinhuoltajuutta tuettaisiin positiivisemmin ja nähtäisiin sen etuoikeuttava asema, väitän, että kansanterveydelliset tilastot muuttuisivat.”
Nimim. Minun mielipiteeni
Tämä kirjoitus on lähtetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen törmännyt samaan, ihan järkyttäviä ennakkoluuloja yksinhuoltajia kohtaan.
Ns kokonaisia perheitä ei pidetä läheskään yhtä kovin silmällä.
Näinhän se menee, ja tämä on tiedossa. Tuota onnea ei kuitenkaan ole lupa olla, joten yhteiskuntamme nuijii järjestelmällisesti yksinhuoltajat käyhyysrajalle ydinperheitä suosivan tukijärjestelmän avulla. Yhteiskuntamme suosii kahden vanhemman perheitä, ja muut kärsiköön siitä, että ovat valinneet toisin.
Minä en ole totaaliyh:na törmännyt koskaan negatiiviseen arvosteluun… Vai olenko vaan sulkenut niiltä silmäni kokonaan?
Päinvastoin, koen että ihmiset pitävät minua rohkeana, pärjäävänä, hyvänä, läsnäolevana äitinä, joka on kaikkensa tehnyt lastensa eteen. Koen että minua arvostetaan, sekä työyhteisössä että ystäväpiirissäni.
Olen törmännyt samaan syyllistämiseen, olen yh. Minussa täytyy olla jotain vikaa, en osaa edes kokkailla enkä olla vanhempi. Epämiellyttävä huomio on taattu. Kun ei ole miestä, olen myös vapaata riistaa, sekä vonkaajille että arvostelijoille.
Et ole itse sen parempi ihminen kuin yksinhuoltajia syyllistävät, sillä tekstilläsi syyllistät perheitä joissa on kaksi tai useampi vanhempi. Syyllistävä ihminen voi yleensä itse huonosti ja selvästi näin tämänkin tekstin kirjoittaja. Elämä on niin lyhyt tän kaltaisiin asioihin että etsitään syyllistämisellä omaa paremmuuttaan, vaikka pitäisi keskittyä löytämään oma hyväolo jolloin ei toisten ajatukset haittaa. Lapselle tärkeintä on kuitenkin hyvinvoiva vanhempi oli niitä yksi tai kaksi tai enemmän eikä ole yhtäkään oikeata tapaa olla perhe, jokaisella on omansa näköinen perhe. Ajatus siis on älä syyllistä vaan kuuntele ja auta katsomatta minkälainen se perhe on.