Saimme pysäyttävän kommentin aiemmin julkaistuun kirjoitukseen. Jotenkin ihmeellisesti koulukiusaamista (ja muuta kiusaamista) edelleen vähätellään. Jo termi ”kiusaaminen” antaa turhan kevyen kuvan asiasta. Usein kiusaaminen on systemaattista, jatkuvaa väkivaltaa. Se voi tuhota ihmisen elämän kokonaan.

Tämä kirjoittaja kertoo pikkusiskostaan, joka kärsii vakavasta kiusaamisesta ja sen jäljistä:

”Mulla on pikkusisko jota kiusattiin rajusti koko ala-asteen ajan. En tiedä mitä se oli, keskityin omaan selviämiseen.

Sisko ei halua avautua asioistaan. Ei osannut kertoa niistä silloinkaan. Joskus sisko yritti kertoa äidille ja äiti oli sanonut että pojat kiusaa kun ne tykkää tms. Halusi varmaan ajatella että maton alle lakaisu olisi helpompaa kaikille..

Meillä oli myös simputtava opettaja, josta äiti lupasi tehä ilmoituksen ja kun sisko siirtyi yläasteelle ei kuulemma enää tarvinnut. Yläasteella kiusaaminen jatkui.. Pahimmat kiusaajat eivät onneksi siirtyneet samaan kouluun..

Nyt aikuisena oon kuullut kaikennäköistä vallanhalua kiusaajilta edelleen, esimerkiksi baarissa tultu juttelemaan ja haukkumaan sisareni joka istuu vieressäni. Esitetty ettei muka huomaa koko ihmistä siinä.

Sisarellani on sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita sairauksia. Äiti kuoli kun sisko oli murrosiässä joten mulla on vastuu. On aika voimaton olo kun ei voi auttaa enempää.

Sisko asuu yksin muualla, en voi soittaa kun toinen ei uskalla vastata puhelimeen…viestittelemme silloin kun hänellä on helppo olo. Hän ei nykyään juuri liiku missään ainakaan ilman lääkkeitä. Välillä katon noita siskon lapsuuden kuvia joissa siskoni vielä hymyili, ennen kouluikää.”


Kuva Luke Porter, ylin kuva Michal Parzuchowski. Kuvat ovat kuvituskuvia.

Kiusaamisen hyssyttelyn pitää loppua. Sillä kiusaaminen ei lopu, jos me annamme sen jatkua välinpitämättömyytemme tai ymmärtämättömyytemme takia. Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen kirjoittaa, että kiusatun lapsen vanhempien olisi syytä tehdä rikosilmoitus ainakin, jos:

1. Lasta täytyy käyttää lääkärissä hänen saamiensa vammojen takia.

2. Jos lapsesi omaisuutta, esimerkiksi hänen polkupyöräänsä, vahingoitetaan.

3. Jos lapsesi joutuu laajamittaisen vihapuheen tai rasistisen puheen kohteeksi.

4. Jos rehtori ja opettaja eivät puutu kiusaamiseen.

Nykyisin voimakkain reagointi kiusaamiseen on yleensä se, että kiusattu lapsi joutuu vaihtamaan koulua. Se on väärin. Koulua pitäisi vaihtaa sen, joka on asiaan syyllinen, eli kiusaajan. Siihen on yritetty saada laki tueksi, mutta asia ei ole edennyt: ”Kansanedustaja Tiina Elovaara (sin.) teki kaksi vuotta sitten lakialoitteen perusopetuslain muuttamisesta. Lakimuutos antaisi kunnille mahdollisuuden siirtää kiusaaja pois koulusta vaikeimmissa tapauksissa eli niissä, joissa kiusaamista ei saada millään muulla tavalla loppumaan. Eduskunnan sivistysvaliokunta käsitteli lakialoitetta ja kuuli useita asiantuntijoita. – Niissä ei paljoa kannatusta löytynyt, kertoo sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala (kesk.).”, Ylen jutussa kerrotaan.

Muutos on kuitenkin mahdollinen. Sivistysvaliokunta aikoo keskustella syksyn aikana lakimuutoksesta, joka antaisi mahdollisuuden siirtää kiusaaja toiseen kouluun, kirjoittaa Happonen: ”Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun olisi raju toimenpide. Mutta se olisi selkeä viesti kiusaajille ja kiusatuille: Yhteiskuntamme ei hyväksy koulukiusaamista. Ei kiusaaminen tietenkään tähän lakimuutokseen kokonaan loppuisi, mutta aivan varmasti vähenisi. Kun kiusaaja tietäisi, että rangaistuksena on muutakin kuin keskustelua ja jälki-istuntoa, moni ikävä teko jäisi tekemättä.”

Kiusaaminen ei ole nykyisillä toimenpiteillä loppunut. Joten on selvää, että se ei lopu, jos keinot eivät ole tarpeeksi kovia. Kenenkään ei pidä joutua kärsimään kiusaamisen takia. Kiusaaminen ei ole asiaankuuluvaa, normaalia, harmitonta tai lasten keskinäinen asia. Aikuisten täytyy uskaltaa tehdä tarpeeksi radikaaleja ratkaisuja ja puuttua kiusaamiseen oikeasti. Jokainen kiusattu lapsi on liikaa.

Voit ottaa yhteyttä sivistysvaliokunnan jäseniin ja kertoa, mitä mieltä olet. Jos lastasi kiusataan tai tiedät jotain toista lasta kiusattavan, puutu asiaan. Ole yhteydessä kouluun. Lain mukaan rehtorilla ja opettajalla on velvollisuus puuttua kiusaamistapauksiin. Myös he voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos eivät puutu kiusaamiseen. Tarvittaessa tee rikosilmoitus lapseesi kohdistuneesta kiusaamisesta. Se ei ole ylireagointia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Tällaiset jäljet kiusaaminen jättää – miksi emme puutu asiaan?”

  • TEUVOJUHANI sanoo:

    Kuvissa, huppu/pipo jumalauta kun niihin piiloutuu, niin nei ole SUOMALAINEN vihaan piiloutumistaa

  • Pallosalama sanoo:

    ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” totesi yläasteen matikanmaikka (ja luokanvalvojamme), kun taas kerran tulin tunnille naama itkusta punaisena.

    Ilmeisesti siitä samasta ”rakkaudesta” hevonen myös mm. rikkoo pyörän, vie repun roskiin, antaa lumipesut koirankakkaisella lumella, puristelee tisseistä/pyllystä, haukkuu kaikilla mahdollisilla loukkauksilla, vainoaa koulumatkoilla, antaa turpaan, arvostelee ulkonäköä jne. lista on loputon.

    Ja kaikki annetaan anteeksi, koska ”hevonen” on äiditön raukka jonka elämä on vaikeaa.
    Kiusaaminen alkoi tarhassa ja jatkui läpi peruskoulun. Joskus ihmettelen miten kestin kaiken elossa. Kukaan ei auttanut, ei opo, ei luokanvalvoja ei rehtori – koska ketään ei aidosti kiinnostanut puuttua ongelmiin.

    Kiusaajaa ei tarvitse ymmärtää. Apua heille saa ja pitääkin tarjota.

  • keikei sanoo:

    Kiusaaminen alkoi jo ala-asteella. Ylä-asteella siitä tuli henkisempää ja minua haukuttiin. Sain osakseni nauruja ja osoituksia kävellessäni koulun käytävillä.
    Lukiossa sama homma jatkui. Osoittelu siirtyi kaupunginkaduille ja enkä uskaltanut enää liikkua ulkona.
    Kaikki loppui vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle.

    24 vuotiaana kirjotin itsemurhakirjeen. En enää jaksanut olla ihmissaastaa. Kuvittelin kuvottavani muita ja eikä minulla ollut oikeutta olla onnellinen. Paraskaverini auttoi minut hoitoon.
    Kävin läpi terapiat ja hoitajat. Nyt on takana kolme vuotta masennuslääkkeillä ja minulla todettiin olevan trauma.
    Vaikka nyt on parempi, silti tuntuu etten koskaan tule ehjäksi.

    Vihasin elämää ja nyt rakastan sitä.

  • Tiedän sanoo:

    Koulukiusaamista kasvaa työpaikkakiusaaja.

  • Vaihtoehto sanoo:

    Mielestäni parempi keino olisi, että kiusaajasta tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, jos kiusaaminen ei lopu ja hänet ohjattaisiin ja velvoitettaisiin hoitoon, koska todennäköisesti taustalla on jokin kiusaajaan tai hänen taustaansa liittyvä ongelma. Siirtämällä kiusaaja toisen koulun ongelmaksi todennäköisesti pahentaisi perusongelmaa ja altistaisi lisää lapsia kiusaajan uhreiksi.