Miehen aikuinen lapsi ramppaa meillä kuin ratikka
Huono Äiti sai avautumisen bonuslapsen äidiltä:
Olemme olleet onnellisesti naimisissa 4 vuotta. Olemme tavanneet yli 5- kymppisinä ja kaikki yhteensä 5 lastamme (minulla 2 ja miehelläni 3) ovat aikuisia. Nuorin on bonuspoikani 20-vuotta, jonka pitäisi asua vuoroviikoin meillä ja äidillään. Asumme puolen kilometrin päässä mieheni exästä. Hankimme aikoinaan ison kodin, jotta kuka tahansa lapsistamme voisi muuttaa hetkellisesti kotiin jos esimerkiksi heidän parisuhteensa menee poikki tai jonkin muun elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Mieheni exällä olisi ollut mahdollista ostaa isompi asunto kuin hänellä on, joten tämä 20- vuotias bonuspoikani oleilee meillä enimmäkseen niin, että kukaan (paitsi minä) ei enää kuulemma tiedä millä viikolla kuuluisi olla äidillään ja milloin meillä. Mitään rytmiä tai sopimuksia ei enää ole, vaan meille tullaan silloin kuin itselle ja bonuspojan tyttöystävälle sopii.
Mieheni on ihana ihminen ja hänelle hänen lapsensa ovat todella tärkeitä. Hän on aivan loistava isä!
MUTTA minua on alkanut todella pahasti raivostuttaa tämä täydellinen rajattomuus, jolla meidän kotiimme tullaan ihan milloin vain. Mitään ei ikinä kerrota etukäteen, vaan asiat vain tapahtuvat.
Olen ottanut asian esiin miehelleni aina siinä vaiheessa, kun olen ollut repeämispisteessä raivosta. Joka kerta olen esittänyt asiani rauhallisesti, mutta sanoen, että en voi tälle tunteelle mitään. Olen yrittänyt selvittää päätäni saadakseni selville miksi bonuspojan meillä oleilu täysin satunnaisesti minua harmittaa, löytämättä mitään järjellistä syytä asiaan. Tunnen itseni ilkeäksi ja itsekkääksi äitipuoleksi.
Kaiken hyvä päälle mieheni ymmärtää minua ja on yrittänyt sanoa pojalleen, että meidän on tiedettävä äiti-viikoilla etukäteen jos poika aikoo tulla meille. Valitettavasti asia ei ole mennyt perille.
Mieheni matkustaa paljon työkseen ja mm tälle viikolle, kun hän on itse poissa koko viikon, hän oli sopinut, että poika asuu äidillään. Tänään, maanantai-iltana klo 22.30 ovi kävi ja kuinkas ollakaan sieltä taas tultiin tyttöystävän kanssa meille yöksi kysymättä tai varoittamatta mitään.
Jostain käsittämättömästä syystä minusta tuntuu turvattomalta. Olen edellisessä parisuhteessa kokenut kotona väkivaltaa. En tiedä, johtuuko turvattomuuden tunne siitä. Koen, että tämä ei ole kotini ja minun on yhä vaikeampaa tulla tänne.
Pojan äiti oli sanonut miehelleni, että heillä on siellä hänen kotonaan niin hankalaa, kun neljälle henkilölle on vain yksi vessa ja yksi suihku. Minusta selitys on täyttä puppua! Henkilöllä on muutenkin taipumusta hyötyä muista aina sopivan tilaisuuden tullen.
Ainut ratkaisu, jonka olen keksinyt tilanteeseen, on muuttaa kauemmas pienempään kämppään, jotta tämä ravaaminen loppuu ja saadaan rajat ja pitävät sopimukset.
Olen yrittänyt päästä eroon suuttumuksestani bonuspoikaani kohtaan, koska hänessä ei ole mitään erityistä vikaa. Olen etsinyt netistä ymmärrystä omaan harmistukseeni, mutta nytkin tässä kieriskelen kiukuissani sängyssä, vaikka pitäisi nukkua.
Jos joku osaa sanoa mikä minua vaivaa, kun tilannetta on niin vaikea sietää, niin kertokaa. Ruoskintaa en tarvitse, koska nyt jo riittävästi tunnen itseni huonoksi ja yltiöitsekkääksi ihmiseksi. Onko tähän parannusta?
Nimimerkillä: Miehen aikuinen lapsi ramppaa meillä ilman rajoja
Joko osallistuit arkea helpottavaan arvontaan tässä jutussa:
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 42 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Aikuisella miehellä on äiti ja isä viikot.. Ei hyvää päivää..
Kyllä minä odotan meillä asuvilta teineiltä (omat ja puolison) ehdottomasti ilmoitusta siitä, että moneltako tulevat kotiin meillä ollessaan ja samalla tietoa siitä tuleeko mukana kavereita. Samoin puolisoni. Jos ovat toisella vanhemmalla, soitetaan/viestitään kun ollaan tulossa sillä viikolla yllättäen. Lähes aina saa tulla (en muista nyt kertaakaan ettei olisi saanut tulla), mutta tietäminen on tärkeää ja ilmoittaminen peruskohteliasta, vaikka kyseessä on kaikkien yhteinen koti myös. Kyllä minäkin puolisolleni ja usein lapsillekin ilmoitan, jos olen itse menossa johonkin. Tietävät olenko kotona, moneltako tulen jne. Tällöin kaikki voivat arkeaan suunnitella paremmin. Ihan arjen sujuvuuden kannalta tosi tärkeää.
Meillä on myös kotona usein muiden poissa ollessa koira yksinolossa, eikä sitäkään sovi katkoa ihan mielivaltaisesti jos tahtoo yksinolon sujuvan jatkossakin ongelmitta. Pitäisin tosi epäreiluna koirankin kannalta, että jos olen sen juuri yksinoloon rauhoittanut, joku paukkaa paikalle omilla avaimilla vartiksi ja lähtee jättäen kaiken kaaokseen.
Minulla on avaimet omien vanhempieni kotiin, samoin eksäni kotiin ja hänen vanhempiensa kotiin. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä mihinkään näistä kysymättä ja sopimatta asiasta. Vaikka miten yksi näistä on lapsuudenkotini, se on kuitenkin vanhempieni koti ensisijaisesti.
Meillä on myls koulutettu kaikki lapset siihen, että jääkaapista jotakin muuta kuin välipalaa (voileivät lisukkeineen, jogurtit, puuro jne) syödessään kysytään aina, saako elintarvikkeen X syödä vai onko se ajateltu johonkin ruokaan.
Kun nyt jo nämä säännöt sujuvat, vaikea kuvitella että näiden ollessa 20 v. pitäisi aiheesta tapella.
Ymmärrän hyvin. Olen ktse ollut samassa tilanteessa. Ihanaa, kun aikuiset lapset tulevat, olivat sitten omiantainkumppanin, mutta kyllä se harmittaa, kun tullaan ilmoittamatta, varsinkin seuran kanssa.
Omassa kodissa pitäisi saada tuntea olonsa turvalliseksi, ilman yllätetyksi tulemista. Vaikka koti on myös lapsen, ei ole kivaa tulla suihkusta ja huomata, ettei ole yksin. Tai ovi käy kesken hurjan seksin. Tai olet hankkinut kaupasta ruuat juuri kahdelle ja pöydässä onkin neljä, ja vielä jos osa syö vain mitä haluaa.
Lapsen kanssa on hyvä puhua asiasta suoraan. Eihän he itsekään pitäisi siitä, jos omaan huoneeseen/asuntoon vanhempi vain tupsahtaisi. Hän varmaankin ajattelee tulevansa vain kotiin:)
Oman lapsen kanssa keskustelun jälkeen asia alkoi sujumaan, hän laittaa viestin, ootko kotona ja soittaa ovikelloa ennekuin tulee omilla avaimilla. Ja ymmärtää kyllä, jos jostain syystä ”kotiintulo” ei käy muiden suunnitelmien vuoksi.
Itselläni on 16-20 vuotiaita lapsia. Kaikki jo kokonaan tai osittain omillaan, vaikka pari vielä asuukin virallisesti mun luona. Isänsä muutti naisystävän kanssa pieneen asuntoon eivätkä lapset ole sen jälkeen olleet öitä siellä kertaakaan. En ole kokenut ongelmaksi, paitsi tietty vähän harmittaa lasten ja isän puolesta että lapset eivät tapaa isäänsä kovin usein enää. Omalle kumppanilleni olen sanonut alusta asti, että lapset tulevat aina olemaan etusijalla elämässäni jos minut pistetään valinnan eteen. Meille todellakin saa tulla ilmoittaen tai ilmoittamatta ja lasten kumppanit ovat niinikään tervetulleita. Joskus kaipaisi omaa aikaa kun porukkaa tulee käymään ja on itse suunnitellut nauttivansa tyhjästä kodista, mutta tiedän että nää käynnit tästä harvenee ihan varmasti lähivuosina. Ja pidän niin suuressa arvossa sitä että pitävät tätä kotia paikkana johon tulevat mielellään ja josta tankkaavat kuka mitäkin käydessään ja täällä asustellessaan. Aloittajalle, hyvä että olet pohtinut mistä tunne itselläsi kumpuaa. Pääsisitkö juttelemaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa? Muutama kerta voisi avata ja selkiyttää omia ajatuksiasi. Tietty on hyvä että perheessä aikuisena asuville lapsille on jotkut säännöt, mutta ehkä 20-vuotiaan osalta viikko-viikko systeemistä voisi jo luopua?
Pitäisihän aikyisen jo parisuhteessa olevan pojan etsiä oma kämppä. Tai sitten olla tyttöystävän kanssa yöt erillään. Siipeilyä. Ärsyttäisi myös ei eronneita.
Joissakin perheissä aikuiset lapset elävät mukana, joissakin ei. Suomessa ollaan aika etäisiä vaikkapa Italiaan verrattuna. Jos on varaa, ei tarvitse kieltää tällaista ylellisyyttä. Ongelma tulee siitä, että sinä olet tullut miehesi elämään ja kritisoit hänen tapaansa olla lastensa kanssa. Teillä on erilainen perhekäsitys. Joskus vain pitää osata joustaa. Olisiko sitten hauskaa, kun poika olisi poistettu? Epäilen. Rauhoitu, aika ratkaisee tällaiset ongelmat. Mutta poikaa pitää ohjata myös seisomaan omilla jaloillaan. Vaikka viihtyisikin isänsä kodissa.