Lasten kasvattaminen olisi paljon helpompaa, jos suurimmassa osassa perheitä olisivat samanlaiset säännöt, miettii tämä kirjoittaja.

On vaikea pitää kiinni rajoista, käytöstavoista ja terveellisestä ruokavaliosta, kun lapsen kavereiden perheissä säännöillä on heitetty vesilintua:

”Miksi muut määräävät meillä? Vanhemmuudesta voisi selvitä jotenkuten selväjärkisenä, jos todella saisi tehdä siitä omien arvojen mukaista ja itse päättää kasvatuksen suunnan.

MUTTA: kun on ne muut ihmiset ja muiden lapset! Ne nykyvanhemmat, jotka kuvittelevat, että lapsi on syntyessään valmis ja tietää kaiken. Ettei se tarvitse lainkaan ohjausta, opettelua, sääntöjä, yhdessä kulkemista.

Itse haluan välittää lapsillesi hyviä käytöstapoja, toisten huomioon ottamista, rehellisyyttä, luotettavuutta, terveellisiä elämäntapoja, luonnonvarojen kunnioitusta ja ekologisuutta. Vastassani on muiden armeija, joka joko lasten pienestä lukumäärästä tai liian suuresta lukumäärästä tai mistä lie johtuen pelaa aivan eri säännöillä.

Yksilapsiset perheet tai muut hyvätuloiset suovat lapsilleen kaiken, mitä he suinkaan keksivät pyytää tai ottaa. Mitään hankintoja ei tarvitse kieltää ekologisuuteenkaan vedoten. Kyllähän sinne kaatopaikoille mahtuu, ei ne täynnä voi olla, kun meidänkään ikkunasta ei näy yhtään jätevuorta. Myöskään yhteisiä sääntöjä ei tarvitse noudattaa, koska mitä se nyt haittaa, jos yksi tekee vähän eri lailla, eli ei viitsi olla hiljaa oppitunnilla, ei luistella liikkatunnilla, kun ei ole koskaan sitä oikein kunnolla oppinut.

Monilapsissa perheissä tuntuu taas aikaa olleen vain lasten tekemiseen, ei muuhun. Ei käytöstapojen opetteluun, rajojen asettamiseen, tai rajojen noudattamisen valvomiseen nyt ainakaan. Perheessä vallalla on oman edun tavoittelu, toisten alistaminen, jopa omien sisarusten kiusaaminen ja kaikkinainen hulinointi. Ja kaikki se sellaisenaan siirrettynä koulumaailmaan. Vanha mielikuva sosiaalisista, muut huomioon ottavista ja jakamaan tottuneista suurperheen lapsista ei päde enää.

Jostain kumman syystä nämä muiden hullutukset tuntuvat sinun omasta täysipäisenä pitämästäsi lapsesta jotenkin huumaavan kiehtovilta! Paljon siistimmiltä kuin ne hyvät käytöstavat ja terveelliset elämäntavat. Who cares tai paremminkin great job, jos kirosanat ovat ainoita suusta ulos tulevia sanoja, jos lounaaksi syö kouluruuan sijaan puoli kiloa irtsareita, tai vähintään korvapuustipussin ja litran valmiskaakaon, tai jos pumppaa sodastreamistä päivittäin tynnyrikaupalla makeaa porejuomaa janojuomakseen tai jos pelaa pleikkaa ja katsoo kännykkää 24/7, tai jos valvoo kaikki viikonlopun yöt, kun kavereita on aina yökylässä ja haasteena on 24h silmät auki!

Haluaisin pitää kiinni omasta linjastani mutta se tehty lähes mahdottomaksi.

Siksi pyydän sinulta, rakas lapseni, jo etukäteen anteeksi, että lipsuin tieltäni ja taivuin muiden tahtoon. Olen pahoillani, että ennen rippikouluasi karkkimättö toi sinulle diabeteksen, sipsisuola verenpainetaudin, Omar-munkit epäsuotuisan tasapainon veresi rasvakoostumukseen, ja soodastream hammasmädän ja hammaskaulojen eroosion.

Sait kuivat silmät, epilepsian ja kyttyräselän pleikkarista. Sorminivelissäsi on nari ja pahat kulumat eikä sukusoluillasi enää lisäännytä, kun älypuhelin lepäsi sylissäsi aamusta iltaa ja illasta aamuun.”

Nimim. Äiti_out of style

Tämä kirjoitus on lähetetty Pakko avautua -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Jos sinä et kasvata lapsiasi, minun lapseni kärsivät…”

  • Semmosta sanoo:

    Kyllä sun pitää ihan itse kasvattaa ne lapsesi.
    Jokaisella perheellä on omat tavat ja säännöt ja jos sinun auktoriteettisi on niin heikko, ettet pysty pitämään kiinni omistasi, et voi syyttää naapuria. Täytyy vilkaista peiliin.

    Otahan itseäsi niskasta kiinni!

  • Pidä oma kasvatuslinjasi sanoo:

    Missäköhän kirjoittaja asuu? En ole nimittäin koskaan tavannut ensimmäistäkään vanhempaa jota ei kiinnostaisi lastensa kasvatus tai perus hyvät käytöstavat. Ja olen tavannut vanhempia PALJON! 8vuotta päiväkotityötä, 3 vuotta yhdistystyötä perheiden hyväksi ja 7v ja 3v lapset, joiden ryhmätovereiden ja kavereiden vanhempia olen tavannut + tietenkin omien kavereideni lapset. Ainiin, asun myös keskellä suomen yhtä monikulttuurisinta lähiötä. Tottakai perheissä on eri tapoja, eikä kaikilla voi olla millään samoja mielenkiinnon kohteita tai taitoja. Lapset myös – yllätys yllätys – tekevät asioita joita heidän vanhempansa eivät hyväksyisi tai haluaisi heidän tekevän. Näistä saa usein ihan hedelmällisiä keskusteluita ja vanhemmat ovat tyytyväisiä kun heidän lastensa kolttosista kerrotaan. Kirjoittaja käyttää erilaisia tapoja nyt vain tekosyynä omalle lipsumiselle kasvatusmetodeistaan. Vaikka koululaisten toimia on aika mahdoton valvoa (esim. Syökö kilon karkkia) koulun päättymisen jälkeen, niin keskusteluilla, sopimuksilla ja kotona valmiina olevilla välipaloilla pääsee jo pitkälle.

  • Äippä5 sanoo:

    Mulla särähtää tuo suurperheiden muka säännöttömyys 😡 Meillä 5 lasta ja kyllä opetettu/opetetaan kaikille hyvät tavat ja parhaamme mukaan myös valvotaan ne! Myös tullut huomattua että kavereitten vanhempien kanssa kun puhuu, niin ”ku kaikki muutki…” -mantralla saa heittää vesilintua 😮😂

    • Jonny sanoo:

      Ihan samaa pohdin; kyllä lapset helposti vetää sen ”kun kaikki muutkin”- kortin esiin, vanhempien kannattaisi enemmän keskustella keskenään niin selviäisi asioiden todellinen laita…

  • Sinna sanoo:

    Tykkäsin artikkelin ajatuksesta, kyllähän kavereiden vaikutus on vääjäämätön. Hassua vaiko sittenkin päivän selvää kyllä suurin tunteisiin menevä asia tässä oli kuitenkin ’kaekkimättö toi diabeteksen’. Meillä on kohta 10veellä todettu diabetes 6 vuotta sitten eli alle 4-vuotiaana eikä todellakaan ole karkkimätöllä hankittu 😝 ja edelleenkin herkkuja viikossa noin 80g eli pikkupussukasta jää myös jemmaan