Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, sanottiin ennen vanhaan. Piiskaamiset ja nöyryyttämiset on suurimmaksi osaksi onneksi kuopattu, mutta voiko lapset kasvattaa kokonaan ilman rangaistuksia? Tässä yksi kertomus:

”En missään vaiheessa valinnut sellaista kasvatustapaa että lapsia ei rangaista. Havahduin, että näin siinä on käynyt.

Ajatus lasten piiskaamisesta tai muusta fyysisestä kurittamisesta on minusta kuvottava. Se ei koskaan ollut edes vaihtoehto. Sen sijaan jäähypenkit ja muut sellaiset voivat olla ihan toimivia, kunhan lasta ei eristetä.

Meillä vaan kävi niin että jäähypenkkiä ei koskaan tarvittu. Kyllä lapsi kiukutteli ja käyttäytyi huonosti, kaikki lapset tekevät sellaista. Mutta ainakaan toistaiseksi mitään sellaista ei ole tapahtunut joka olisi vaatinut rangaistusta erikseen.

Meillä on kerrottu lapselle mikä käytöksessä meni vikaan. Ja jos toista on loukattu jotenkin niin anteeksi on pitänyt pyytää, mutta eihän se rangaistus ole, vaan käytöstapoja.

Vahingoista en näe mitään syytä rangaista. Kaikille meille sattuu virheitä, aikuisillekin. Harmi siitä, että tuli tehtyä tyhmästi, on ihan tarpeeksi iso rangaistus.

Uhkailua sillä, että etuja kuten karkkipäivä, otetaan pois, on joskus tarvittu. Sekä tiukkaa kolmeen laskemista… Äidillä mennyt hermot ja on tullut huudettua, ei lapsi mikään nätisti paikoillaan istuva enkeli ole ollut.

Mutta ei yhden yhtä rangaistusta ole vielä tarvittu. Voi olla hyvää tuuria että sain itsestään aika ihmisiksi olevan lapsen, tai ehkä syynä on se että perusteluilla on paremmin kasvattava vaikutus kuin rangaistuksilla.

Jatkossa voidaan tarvita kovempiakin keinoja, jos lapsi vaikka kiusaa toisia tai tekee jotain muuta oikeasti ikävää eikä pelkkä keskustelu ja anteeksipyyntö tunnu auttavan. Siihen asti meillä mennään tällä linjalla: lasta ei rangaista.”

Nimim. Hanna

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “En rankaise lapsiani mistään”

  • Nimetön sanoo:

    Hei! Meillä myös mennään yhden helpon tytön kanssa ilman rangaistuksia. Ja minä en ole edes huutanut lapselleni. Enkä uhkaillut. Tyttö on nyt jo teini-iässä, eikä siis vieläkään ole tarvittu kovempia otteita. Toki rangaistus voi olla se, että lapsi huomaa minun olevan tyytymätön. Sitä en voi välttää. Mutta kyllä olen päässyt erittäin helpolla tämän lapsen kanssa!

  • Minna Korhonen sanoo:

    Höpöhöpö. Nuo metodit ovat rangaistuksia. Hanna ei vaan sitä käsitä. Rangaistus on jos jotain ei niin kivaa seuraa huonosta käytöksestä. Esim karkkipv jää väliin kun toimit niin ja näin väärin. Se on rangaistus. Olipa huvittava kirjoitus!

  • Silti tyytyväinen sanoo:

    Voin sanoa, ettei minunkaan ikinä tarvinnut ainokaista rangaista. Mutta kun lapsia lopulta oli kolme, niin johan tarvittiin rangaistuksia. Milloin yksi lyö toista, kaksi muuta jättävät kolmannen ulkopuolelle, milloin varastetaan toiselta, jne. Kyllähän meilläkin käydään keskusteluja sen pohjalta mikä meni vikaan, mutta on ollut pakko myös ottaa tiukka linja mitä meillä ei yksinkertaisesti seuraamuksitta tehdä.

    Nykyään alkaa olla jo helppoa kun lapset tietävät ettei meillä katsota esimerkiksi lyömistä missään muodossa, harmi kun se ei tietenkään estä sanallisia riitoja syntymästä.
    Myös jäähyä on välillä tarvinnut, jopa kaikille kerralla. Kun kuppi menee nurin, niin se on helposti mennyt kaikilta samalla kertaa. Ja jos yhtä kieltää, niin helposti muut ovat ihan kiusallaan yllyttämässä pahuuksiin.

    Ja sitten kun yksi lapsista on puolikas, joka toisessa kodissa oppii että saa tehdä mitä haluaa, niin johan se soppa on valmistakin valmiimpi. Yritä siinä takoa lapsen päähän ettei ”mut kun mä haluun” oikeuta yhtä sanelemaan omia sääntöjään ja sitten itkeä kun sisarukset tekevät perässä myös mitä he haluavat.

    Monesti olisi helppoa vain jättää kaiken kurin pois ja antaa vahvimman selviytyä.

  • Tuisku sanoo:

    Hmm. Pitäisikö otsikon olla ”en rankaise LASTANI mistään”? Muualla jutussa puhutaan vain yhdestä lapsesta. Usein tulee mietittyä, kuinka helpompaa vain yhden ainokaisen kasvattaminen olisi. Vs. jatkuva kamppailu sen kanssa, ettei yhden kikkailu johda toisen hermostumiseen jne. Yhdelle kun pystyy pitämään rauhallisia perustelukeskustelujakin aika eri lailla rauhassa. Mutta muuten kyllä ihan kelpo ajatuksia.

  • Jenppa sanoo:

    Moikka! Jotenkin tuli otsikosta eri ajatus, tyyliin ettei mistään edes kielletä. Juttua lukiessani tunnistin kuitenkin meidän perheen 🙂 Itse olen kotoisin kodista, jossa rangaistiin kaikin tavoin ja jo hyvin nuorena päätin etten aio olla samanlainen vanhempi. Ollaan nyt miehen kanssa todettu ettei keskustelua tai välillä tiukempaa sananmuotoa suurempia rangaistuksia tarvita. Kyllä meilläkin välillä huudetaan ja paiskotaan tavaroita, mutta yritetään selvitä ilman varsinaisia rangaistuksia. Voi olla että joskus tulevaisuudessa tarvitaan jotain tiukempaa, toivottavasti ei.