Mitä tehdä, kun kiusaamiseen puuttuminen vain pahentaa tilannetta?
Koulukiusaaminen puhuttaa jatkuvasti. Ja syystä.
Hyvin usein kiusaamiseen yhä suhtaudutaan hyssyttelevästi. Sitä saatetaan kommentoida esimerkiksi seuraavasti:
”Lapset ovat julmia.”
”Riitaan tarvitaan kaksi.”
”Rakkaudesta se hevonenkin potkii.”
”Pojat on poikia.”
”Tytöt eivät osaa olla porukassa.”
”Opettele pitämään puolesi niin se loppuu.”
Ja niin edelleen.
Näistä lauseista ei kuitenkaan ole kenellekään mitään apua.
Jokaisen aikuisen pitäisi ottaa tiukka linja asiaan: Minä en katsele sivusta kiusaamista. Minä en hyväksy sitä, että lastani kiusataan. Minä en hyväksy sitä, että lapseni kiusaa. Jos kuulen puhetta kiusaamisesta tai näen merkkejä siitä, puutun asiaan.
Tämä on ihan jokaisen vanhemman ja jokaisen aikuisen vastuulla. Yksin ei saa muutosta aikaan, kuten seuraava meille lähetetty kirjoitus osoittaa.
Vanhempi kertoo, että kiusaamiseen puuttuminen pahentaa tilannetta, ja että vanhempia ei kiinnosta puuttua asiaan:
”Koulukiusaamisesta. Miten puuttua jatkuvaan kiusaamiseen, niin ettei se ruokkisi lisää kiusaamista?
Kuva Markus Spiske, ylin kuva James Pond.
Täällä Varsinais-Suomessa yhdessä pienessä kunnassa (noin 30 kilometriä Turusta) oman lapseni kohdalla kiusaamista tapahtuu jatkuvasti. Tökkimistä, tönimistä, lyömistä, haukkumista….
Olemme yrittäneet puuttua asiaan, mutta nämä kiusaajalapset kommentoivat viimeistään maanantaina jollain tavalla asiaa lapselleni. Se on jatkuva kierre.
Vanhemmat taas sanovat ”No mitähän sun lapsesi teki ensin?”. Ja mun lapseni ei ole suinkaan ainut kiusaamisen kohteeksi joutunut.
Nämä ovat vielä varmasti kooltaan koko kylän pienimmät kaverit, mutta yhdessä kuvittelevat olevansa koviakin jätkiä. Me olemme vähän puun ja kuoren välissä. Oma lapsi on suosittu ja pidetty kaveri, mutta nämä pari-kolme poikaa pilaavat koulunkäynnin. 12-vuotiaita poikia, ”pikkukoviksia”.
Ompa ollut sellaisiakin päiviä, että lapsi on sanonut, ettei hän halua mennä kouluun kiusaamisen takia. Alkaa mitta täyttymään. Seuraavaksi ollaan siinä pisteessä, että rikosilmoitus tulee kyseeseen. Poliisi selvittäköön ”kuka aloitti”.
Vanhemmat jakavat somessa kaikenmaailman #perheenlaatuaikaa-kuviansa, kun oikeasti nämä kiusaajalapset notkuvat kylillä kello iltayhdeksän vetämässä tupakkaa.
No, ymmärtääkseni asia on muutaman muunkin vanhemman toimesta laitettu eteenpäin…”
Nimim. Kyllästynyt
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos mikään ei auta eikä se kiusaaminen lopu siirtäisin lapseni pois siitä koulusta. Lapsen ei kuulu kärsiä kiusaamista. Kiusaaminen aiheuttaa lopulta niin pahoja mielenterveyden ongelmia kiusatulle, että vanhempien kuuluu suojella lastaan eikä altistaa lastaan kiusaamiselle päivittäin. Ei aikuinen varmaan veisi vapaaehtoisesti lastaan esim. Kerhoon jossa tätä pahoinpideltäisiin josse ei olisi koulu. No miksi lapsi viedään kouluun pahoinpideltäväksi? Jos lapselle ei ole vaihtoehtoista koulua ottaisin lapsen kotiopetukseen. On parempi että lapsi vaikka yksin kotona koulua kuin on toisten kidutettavana koulussa. Monet kiusatut ovat katkeria vanhemmilleen jotka antoivat lapsensa olla kiusattuna vuosikausia koulussa. Vanhemmilla on vastuu omista lapsistaan heidän terveydestä ja mielenterveydestä.
Tiedätkö, mä menisin istumaan tunneille. Istuisin siellä niin kauan kunnes lätinä loppuis ja ”pikkuräkänokat” ymmärtäisivät että tällä kundilla on vahvat tukijoukot, jotka seisovat sen takana. Tavallaan luulot pois, aikuinen on aina aikuinen. Tärkeintä on olla_pelkäämättä_arasrelematta!! Suora katsekontakti ja suoraa puhetta, yksitellen ja ryhmänä: ”No, mitäs jätkät, tuus tänne istuu mun viereen!! Siihen vaan! vieläkö huvittaa töniä? Tönitteks mua kans?”
En ole ammattikasvattaja mutta olen ollut 5v erityisluokanopettajana.
Tsemppiä!!!
Ja AIKUISEN AUKTORITEETIN ROHKEUTTA!!!
Niin tai entä jos lastsi kiusaakin opettajien ja/tai rehtorin lapsi/lapset. Mitä silloin tehdä tilanteessa kun sanot asiasta toiselle opettajalle kuka kuitenkin vähättelee asiaa ja sanookin ettei sen ja sen lapsi sellaista tee koska vanhempi on koulussa töissä. Meidän koulussa lastenkasvatustyössä olevat vanhemmat sulkee silmänsä täysin omien lasten teoista. Ei voi olla kuulemma mahdollista nämä kijsaamiset. Näin meillä täällä pienessä kylässä toimitaan. Muiden lasten kiusaamisiin kyllä puututaan, mutta ei kasvatustyössä olevien lasten toimintaan, he saavat perseillä kuinka haluaa.
”Tytöt eivät osaa olla porukassa.” Osuu ja uppoaa, tätä olen nyt kuullut. Ekaluokkalainen tyttö, itkee kouluunmenoa. Itkee jo viikonloppuna tulevaa maanantaita. Pelkää jo valmiiksi suututtavansa porukan ”pomon” ja jäävänsä ulkopuolelle. Koulussa puhuttu asiasta, opettajat tekevät voitavansa, terkkaan otettu yhteyttä.
Varsinaista kiusaamista ei siis ole, mutta pelko yksinjäämisestä on jatkuvaa.
Koulu on tosi pieni ja asiasta on puhuttu vanhempien kanssa. Joku ottaa asiallisesti, toinen tuumii ”tytöt ei osaa olla porukassa” ja se siitä.
Myös henkinen kiusaaminen on kiusaamista, joten älä yhtään vähättele tilannetta. Myös siihen on puututtava samalla vakavuudella kuin fyysiseen kiusaamiseen.
Meillä neljän vuoden piina helpotti kun soitin koulupoliisille. Poliisi kävi jututtamassa lapset. Jatkossa jos pahoinpitelyitä (kauniisti sanottuna kiusaamista) tapahtuu, teen suoraan rikosilmoituksen. Tämän tietää molemmat osapuolet, mitä seuraavasta kerrasta tapahtuu. Ei kenenkään tarvitse sietää jatkuvaa pahoinpitelyä.
Vakava asia ja on otettava vakavasti. Ensimmäinen askel on se että on lopetettava käyttämästä termiä ”kiusaaminen” sillä se on PAHOINPITELYÄ ja siihen on jo rikosoikeudessa liittyen jo toimenpiteitä.
Itselläni on kohta kouluikäinen lapsi ja kauhulla odotan sillä hän (poika) on aika herkkä mutta myös hyvin sosiaalinen. Mutta.. Toivon todella että mitään tämmöistä (pahoinpitelyä , henkistä eikä fyysistä) tule koskaan tapahtumaan. Jos näin käy niin en puhu kiusaamisesta vaan pahoinpitelystä ja tulen tekemään jokaisesta rikosilmoituksen. Aina. Sen lupaan tässä ja nyt. Selvitelkööt koulu ja kiusaa/kiusaajan vanhemmat poliisille asiaa.
Toinen asia on se että jos joku vaihtaa koulua niin se on se kiusaaja jonka näin tulee tehdä. Ei kiusatun. Olkoot kiusaaja sitten niin kovaa vieraassa ympäristössä. Se että kiusaajaa käsitellään silkkihansikkain ja ”pitää ymmärtää” kertoo mielestäni koko maan tilanteen suhteessa rikoksentekijä-uhri. Tekijää pitää ”ymmärtää” ja ”uhrin on täytynyt itse edesauttaa että näin on käynyt”. Se uhrin syyllistäminen ja rikoksentekijän pään silittely lopetettava.
Kolmas juttu että sietäiskö aikuinen omalla työpaikkallaan sellaista mitä koulumaailmassa tapahtuu? Tuskin.
Kiva koulu ei ole mitään. Se on vaan keino ”lakaista” nämä piiloon koska ”olemme KIVA koulu eikä meillä mitään kiusaamista (=pahoinpitelyä) tapahdu”. Eli reksi/opettajat eivät halua että oman koulun maine tahriintuu. Mielestäni asia on juurikin päinvastoin eli siinä koulussa jossa oikeasti tartutaan tähän ongelmaan on se paras koulu. Toivon että siinä koulussa mihin rakas lapsukainen menee omaa tämmöiset rehdit ja asioita eteenpäin vievät opettajat.
Toinen
Lyöminen ei ole kiusaamista vaan väkivaltaa. Kuinka moni aikuinen sietäisi tuollaista kohtelua työpaikallaan? Rikosilmoitus heti.
Just tämä, unohda sana kiusaaminen ja korvaa se väkivallalla (henkinen tai fyysinen).