Saanko valita kotiäitiyden?
Saako korkeasti koulutettu nykynainen jäädä hoitamaan lastaan kotiin? Voiko kotiäitiyden vielä nykypäivänä valita pelkästään siksi, että haluaa itse hoitaa lapsensa?
Tällaisia kysymyksiä miettii tämä äiti, joka haluaisi hoitaa lapsensa kouluikäiseksi asti kotona:
”En halua laittaa lastani päiväkotiin. Olin työtön kun tulin raskaaksi, joten minulla ei ole työpaikkaa minne palata. Mutta tyttäreni täyttää pian kolme, ja silloin loppuu kotihoidontuki, enkä voi enää hyvällä omatunnolla olla kotiäiti.
Minusta tulee työtön, joudun aktiivimallin hampaisiin. Olemme selvinneet pienillä tuloillamme jo pitkään. Mies on töissä, pienellä palkalla, mutta töissä kuitenkin. Kaiken järjen mukaan minun, kolmekymppisen korkeasti koulutetun naisen, pitäisi tahtoa mennä töihin kiireen vilkkaa. Mutta kun en tahdo.
En tahdo, että vieraat ihmiset hoitavat lastani, näkevät tätä enemmän kuin minä. Kasvattavat häntä, näkevät ilot ja surut ja uudet kokemukset. En tahdo jäädä mistään paitsi.
Kuva Alexander Dummer, ylin kuva Kelly Sikkema.
Tyttäreni on maailman ihanin, reippain ja hauskin tyyppi, ja varmasti pärjäisi hyvin päiväkodissa. Silti tunnen suurta tuskaa miettiessäni, että hän ei ehkä saisi syliä silloin kun sitä tarvitsisi, ei saisi samanlaista hoivaa kuin kotona.
Onhan meillä ihan helvetin pitkiä ja tylsiäkin päiviä hiekkalaatikolla ja muovailuvahapurkkien äärellä. Minunhan pitäisi ilosta kiljuen juosta aikuisten pariin ja lykätä lapseni yhteiskunnan hoiviin. Koneistoon, jossa hän pyörii hoidon, esikoulun, koulujen ja opiskelujen parissa seuraavat 20 vuotta. Mutta kun en perkele halua!
Oma eläkkeeni ei ehdi kertyä, osaamiseni on vanhentunut, enkä saa opintolainaa lyhennettyä. Töihin palattua kaikki tämä muuttuisi. Mutta silloin joku toinen kasvattaisi lapseni.
Pidän itseäni modernin yhteiskunnan täyspäisenä jäsenenä, joten en ymmärrä mistä tämä luolanaisen ajatusmaailma puskee. Johtuuko se siitä, että lapsenteossa oli vaikeuksia, vai siitä että melkein kuolinme molemmat synnytyksessä, vai siitä että hän on ainokaisemme. En tiedä.
Ehkä hän kohta itse haluaa päiväkotiin, kun kaveritkin menevät. Enkä itse todellakaan osaa tarjota hänelle samanlaista varhaiskasvatusta kuin ammattilaiset. Silti haluaisin hoitaa hänet itse koulutielle saakka.”
Nimim. Kotiäiti, yhteiskunnan elätti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Toki saat jäädä kotiin, jos pystytte rahoittamaan valintamme itse ilman yhteiskunnan tukea. Voin kuitenkin lohduttaa, että ihan itse saat jatkossakin kasvattaa lapsesi, vaikka hän päiväkodissa olisikin. Vanhempien merkitys lapsen elämässä on paljon merkittävämpi kuin päiväkodin.
Arvostan! Teet juuri niin kuin oikeaksi tunnet! Olisin tehnyt samoin, ellen olisi ollut yksinhuoltaja ja yrittäjä.
Voin samaistua. Itse hoidin lapseni 3v asti kotona. Mutta minulla oli työ mihin palata. Sydäntä särkevää oli kuitenkin viedä hänet päiväkotiin muiden hoidettavaksi. Toki päiväkodissa hän sai kavereita ja oppi paljon asioita. 5 vuotiaana ei nuo srk kerhot olisi kyllä enää riittäneet, kun ei siellä ole juurikaan samanikäisiä jolloin leikit pienempien kanssa jää vähän huonoiksi vuorovaikutuksen vuoksi.
Jos itselläni olisi ollut mahdollisuus olisin valinnut montsan ja osapäivähoidon siellä. Olisiko se sinulle vaihtoehto?
Vastaus on sulla käsissäsi. Jos noin vahva tunne on siitä, ettet halua muiden kasvattavan lastasi, silloin teet sen itse ja nautit siitä hyvillä mielin. Lapset ovat pieniä niin ohikiitävän hetken. Vielä se työelämä meistäkin mehut ottaa.
Minua tuollainen ajatusmaailma suututtaa. Yhteiskunta on maksanut sinulle kalliin koulutuksen ja maksanut sinulle jo 3 vuotta kotielämää. Milloin on sinun aikasi alkaa maksaa elämääsi takaisin?
Miten voi suututtaa jos sinunkin lapsesi varhaiskasvatus on maksettu meidän perheen verorahoilla? Vaikka meillä ei ole edes lapsia varhaiskasvatuksessa. Yli 3-vuotiaan varhaiskasvatus maksaa n. 11 000 vuodessa. Kotiäidit/isät hoitavat perheen omilla varoilla oman lapsensa hoitokulut. Meneekö tämä oikein? Kenen pitäisi suuttua? Ei ainakaan sinun.
No totta kai voit jäädä kotiin, jos siltä tuntuu. Älä vain odota, että me muut työssä käyvät kustannamme sen.
Nämä lapset elättävät ja hoitavat meidät vanhoina. Kustannan kotihoitoa ihan mielelläni.
Kyllä ne lapset meitä elättää vanhana myös siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat on olleet töissä. Minäkin olin kotona enemmän ja vähemmän lapsen ollessa pieni, mutta en kyllä myöskään nostanut mitään tukia sitä varten. Välillä tein enemmän töitä ja sitten elettiin säästeliäästi sen aikaa, kun ei ollut töitä.
Mutta miksi minun pitäisi kustantaa sinun lapsesi varhaiskasvatus (verovaroin) joka maksaa n. 11 000 euroa per vuosi per lapsi yli 3-vuotiaasta? Mikset maksa itse tätä, älä oleta että olisi meidän muiden tehtävä?
Miehenä allekirjoitan tämän artikkelin kirjoittajan ajatuksiin aivan täysin. En minäkään halua, että oma jatke tällä palolla on jonkun kasvatettavana, jonka jälkeen ihmetellään, kuinka toisesta maailmasta ollaan. Toki, jokainen omalla tavallaan.
Luin muitakin kommentteja täältä, ja hämmästyin kuinka vammaiset jotkut ovat.
Anna mennä! Minulla on samanlaiset ajatukset. Suomessa on vain ikävä kyllä sellainen mentaliteetti, että ilman työpaikkaa et ole mitään. Me teimme sen päätöksen, että olemme lapsemme tehneet ja lapsemme myös kasvatamme. Vanhin lapsi osallistuu päiväkodin kerhotoimintaan ja viihtyy siellä mainiosti, mutta kyllä me paljon jutellaan ja puretaan kiusaamistilanteita jne. Olen itse asennoitunut niin, että olen kotona mahdollisimamn pitkään ja olen lapsille läsnä mahdollisimman paljon. Jos eteen tulee mielenkiitoisia tehtäviä tai keikkaa, niin otan vastaan jos mieli tekee. Ja ihan oikeasti jos cv:ssä on pitkä aukko, niin mitä sitten. En ole valinnoistani tilivelvollinen kenellekään. Tottakai päivitän osaamisen sellaiseksi, että se vastaa hakemaani tehtävää sitten jos ja kun on sen aika. Jos minua ei huolita, niin sitten se on niin. Ei minun elämäni siihen kaadu. Elämässä kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka kokee tärkeäksi ja jotka tuottavat iloa. Kaikki muu on toisarvoista.
Aikani olin kotona lasten kanssa. Toki hain välillä töihin mutta ei tärpännyt. Jossain vaiheessa vaan päätin että nyt tarvitaan uusia tuulia ja aloitin työt. Lapset ovat vaihtelevalla menestyksellä viihtyneet päiväkodissa. Olen kuitenkin iloinen että ovat saaneet enemmän aikuisia päiväänsä. Asetelma on joko oot kotona tai kotona, osa-aikatyön kannattavuus toisi pehmeyttä tuohon ajatteluun.
Minulla on ollut samanlainen tunne esikoiseni kanssa. Kun esikoulu alkoi ja oli pakko laittaa lapsi 4h päivässä maailmalle, alkoi helvetti. Äidinvaisto oli ollut oikeassa, joku pieni ääni sisällä oli pitänyt lujaa puolensa sen suhteen, että lasta ei tarvitsisi hoitoon laittaa. Hyvin pitkän vuoden jälkeen vietämme vihdoin kesälomaa ja keräämme voimia ensi lukuvuoteen. Lapsellamme on neurologinen tila, sensorisen integraation häiriö. Hän kuormittuu eri aistimuksista, joita päivähoidossa ja koulussa tulee hänelle liikaa, eikä näin ollen pärjää kuten muut. Oireet tästä tunnistimme vasta esikoulun alettua, sillä hän on kotona pärjännyt hienosti rauhallisessa ympäristössä, vaikka tämä onkin synnynnäistä. Joten, kuuntele itseäsi. Vaikkei omalla lapsellani olisikaan mitään vaikeuksia, niin itsensä kuuntelu on taito. Vaikkei kaikkeen aina syitä tietäisikään juuri siinä hetkessä, älä tee vastoin oloasi ja vaistojasi. Tsemppiä!
Kiitoksia tästä kommentista – tämä vahvisti vielä lisää sitä että kuuntelen ääntä sisälläni.
Ihan vapaasti saat jäädä kotiin jos pärjäätte miehesi postinjakajan palkalla. Mites sitten koulu? Ajattelitko sinne päästää lapsesi vai alatko kenties kotiopettajaksi kun olet oikein akateemikko?
Päästää lapsesi? Oikein akateemikko? Häpeäisit omaa töykeyttäsi. Ilmeisesti olet koulusta noin rumaksi puhujaksi oppinut? Et varmaan vanhemmiltasi luulen.
Tottakai saat jäädä kotiin! Oma anoppini valitsi myös kotiäidätiyen ja kannusti minua myös olemaan lasten kanssa mahdollisimman pitkään. Omasta tahdostani palasin töihin 4,5v mammaloman jälkeen, nuorimmaiseni oli 1,5v. Kyllä itse tiedät milloin on oikea aika teille palata töihin. Aloin kerätä omaa eläkekassa v.2003 jolloin muutin mieheni työn perässä ulkomaille ja jätin uran Suomessa. Kun muutimme Suomeen takaisin, olen saanut tehdä toista unelmani työtä, jonne pääsin osa-aikaisesti lasten ollessa pieniä. Olen aina tehnyt miltä itsestäni tuntuu! Nyt nuorimmainen on 10v ja haluan tehdä vielä hetken osa -aikaista työtä koska murrosikäiset sisarukset ja nuorimmainen tarvitsevat vielä läsnäoloa paljon. Välillä olen tehnyt täysiä työviikkoa parikin vuotta mutta nyt taas tuntuu että ennen teini-ikää ja etenkin sen aikana haluan olla läsnä paljon lasten arjessa. Kukaan ei tuomitse sinua eikä sinun tarvitse selitellä tai hakea hyväksyntää sinun elämäsi valinnoille! Itse säästän vieläkin yksityiseen eläkerahastoon 0-50€/kk riippuen tuloistani. Mistä sitä tietää koska päivät täällä päättyy. Olemme mieheni kanssa panostaneet kattavaan henkivakuutukseen jota maksamme aika lailla. Mikäli toinen nyt kuolisi ei toinen jäisi velkavankeuteen. Kannattaa miettiä itse mikä on tärkeintä juuri nyt. Me emme ole rikkaita emmekä velattomia ja elämme lähes kädestä suuhun. Mitä sitten? Tee omat valintasi rohkeasti ja kerro ylpeydellä miksi haluat olla kotona jos sitä joku kysyy. Kukaan meistä ei tekisi töitä muuta kuin rahantakia.
En minä ainakaan käy töissä vain rahan takia. Saan työnteosta paljon muutakin kuin rahaa; osaamista, onnistumisia, hienoja kokemuksia, ystäviä…. Ei siis kannata ajatella, että kaikki ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin itse. Meitä on moneen junaan!
Kukin tekee itselleen ja perheelleen sopivat ratkaisut, mutta yhteiskunnan tuki kotivanhemmuuteen loppuu siihen, kun lapsi täyttää kolme. Sen jälkeen pitää alkaa etsiä töitä tai jäädä kotiin ilman yhteiskunnan tukea. Työttämän työnhakijan tulee aidosti olla työmarkkinoiden käytettävissä, jotta on oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Jos haluaa olla kotona ilman ajatustakaan mennä töihin, silloin ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Tällainen ratkaisu tulee toteuttaa perheen omilla rahoilla, ilman yhteiskunnan taloudellista tukea.
Eli on mielestäsi oikein, että yhteiskunta pakottaa kaikki veronmaksajat maksamaan yli 3-vuotiaan lapsen varhaiskasvatuksen, joka on n. 11 000 e per vuosi per lapsi? Mutta jos haluaa itse kotona hoitaa oman lapsensa, silti joutuu oman lapsensa lisäksi muiden lasten päiväkotihoidon maksajaksi. Sinä olet siis se tuen hyväksikäyttäjä koska et maksa itse oman lapsesi hoitoa joka on 11000 euroa per vuosi. Vai maksatko?
No vähennetään siitä pkmaksu 295€/kk niin jää noin 7500€. Minä ainakin maksan veroja aika hitosti enemmän vuodessa kuin tuo. Ole siis huoletta, valtio jää silti voitolle.
Pointti taisi mennä ohi: se perhe, joka hoitaa lapsensa kotona, maksaa myös hiton paljon veroja. Ja samalla kun rahoittaa oman lapsensa hoidon, rahoittaa maksamillaan verorahoilla myös sinun lapsesi varhaiskasvatusta. Eli tuen hyväksikäyttäjä ei ole ainakaan tämä perhe jossa lapsi hoidetaan kotona, päinvastoin, hehän tukevat sinua!! Ole hyvä. Toivottavasti olet kiitollinen avustamme.
Osa-aikatyö mielestäni ollut paras vaihtoehto meillä, vaikkei olisi omaa alaakaan. Lapsi pääsee tapaamaan muita lapsia ja saa myös olla kotona kanssasi. Jää jaksamista kotitöille. Rennompaa elämää kuin kokopäivätyössä.
Mieti asiaa siltä kannalta, että mitäs sitten kun lapsesi on teini ja sinulla on pitkä aukko cv:ssä.
Mitä sitten vaikka aukko olisi suurempi kuin se tunnettu musta? Elämässä tulee aina uusia mahdollisuuksia. Pitää luottaa tulevaisuuteen ja siihen, että elämä kantaa! Ei kukaan voi elää vastoin luontoaan tai arvojaan tai periaatteitaan vain rahan vuoksi, vai teetkö sinä itse niin? Sehän on vain surullista, olet varmasti onneton jos näin on.
Olin itse samassa tilanteessa ja perustin oman firman. Näin teen puolipäivätyötä, pidän lapsen tarhassa puolipäivää ja ehdin iltapäivän olla hänen kanssaan kotona. Toimii!