Niiden naisten määrä, jotka jäävät lapsettomiksi, on tuplaantunut yhden sukupolven aikana. Miksi näin on? Ja onko tämä nyt sitten huono juttu?

Brittitilastojen mukaan kahden lapsen perhe on yhä tyypillisin, mutta lapsettomien naisten määrä on lisääntynyt selvästi. Syyksi esitetään se, että naiset lykkäävät lapsentekoa kunnes on jo myöhäistä. Suomessakin on todettu, että naiset saavat lapsia vähemmän mitä he toivoisivat.

Osa lapsettomuudesta selittyy toki sillä, että lapsen yrittämiseen havahdutaan liian myöhään. Mutta kuinka usein se on naisen vapaaehtoinen valinta? Kun lapsentekohommiin tarvitsee myös siittiöitä, ja harva haluaa lähteä lapsiperherumbaan ilman puolisoa.

Miestä voi olla vaikea löytää. Isäksi haluavaa vielä vaikeampi. Turha siitä on naisia syyttää, että mitäs aloit tekemään vauvoja noin vanhana, jos puolisoa ei löydy tai tätä joutuu taivuttelemaan lapsentekoon vuosia.

Eikä niitä lapsia tietenkään niin vaan tehdä, vaikka kuinka olisi lisääntymishaluinen siippa saatavilla. Lapsettomuuden fysiologiset syyt ovat todella moninaiset, eikä tosiaan vain se, että lasta alettiin yrittämään liian vanhana.

Syyllistämisestä ei ole mitään apua kenellekään. Kyllä naiset itse tietävät, että nuorena on hedelmällisimmillään. Lisäksi syyllistäminen voi aiheuttaa todella paljon kärsimystä, sillä moni ei tosiaan ole lapseton vapaasta tahdostaan.

Osa sitten on. Yksi syy lisääntyneeseen lapsettomien naisten määrään on toki se, että nykyään naisella on hyvät mahdollisuudet valita olla vapaaehtoisesti lapseton. Se taas ei ole mikään viranomaisraporttien mäkätyksen aihe. Jos nainen ei halua lapsia, on todella hyvä juttu kaikkien kannalta, että hän ei joudu niitä väkisin tai puolivahingossa hankkimaan.

Hyvät ehkäisymahdollisuudet ovat tietysti perimmäinen mahdollistaja siihen, että nainen saa itse valita ryhtyykö hän äidiksi vai ei. Vielä kun saataisiin asenneilmapiirikin sellaiseksi, että lapsettomuutta ei kauhisteltaisi ja paheksuttaisi julkisessa keskustelussa tai kahvipöydissä, niin valinnasta ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.

Ja vaikka oman maan väestörakenne kaipaisikin uusia vauvoja, maapallo ei kaipaa. Joten kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä siitä, että osa meistä valitsee olla lisääntymättä.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Ei lapsia kiitos!”

  • Johanna sanoo:

    Minusta ei ole äidiksi. Miten se ei mahdu joidenkin hölmöläisten ajatusmaailmaan? Olen tottunut tuhlaamaan rahat itseeni ja tulemaan ja menemään niinkuin itseäni huvittaa. Olen äkkipikainen ja muutenkin totaalisen luonnevikainen, jos hieman huumoria saa tässä käyttää. Miksi kummassa minun oikeasti pitäisi pilata syntyvän lapsen elämä?? Luonteeni on epävakaa enkä edes tiedä miten reagoisin mm. lapsen kiukutteluun. Miten ihmeessä ihmiset eivät tajua, että kaikki eivät sovellu äideiksi? Kai se on parempi tajuta etukäteen, eikä sitten, kun se muksu on jo olemassa ja sitten onkin jo lastensuojelu kimpussa.

  • Ei aina sanoo:

    Pilkunviilausta, mutta ehkäisykään ei ole välttämätön edellytys lapsettomuudelle. Myös seksin välttäminen kokonaisuudessaan tai sitten homoseksuaalinen suhde takaavat lapsettomuuden ;). Jotkut eivät sitä koko sähläämistä kaipaa ollenkaan, koskaan.

  • Toisinkin voi elää sanoo:

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen itse vapaaehtoisesti lapseton nainen, mutta luen mielelläni Huonon Äidin juttuja eräänlaisena ikkunana elämään, jollaista en tule koskaan kokemaan. Ja ei, minulla valinnan syynä ei ole puuttuva isäehdokas, hatara talous tai krooniset sairaudet, vaan yksinkertaisesti halu elää ilman lapsia.

    Monet lapselliset tuntuvat ajattelevan, että jäämme mieheni kanssa jostain paitsi. Me puolestaan koemme saaneemme vaihdossa paljon muuta hyvää ja kaunista – muun muassa vapauden. Välillä mietityttääkin, koetaanko vapaaehtoinen lapsettomuus arvosteluna lapsellisten elämäntapaa kohtaan? Vai onko se vanhemmille kipeä muistutus siitä, että toisinkin olisi voinut valita ja elää onnellista, täysipainoista elämää ilman lapsia?

    • Ei kiinnostaisi sanoo:

      En minä ainakaan koe kipeänä sitä, että olen lapseni saanut :D. Lapsettomilla tutuilla ei ole yhtään mitään, mikä minulta puuttuisi. Mutta sen sijaan heiltä puuttuu lapset ja sen mukana oikeastaan kaikki. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi esim. 40-vuotiaana, mutta 50-vuotiaana asia voikin yllättäen hiipiä mieleen. Siis sitten, kun on oikeasti liian myöhäistä. Tuloksena katkeruutta ja lapsistaan/lapsenlapsistaan iloitsevien ystävien välttelyä. Minä en kadehdi yhtään steriileiksi jääneitä, vaan säälin heitä, mutta yritän olla sitä näyttämättä.

      • Jane sanoo:

        Vanha ketju, mutta halusin kommentoida tähän. Olen yli 50-vuotias vapaaehtoisesti lapseton nainen. En edelleenkään kadu valintaani, vaan päinvastoin kiitän nuorta itseäni, joka säilytti itsenäisyytensä ja piti päänsä ympäristön painostuksesta huolimatta. Nyt kun olen saanut vielä vakaan ja onnellinen parisuhteen, ei elämästäni puutu mitään. En ymmärrä miten voisin kaivata jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan.
        Kuunnelkaa ihmiset itseänne, älkää sukulaisia tai naapureita. Omiin tunteisiin ja intuitioon kannattaa luottaa näissä asioissa.
        Ja tiedoksi: ”steriiliys” tarkoittaa fyysistä kyvyttömyyttä saada lapsia, joka tietysti voi olla myös henkilökohtainen tragedia.