Onko sinunkin kumppanillasi eksä? Sellainen rasittava ämmä, joka puuttuu teidän elämään ja yrittää kontrolloida? Sellainen kateellinen ja katkera?

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinä olet osa ongelmaa? Ja että ehkä eksä on oikeassa?

Sellaisesta tilanteesta kirjoittaa tämä nainen:

”Pohdin jo ennen kuin itse erosin, että jokin kuviossa ei täsmää.

Naiset hakevat suurimman osan eroista ja ovat yleensä lähivanhempia eron jälkeen. Silti, kun mies solmii uuden suhteen, tämä sama nainen on yhtäkkiä mustasukkainen ja katkera. Kertoo melkein jokainen nyksä, jos ei kasvokkain niin keskustelupalstalla.

Jutut eksän katkeruudesta ovat todella yleisiä. Mutta miksi eksä olisi katkera? Hänhän on lopultakin päässyt eroon siitä laiskasta/ ilkeästä/ juoposta/ itselleen sopimattomasta miehestä? Miksi hän olisi kateellinen tai katkera?

Sitten pääsin kokeilemaan tilannetta itse. Siis ”pääsin”. Se selvensi aika paljon.

Jätin miehen, joka oli ensin kyllä kiva tyyppi, mutta surkea aviomies. Hän osoittautui vuosien kuluessa joksikin muuksi miltä alkuun vaikutti. Väännyin monelle mutkalle hänen takiaan ja yritin apinanraivolla yksin kannatella suhdetta. Tämähän on monelle eronneelle naiselle tuttu tarina… Tälläkin kertaa tarina päättyi eroon, koska harva parisuhde pyörii sillä voimalla, että vain toinen joustaa ja yrittää.

Miehelle ero oli shokki, mikä on tyypillistä sekin. Vaimon pyynnöt, toiveet ja valitukset, jopa raivokkaat riidat, on kuitattu sillä, että ”akka kitisee”. Vasta erossa selviää, että akka kitisi tosissaan ja asiasta.

Kului aikaa. Ei paljoa, mutta kului kuitenkin. Mies hankki uuden, ei löytänyt vaan tosiaan hankki. Hän tilitti viesteissä, kuinka ”joku nainen pitää olla, ja otin sitten tämän, vaikka en sitä rakasta”. Aha, miksi tämän minulle kerrot, ei minua kiinnosta?!

Kului parit treffit, ja johan se oli aika tutustuttaa tämä ”joku nainen” lapsiin. Lapset siitä äidin helmoihin itkemään, että kuka se nainen on?! Kuulkaa lapset, kun ei äiti tiedä. Isän pitäisi puhua näistä asioista teidän kanssa, ei minun!

Tilanne jatkui samanlaisena. Lapset oireilivat ja kyselivät minulta kysymyksiä, joihin en osannut vastata. Puhuivat jo uusperheestä ja siitä, että tuleeko iskän tyttöystävän lapsista heidän siskojaan. Suhdetta oli jatkunut ehkä kaksi kuukautta näillä kohdin. Mies lähetteli edelleen minulle viestejä, kuinka hän ei rakasta tätä uutta naista. Minä tasapainoilin välissä, kieli keskellä suuta.


Kuva Kev Seto.

Olisi tehnyt mieli sanoa suorat sanat sekä lapsille, miehelle että nyksälle. Mutta tyydyin sanomaan miehelle, että ehkä olisi hyvä idea laittaa jarruja päälle, kun lapset ovat niin kovin järkyttyneitä. Kehotin myös harkitsemaan, että kannattaako sitä heti eron jälkeen perustaa perhettä, ja vieläpä sellaisen naisen kanssa, jota kohtaan ei ilmeisesti ole tunteita. Sanoin myös, että pidä ne tunteesi itselläsi, en ole kiinnostunut. (Arvaa toimiko, ei, mies tilitti myös seksistään nyksän kanssa!)

Tämä riitti. Sanani vuotivat nyksälle, ja sieltähän se leima tuli: Nyt olin se rasittava ämmä, joka yrittää kontrolloida, puuttua elämään ja on kateellinen ja katkera!

On niin helppoa väittää, että joku on katkera tai kateellinen. Paljon helpompaa kuin kohdata totuus: ehkä miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa, tai kuviossa mättää jokin ihan oikeasti.

En ollut mustasukkainen, minä tunsin huolta. Sekä lapsiani kohtaan että tätä nyksää kohtaan. En toivoisi eksääni kenellekään kumppaniksi ennen kuin hän kasvaisi ihmisenä jonkin aikaa tai muutaman vuoden. Voi olla että mies tulee kohtelemaan nyksää paremmin kuin minua, mutta tuo minulle viestittely ja tunteettomuus on kuvottavaa.

Miehen kanssa en puhu enää kuin pakolliset. Lapset oireilevat yhä, mutta ovat hieman tottuneet tilanteeseen. Ongelmien käsittely kaatuu totta kai minun niskoilleni, mies ei niistä välitä. Itselläni oli koko ajan ja on yhä parisuhde, joka pidettiin aluksi visusti pois lasten silmistä.

Mutta nyksä vihaa minua edelleen. Toiveeni lasten kohtelusta menevät rikkinäisen puhelimen kautta hänelle, ja hän uskoo, että kontrolloin. Luulen, että hän on myös mustasukkainen miehestä. Miehestä, jota en ottaisi mistään hinnasta takaisin!

Haluaisinkin sanoa sinulle nyksä, jonka suhdetta varjostaa puolison edellinen parisuhde, että asiat eivät aina ole sitä miltä näyttävät. Kumppanisi voi kertoa sinulle mitä tahansa, ja totuus voi olla jopa päinvastainen.

Lisäksi jos lapsen toisella vanhemmalla on huoli lasten hyvinvoinnista, se huoli on todellinen. Ei sinun kiusaamistasi. Ei meitä eksiä kiinnosta mikään muu kuin lapset, et sinä eikä varsinkaan se ex-mies.”

Nimim. Toinen puoli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

11 vastausta artikkeliin “Hei nyksä, älä jaksa!”

  • Exä ja nykyinen sanoo:

    Näitä on kyllä tavallaan viihdyttävä lukea. Minä olen exä, ja nykyinen. Tosin nykyisellä miehelläni ja hänen ex-puolisollaan ei ole yhteisiä lapsia. Minun ja oman exäni välit ovat olleet erosta asti hyvät. Kieltämättä ex-mies otti hämmentävän nopeasti uuden naisen, olin ehtinyt asua muutaman viikon vasta poissa, kun uusi nainen esiteltiin lapselle. Tästä kieltämättä vähän hämäännyin, ja menin ensimmäistä kertaa tapaamaan uutta naista vähän varauksella. Omaksi onnekseni totesin heti, että minulla ei todellakaan ole enää tunteita lapsen isään, ja pystyin toivottamaan uuden ihmisen meidän ”perheeseen” hyvillä mielin. Käteltiin, juteltiin, tarjosin oman lapsen vanhoja vaatteita hänen pienemmälle lapselleen. Ikävä kyllä tämä nainen taisi olla ennemmin laastari lapseni isälle, koska he erosivat miehen toiveesta alle puolen vuoden päästä. Erosta on jo 8 vuotta aikaa, ja olemme edelleen kaverillisissa väleissä. Tytön isä ei tietääkseni tällä hetkellä seurustele. Tytön isä on esimerkiksi viettänyt meillä pari viikkoa, kun hänen työnsä sattui meidän kaupunkiin (hän asuu kauempana, ja siksi näkee tyttöä harvakseltaan, joten tämä oli hyvä tilaisuus heille viettää vähän enemmän aikaa yhdessä).

    Pitkän johdannon kautta, minulla ei siis ole ollut ongelmia oman exäni, tai hänen uusien kanssa. Minun exäni on myös tavannut minun nykyiseni, ja heillä näytti juttu luistavan ja molemmat lähti hyvillä mielin. Ainoa ”ongelma” oli aikoinaan nykyiseni exä. Siis ei tästä mitään oikeaa ongelmaa saatu aikaiseksi, koska minun nykyinen oli erittäin avoin minulle omasta exästään, eikä suostunut tapaamispyytöihin tms. Tässä tapauksessa nainen oli jättänyt minun nykyiseni. Heillä oli takana 12 vuoden suhde, ja molemmat toisilleen ensimmäisiä, ja (no ennen minua) viimeisiä. Lukiorakkaus. Nainen ei ilmeisesti saanut suhteelta enää tarpeeksi huomiota, ihailua tms, koska ihastui työkaveriin, ja jätti minun mieheni. Se oli kova paikka tälle minun nykyiselleni, koska hän on ihminen, joka haluaa sitoutua elämäksi. Me olimme tämän miehen kanssa silloin vain kavereita (meistä tuli muutakin kuin kavereita vajaa vuosi sen jälkeen, kun vaimo oli muuttanut pois), joten olin kuuntelemassa hänen suruaan. Tähän väliin mainittakoon, että he eivät olleet hakeneet virallista avioeroa, vaikka asumuseroa oli takana jo pitkän aikaa. Minä en pitänyt tätä outona, koska itsekin virallisesti erosin tyttären isästä vasta vuosi tai pari oikean eron jälkeen. Haluaisin vielä huomauttaa, että ex-vaimolla oli tosiaan ollut suhde tähän työkaveriinsa tänä aikana. Aluksi, kun aloimme tapailla, heidän välit vaikuttivat olevan kunnossa. Asia kuitenkin muuttui, kun jostain ehkä fb-postauksesta kävi ilmi, että minä olin mukana kuvioissa. Siinä kohtaa ex-vaimo alkoi laitella viestejä ja pyytää tapaamisia minun nykyiseni kanssa. Mies näytti minulle aina viestit, ja vastasi asiallisesti, mutta ei suostunut tapaamiseen tms. Tätä kuitenkin jatkui melkein koko vuosi. Mies pisti avioeron vireille, mutta harkinta-aikana vaimo vetosi useaan otteeseen avioliiton pyhyyteen. Siihen, että he ovat kuitenkin naimisissa, ja että miehen olisi pitänyt vielä antaa avioliitolle mahdollisuus. Täytyy tunnustaa, että niinä aikoina kyllä aina välillä vihasin exää. Olin ehkä jopa mustasukkainen. Nyt siitä kaikesta on jo monta vuotta, ja mieheni antaa koko ajan näkyä minulle, että kuinka tärkeä olen hänelle. Hän on tuonut selvästi esiin sen, miten paljon sopivampi minä olen hänelle, kuin ex-vaimo. Ja kestänyt erittäin kiitettävästi ja ymmärtäväisesti minun kiukutteluni asiasta.

    Nyt, kun tunnen nykyiseni, niin voin hyvin ymmärtää, että hän ei sovi kaikille. Hän saattaa viettää kaksi viikkoa autonsa kanssa. Tai uppoutua tietokonepeliin niin, että hänet saa siitä irti vain seksillä (kärjistäen) tms. Minulle hän sopii monestakin syystä, mutta yksi on se, että minä en todellakaan kaipaa tai halua huomiota koko ajan. Minä haluan omaa aikaa. Olla yksin. En halua, että toinen on riippuvainen minun huomiostani, vaan ahdistun sellaisessa tilanteessa.

    Aloittajan kirjoitukseen: minun olisi kieltämättä tehnyt mieli ihan oikeasti näyttä ne ”en rakasta sitä” – viestit uudelle. Joo olen ehkä kamala 😅 Mutta tuollaiset viestit kyllä kertoo aika paljon, ja ehkä olisi jopa reilua antaa uuden nykyisen tietää asian todellinen laita. Ymmärrän myös tosi hyvin sen, että lapset pitäisi onnistua pitämään poissa omista säädöistä. Uuden puolison voi muutaman kuukauden jälkeen esitellä esim kaverina jossain neutraalissa ympäristössä. Ja katsoa lasten reaktio uuteen ihmiseen ja edetä sen mukaan. Mielestäni vanhemman pitäisi asettaa ne lapset etusijalle, ja sen jälkeen se oma uusi rakkaus. Eli ymmärrän hyvin, että äitiä turhauttaa lasten kipuilu ihan vain isän itsekkyyden takia. Jos nyt jotain neuvoa yrittäisin antaa, niin ehkä neuvoisim äitiä tässä kohtaa, että yrittäisi selittää isän uutta puolisoa positiivisen kautta, vaikka se varmasti epäreilulta tuntuukin. Miksi minä joudun selvittämään isän aiheuttamat ongelmat 🙄 Kun kuitenkin omille lapsilleen haluaa parasta, niin ehkä sieltä löytyy sellainen (edes) teennäinen ymmärrys. Ja joo, en lupaa, että itse osaisin noudattaa omaa neuvoani vastaavassa tilanteessa 😅

  • Nyksä sanoo:

    Voisi todeta myös niin, että eksä elä jaksa. Ollaan niin kyllästytty sun myrkyllisiin puheisiin ja negatiiviseen asenteeseen joka asiassa.

  • Nyksä sanoo:

    Mielenkiintoinen näkökulma, kuitenkin vain yksi ja yksipuolinen tämäkin. Tässäkin tapauksessa se nyksä voi kokea asiat ihan eri tavalla.
    Meidän tapauksessamme minä eli nyksä satun tuntemaan eksän ”entisestä elämästä”, joten tiedän tasan tarkkaan, minkälaisesta myrkyllisestä, manipuloivasta narsistista on kyse. Eksä heitti miehen pihalle, mutta kun meidän suhde alkoi niin johan alkoi manipulointiyritykset myös minua kohtaan sekä kiristäminen ja uhkailu lasten tapaamisilla; ihan lähtien klassisesta ”lapsi soittaa itkien äiti sanoi ettei me saada enää nähdä sua jos et nyt just heti keskeytä etukäteen ilmoittamaasi vkl-matkaa ja tuo niitä ”tärkeitä” papereita” -tyylisistä tilanteista. Olen yrittänyt kovasti pysytellä erossa koko tilanteesta, vaikka onkin äärimmäisen vaikeaa osoittaa avointa halveksuntaa tuollaista käytöstä kohtaan. En silti tee niin koska lapset siinä eniten kärsisivät ja tottahan käy myös sääliksi miestä, jonka ainoaksi mutta isoksi ja koko elämän pilanneeksi virheeksi osoittautui lisääntyä tuollaisen häiriintyneen olennon kanssa. Toistan: tunsin siis itsekin jo ko. naisen entuudestaan joten tiedän millaisesta ihmisestä puhutaan, en siis ole miehen ”huhupuheiden” varassa.
    Pointtina on, että eksähän itse epäilemättä maalaisi meidänkin tilanteestamme ihan erilaisen kuvan. Tarinoilla on siis aina vähintään kaksi puolta.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    En ole eksä enkä nyksä, mutta onhan tuo aloittajan toiminta pöyristyttävän asiatonta.

    Jos eksä puhuu paskaa nyksästään, kannattaa eksälle sanoa, että älä puhu nyksästäsi paskaa hänen selkänsä takana, ja sen jälkeen olla kommentoimatta mitään eksän parisuhteesta, sen etenemisestä, jne. Etenkään lapsia ei tule vetää millään tavalla mukaan, eli ei saa selittää, että eksä ei saisi edetä koska lapset. Eksän uusi parisuhde ei kuulu kenellekään muulle kuin eksälle ja hänen nyksälleen. Ei eksän puolesta tarvitse selittää lapsille mitään, siinäkin mennään taas metsään.

    Jos aidosti kokee huolta siitä, että eksän koti ei ole lapsille sovelias ympäristö, niin asia lastenvalvojan kautta selvitykseen ja mahdollisesti yksihuoltajuuden haku. Jos tästä ei ole kyse niin mölyt mahaan ja pikkasen välimatkaa eksään. Ja ehdottomasti ei mitään eksän asioiden selittelyä lapsille.

  • Nykyinen pettynyt sanoo:

    Tilanteita on hyvin erilaisia. Mielelläni tämä nyksä olisi eksän kanssa yrittänyt toimeen tulla. Kävi kuitenkin pian selväksi, että se on tod. näk. mahdotonta. En usko että haluaa miestäni takaisin mutta en tykkää siitä asenteesta jolla mieheeni edelleen suhtautuu. Siinä ei paljon empatiaa tai perspektiiviä ole vaan hän tulkitsee asiat siltä kannalta että mieheni on huono ja tekee siten huonoja tai tahallisen satuttavia valintoja taustoja sen enempää kyselemättä. Ymmärrän ja sympatiseeraan huolen lapsesta toki. Kiusaamista tai tahallista lyttäämistä ja syyttelyä sen sijaan en tule ikinä ymmärtämään. Se ei mielestäni ole sopiva keino yrittää ratkaista yhteisen lapsen asioita. Tämä entinen suhde tosin oli selkeästi henkisesti väkivaltainen eikä liittokaan ollut pitkä. Silti toivon eksälle hyvää. Se olisi lapselle eduksi.

  • Martina sanoo:

    Sitten on tilanteita että ex-mies varottaa uutta expanostaan(josta sit vauveli joka tietysti asuu isällään). Voiko tulla yllärinä että äiti on katkera? No joka palstalla sanotaan että älä miestä usko suurentelee, exäthän vaan huolissaan lapsista. No mua oli varoteltu, mies hyvä isä ja kiireellä uutta vauvaa alulle kun hyvä saada sopiva ikäero. Kun vauva mahassa niin tää äiti tuli meille penkomaan vaatekaapille lapsensa tavaroita. Lasu perään että olen tuonut tavaraa lapsen kotiin. Useampia lasuja tehnyt vuosien varrella.. Harmittaa todella kun lasulla kun parempaakin tekemistä ja kaikki ne kääntynyt tätä äitiä vastaan koska siellä päässä alkoholia ja väkivaltaisuutta. Ja siis hyvä että hankittiin vauva ajoissa tuo äiti pelottaa mua että jos en ois ollut raskaana niin olisin lähtenyt miehen luota. Koska en olis ehkä tämmöseen ilmapiiriin lapsia halunnut. Ja olen varoittanut yhteisiä lapsia tästä koska nainen saattaa tunnistaa heidät.

  • Happilyeverafter sanoo:

    Pitkä avioliitto, lapset ja pitkään harkittu ero. Kuukausi siitä, kun isä muutti pois, hänellä oli uusi nainen.
    Mielestäni turhan nopeaa lasten kannalta. Lasten olisi pitänyt saada sopeutua ensin eroon. Mutta, olin ymmärtäväinen. Halusin exälle pelkkää hyvää. Oltiin tehty eroa kauan, joten olin onnellinen, ettei tarvitse enää vääntää. En rakastanut enää, en ollut rakastanut pitkään aikaan.
    Kaksi kuukautta erosta, mies halusi ehdottomasti esitellä lapset ja naisen toisilleen. Yritin toppuutella, mutta lopulta totesin, että mies tekee itse ratkaisunsa.
    Sitten alkoi tulla rajoituksia. Ensin minä en saanut olla enää yhteydessä exään. Sitten lasten yhteydenotot alkoivat ”häiritsemään”. Annoimmekin isälle rauhan rakentaa uutta elämäänsä. Selvisi, että uusi nainen oli mustasukkainen minusta ja lapsista. Ainakin mies väitti niin. Käskin miestä kertomaan nykyiselleen, että mitään pelkoa siihen, että palaisimme yhteen, ei ole. Minä en palaisi koskaan entiseen. Ero oli parasta meille.
    Ilmeisestikin mies haluaa, ettemme ole missään tekemisissä, koska antaa tahallaan uudelle naiselle sellaisen kuvan, että olisin hankala, hullu ja riidanhaluinen. Vaikka olen joustanut kaikissa asioissa. Minulle hän kertoo nyksästään puolestaan asioita, jotta saisi minut vihaamaan tätä naista. Luulen, että syy on se, että hän on niin erilainen uudessa suhteessaan, ettei halua näiden kahden eri ”persoonan” kohtaavan meidän naisten puheissa. Siksi tekee kaikkensa pitääkseen nämä kaksi elämää erillään toisistaan.
    Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että emme tapaa exän kanssa koskaan, paitsi lastenvalvojalla. Isä ei näe lapsiaan juuri koskaan, todella harvoin. Ja kun isä ei halua lapsiaan nähdä, hän väittää kumppanilleen, etten anna lapsia isälle.
    Hyvästi yhteiset joulut ja sukujuhlat. Miehen myyräntyö on hajottanut kaksi sukua toisistaan, eikä mitään mahdollisuutta, että nyksä pitäisi exästä.

  • Eevia sanoo:

    Kylläähän tätä on moneen lähtöön mutta meillä meni vähän samoilla raiteilla.
    Kun lapsia ja tuli niin tutustuin todella mieheeni joka osottsutui itsekkääksi ja epärehellinen ja kärsii surkeasta itsetunnosta. Sen lisäksi että on hauska ja avoin. Valitettavasti typerät valheet ja minun lyttäämiseni kävi minulle liian raskaaksi. Tottahan riitaan tarvitsee kaksi ja kyllä itsekkin tein monesti väärin.

    Oli kuitenkin helpotus päästä pois suhteesta vuosien kitkuttelun jälkeen. Sovussa ei erottu miehen puolelta koska hänelle jäi asioita hampaan koloon. Niistä mies viestitteli vuoden verran yleensä asiattomasti, välillä aivan törkeyksiä. Uusi avokki ei ollut este milloin minun haukkumiselle ja milloin ehdottelulle.

    Annoin mennä korvasta sisään ja toisesta ulos koska muuten soppa vain pahenisi.

    En ole uuden avokin kanssa juurikaan puhunut enkä varsinkaan mitään mistään kommentoinut kenellekkään (yhtä läheistä ystävää laskematta) mutta tiedän miehen ja voin vain kuvitella millaisia valheita minusta syötetään. Olen jo kuullut että hän näyttää vain valittuja viestejäni avokilleen. Kertoo aina omia tarpeitaan palvelevia tarinoita muille. Joskus hän on matcho joka löysi uuden ja jätti minut. Joskus olen syöjätär joka petti häntä poloista minkä kerkesi. Joskus olen välinpitämätön lapsille ja toisinaan hän hoitaa kaiken. Puhumattakaan rahasta. (kukaan meillä ei maksa kenellekkään mitään elatusmaksuja) mutta hän kyllä kertoo mitä milloinkin lapsille kustantaa vaikka se minun rahoilla olisikin hankittu.

    No annan asian olla, uskon että joku päivä hän kyllä valehtelee itsensä pulaan niin että muutkin sen näkevät miten asiat todella ovat ja jos ei niin sekin on minulle aivan sama. Olen vain onnellinen että hän saastuttaa elämääni mahdollisimman vähän.

    Jotain hyvää hänessäkin on ja ehkä vuodet tekevätkin tehtävänsä ja hän muuttuu kuka tietää. Mutta sekään ei ole minun ongelmani.

    Uusi avokki on nuori mutta aikuinen, enkä ole hänelle mitään velkaa. Parempi että hän itse oppii millainen mies on kyseessä ja että kaikki tarinat eivät aina ole totta.
    Tai ehkäpä häntä ei valheet haittaa ja hän haluaa uskoa kaiken. Sitähän en voi minä tietää eikä se minua haittaakkaan.

    Aloittajalle sanoisin että yritä eristää itsesi tilanteesta, keskity lapsiisi, äläkä välitä siitä mitä muut sinusta ajattelee tai puhuu. Pysy totuudessa ja ole rehellinen itsellesi niin voit ainakin itse kävellä pää pystyssä ja tietää tehneesi kaikkesi tilanteen tasoittamiseksi lastesi vuoksi.

  • Kiira sanoo:

    Hyvä kuulla välillä tätäki puolta!
    Nimim. Eksä jota ei ole kii nostanut enää vuosikausiin, vaikka epävarma nyksä edelleen niin kuvittelee

  • M sanoo:

    Toisia exiä kiinnostaa se ex-mies hyvinkin paljon ja varsinkin sen ex-miehen elämän kobntrollointi lasten varjolla. Nyksänä ja exänä sanoisin et tervettä ihmistä ei juurikaan varmasti kiinnosta ja osaa elämässä siirtyä eteenpäin, mutta kaikki ei valitettavasti ole aina parhaimmillaan ja ylilyöntejä tulee, ei exät eikä nyksät…

  • Mummi sanoo:

    Joo ja ei,mieheni exä kyllä yritti laittaa kapuloita rattaisiin vaikka miten mutta lapsistaan ei ollut yhtään kiinnostunut.Kaikki lapset asuivat meidän kanssamme,miehen ja minun sekä miehen exän lapsi.Ne kapulat meni ohi kun yhteistä taivalta on kuljettu jo 23v.