Kiusaamiselta oli helppo sulkea silmät jo silloin, kun itse oli lapsi. Aikuisena se on vielä helpompaa, jos kiusaaminen ei satu oman lapsen kohdalle. Mutta tämä vanhempi muistuttaa, että kiusaamisen lopettaminen on ihan jokaisen vastuulla. Kiusaamisesta pitää puhua kotona ja kaikille lapsille on tarjottava apua, jos he vaikuttavat sitä tarvitsevan:

”Tiedättekö miltä tuntuu laittaa lapsi kouluun, kun et ole varma onko koulumatka turvallinen? Antaa ohjeita, että jokainen aikuinen auttaa, mutta sinun pitää uskaltaa pyytää apua. Tarvittaessa pyydä apua siltä pyörätiellä kävelevältä aikuiselta, vaikka hän onkin vieras. Onhan puhelin mukana?

Tiedättekö miltä tuntuu odottaa lasta kotiin: tuleeko kotiin pettynyt lapsi, jonka varpaita on tallottu ja reppu heitetty maahan? Tai ainakin nimitelty? Sydän särkyy, kun taas käyt saman keskustelun: teot kertovat enemmän kiusaajasta kuin sinusta.

Tiedätkö miltä tuntuu huomata, ettei kiusaaminen olekaan loppunut vaikka sinä ja opettaja niin luulitte? Se vain taukosi hetkeksi, kun verkkoa kiusaajan ympärillä kiristettiin. Tiedättekö miltä tuntuu, kun taas hengität syvään ja kirjoitat asiallisen viestin kouluun, soitat taas opettajalle? Kerrot, että jos nyrkki heilahtaa, viet asian eteenpäin viranomaisille. Sitten ei enää keskustella.

Tiedättekö sen tunteen, kun et tiedä kenen ovelle menisit keskustelemaan, sillä sinä menisit, jos tietäisit oven, jonka takana kiusaaja asuu. Hengittäisit syvään, panostaisit asiallisuuteen, vaikka sisälläsi on alkanut jyllätä raivo.

Minä tiedän.

Sinä et toivottavasti tiedä, mutta ole sinä se aikuinen, joka puhuu kotona kiusaamisesta. Käyt läpi, miksi on väärin kiusata ja kuinka lapsi voi auttaa itseään kiusatuksi joutuessaan. Tee selväksi, ettet tule hyväksymään kiusaamista missään muodossa. Auta lastasi ymmärtämään miksi kiusaaminen on väärin.

Asioiden piilottelu, häpeä ja hiljaisuus peittää usein kiusaamisen ja antaa kiusaajalle vallan jatkaa. Omalta osaltani minä katkaisen tämän häpeän ja piilottelun, lastani kiusataan eikä se ole lapseni syy. Tiedän, että se päivä, kun kiusaaminen loppuu, on lähellä, sillä olen noussut taistelemaan. Enkä aio hävitä. Onneksemme koulu on koko panostuksellaan asiassa mukana ja toimii tilanteessa vastuullisesti.”

Nimim. Särkynyt sydän

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.