Huono Äiti sai avautumisen bonuslapsen äidiltä:

Olemme olleet onnellisesti naimisissa 4 vuotta. Olemme tavanneet yli 5- kymppisinä ja kaikki yhteensä 5 lastamme (minulla 2 ja miehelläni 3) ovat aikuisia. Nuorin on bonuspoikani 20-vuotta, jonka pitäisi asua vuoroviikoin meillä ja äidillään. Asumme puolen kilometrin päässä mieheni exästä. Hankimme aikoinaan ison kodin, jotta kuka tahansa lapsistamme voisi muuttaa hetkellisesti kotiin jos esimerkiksi heidän parisuhteensa menee poikki tai jonkin muun elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Mieheni exällä olisi ollut mahdollista ostaa isompi asunto kuin hänellä on, joten tämä 20- vuotias bonuspoikani oleilee meillä enimmäkseen niin, että kukaan (paitsi minä) ei enää kuulemma tiedä millä viikolla kuuluisi olla äidillään ja milloin meillä. Mitään rytmiä tai sopimuksia ei enää ole, vaan meille tullaan silloin kuin itselle ja bonuspojan tyttöystävälle sopii.

Mieheni on ihana ihminen ja hänelle hänen lapsensa ovat todella tärkeitä. Hän on aivan loistava isä!
MUTTA minua on alkanut todella pahasti raivostuttaa tämä täydellinen rajattomuus, jolla meidän kotiimme tullaan ihan milloin vain. Mitään ei ikinä kerrota etukäteen, vaan asiat vain tapahtuvat.
Olen ottanut asian esiin miehelleni aina siinä vaiheessa, kun olen ollut repeämispisteessä raivosta. Joka kerta olen esittänyt asiani rauhallisesti, mutta sanoen, että en voi tälle tunteelle mitään. Olen yrittänyt selvittää päätäni saadakseni selville miksi bonuspojan meillä oleilu täysin satunnaisesti minua harmittaa, löytämättä mitään järjellistä syytä asiaan. Tunnen itseni ilkeäksi ja itsekkääksi äitipuoleksi.

 

Kaiken hyvä päälle mieheni ymmärtää minua ja on yrittänyt sanoa pojalleen, että meidän on tiedettävä äiti-viikoilla etukäteen jos poika aikoo tulla meille. Valitettavasti asia ei ole mennyt perille.
Mieheni matkustaa paljon työkseen ja mm tälle viikolle, kun hän on itse poissa koko viikon, hän oli sopinut, että poika asuu äidillään. Tänään, maanantai-iltana klo 22.30 ovi kävi ja kuinkas ollakaan sieltä taas tultiin tyttöystävän kanssa meille yöksi kysymättä tai varoittamatta mitään.
Jostain käsittämättömästä syystä minusta tuntuu turvattomalta. Olen edellisessä parisuhteessa kokenut kotona väkivaltaa. En tiedä, johtuuko turvattomuuden tunne siitä. Koen, että tämä ei ole kotini ja minun on yhä vaikeampaa tulla tänne.
Pojan äiti oli sanonut miehelleni, että heillä on siellä hänen kotonaan niin hankalaa, kun neljälle henkilölle on vain yksi vessa ja yksi suihku. Minusta selitys on täyttä puppua! Henkilöllä on muutenkin taipumusta hyötyä muista aina sopivan tilaisuuden tullen.
Ainut ratkaisu, jonka olen keksinyt tilanteeseen, on muuttaa kauemmas pienempään kämppään, jotta tämä ravaaminen loppuu ja saadaan rajat ja pitävät sopimukset.

Olen yrittänyt päästä eroon suuttumuksestani bonuspoikaani kohtaan, koska hänessä ei ole mitään erityistä vikaa. Olen etsinyt netistä ymmärrystä omaan harmistukseeni, mutta nytkin tässä kieriskelen kiukuissani sängyssä, vaikka pitäisi nukkua.
Jos joku osaa sanoa mikä minua vaivaa, kun tilannetta on niin vaikea sietää, niin kertokaa. Ruoskintaa en tarvitse, koska nyt jo riittävästi tunnen itseni huonoksi ja yltiöitsekkääksi ihmiseksi. Onko tähän parannusta?

Nimimerkillä: Miehen aikuinen lapsi ramppaa meillä ilman rajoja

 

Joko osallistuit arkea helpottavaan arvontaan tässä jutussa:

Näin lämmität heti valmiin pastan monta makua kerralla

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

55 vastausta artikkeliin “Miehen aikuinen lapsi ramppaa meillä kuin ratikka”

  • Rajansa kaikella sanoo:

    Ei hyvää päivää mitä kommentteja.
    20v ei ensinnäkään ole enään mikään poika vaan aikuinen mies joka kuuluisi jo rakentaa omaa elämäänsä eikä loisia vanhempiensa nurkissa.
    Oma tyttäreni muutti omilleen 18v täytettyään, avustin asunnon saannissa kyllä. Hänellä on toki avain kotiini hätätapusta varten mutta ikinä milloinkaan ei tule ilmoittamatta tai kysyttyään voiko tulla etukäteen.
    Ennen 18v ikäänsä oli kesätöissä joka kesä, maksoi kotiin ruokarahaa ja loput käytti omiin menoihinsa, sanoin suoraan että minä en rupea aikuista työssäkäyvää ihmistä elättämään enään. Oli 24v kun osti ensimmäisen asuntonsa, ahkera ja tunnollinen työntekijä. 3v sitten sanoin hänele että minä olen kaikki menneet vuodet laittanut meille joulun mutta nyt on hänen vuoronsa hoitaa joulutouhut ja minä menen hänen luokseen aatoksi.
    Miten 20v:ä voi olla vielä jotain viikko isillä viikko äidillä aikataulu?
    Itse tekisin selväksi että meille tullaan silloinkun se meille sopii, eikä ikinä ilmoittamatta.
    Säälittää ap:n tilanne.

  • Jonn sanoo:

    On kyllä todella itsekästä ajatella, ettei lapsi saa omaan kotiinsa tulla. Tuon ikäisenä kuuluu asua kotona. Ihmeellisiä nää konmentoijat, et pitäis muuttaa omilleen. Ei ihme, että nuoret ahdistuneita ja masentuneita. Ja vaikka olis mikä viikko-viikko systeemi, ei se ole mikään ehdoton lepoaika vanhemmille ilman lapsia. Hoh hoi taas. Niele kiukkusi tai eroa, jossei oma pää kestä.

  • AnneS sanoo:

    Itselläni ei ole uusioperhettä mutta useammallakin tuttavallani on. Heillä on yleensä sovittu niin että vuoroviikkojärjestely päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi ja lapsi päättää itse kumman vanhemman luo jää asumaan kunnes itsenäistyy. Yleensä opintojen ja esim intin jälkeen.

  • Nimetön sanoo:

    Niin, en kyllä minäkään varmaan suostuisi siihen, että minun pitäisi erikseen ilmoittaa, jos aion omaan kotiini tulla…

  • Raparperi sanoo:

    Miksei 20-vuotiaalla ole omaa asuntoa? Tarvitseeko hän tuetun asunnon jos on jotain ongelmia? Kehitys- tai henkinen? Suomen oloissa on kummallista että aikuinen mies olisi jossain lasten vuoroviikkojärjestelyssä. Ellei hänellä ole sitten jotain kehitysviivästymää, älyllistä tai fyysistä ongelmaa.
    Voisitteko tästä puhua miksi tätä aikuista poikaa kohdellaan kuin lasta?
    Miksi häntä kohdellaan kuin hän olisi lapsi? Onko jommalla kummalla vanhemmista jotain syyllisyyttä erosta vai onko vielä napanuora katkeamatta?
    Tuossa iässä pitäisi itsenäistyä. Joillakin on jo omia lapsia 20-vuotiaana.

  • AuADHD sanoo:

    Heips!

    Oletko koskaan miettinyt, olisitko nepsy-piirteinen henkilö? Autismi ja ADHD ihmiset tarvitsevat usein aikaa valmistautua ja yllättävät muutokset rytmissä ja arjessa tuovat negatiivisia tunteita pintaan. Jos et ole tutustunut aiheeseen, suosittelen lämpimästi. Olen itse melkein 40- kynnyksellä vasta tutustunut aiheeseen ja itselleni on avautunut aivan uusi maailma. Ehkä itsessäni ei olekkaan niin paljon vikaa, vaan aivoni vain toimivat erilailla. Josko siitä olisi hyötyä?

  • Kati Ässä sanoo:

    Tiedän tuon tunteen hyvin, ja on myös lohdullista, että joku muukin painiskelee samantyyppisten asioiden kanssa. Lyhyesti mulla neljä lasta, avomiehellä kolme, kaikki aikuisia ja omillaan paitsi… Miehen esikoispoika 28 v muutti meidän naapuritaloon ja ravaa meillä useita kertoja päivässä milloin milläkin asialla. Kulkee töihin isänsä kyydillä ja on niin isässään kiinni muutenkin kuin vaan voi. Mun hermot on menneet jo ajat sitten. Odotin aikanaan, kun miehen tykö muutin, että kaikki lapset asuvat omillaan, että saatais olla ja vanheta rauhassa kaksin. Olen myös introvertti ja tarvitsen omaa rauhaa paljon. Miehelle on turha sanoa mitään, koska hän ei aikuiselle jätkälle viitti sanoa koko ajan. On todella kuluttavaa, kun ei koskaan tiedä tuleeko poika ovesta saapastelemaan meille. Onneksi ei sentään yöksi jää 🙂 Yritän totutella tilanteeseen, ei tässä muu auta.
    Tsemppiä ja voimia aloittajalle, melkoista kamppailua saa käydä omien mietteiden kanssa, mutta toivotaan, että tilanne muuttuu parempaan.

  • Nimetön sanoo:

    Ota huomioon, että hän on miehesi POIKA. Niin miehesi P-O-I-K-A. Entä jos sinun poikasi tai tyttäresi samoin? Torjuisirko hänet? Torjuisiko miehesi hänet? Olisit onnellinen, että poika viihtyy teillä. Se kertoo hyvää miehestäsi. En ymmärrä, mikä tuossa häiritsee. Grow up.

  • Samoilla aalloilla sanoo:

    Hyvä äiti. Mietit miksi sinua kiukuttaa pojan omavaltainen käytös. Koska se rikkoo sinun kotirauhasi rajoja. Minun omat lapset ei tule yllätyskylään soittamatta ja kysymättä ensin lupaa. 20-vuotias on kyllin vanha asumaan jo omillaan ja maksamaan omat laskunsa ja käymään töissä. Ja hyviin tapoihin kuuluu kysyä voiko tulla. Aina.

  • Rajat sanoo:

    Ärsyttää minuakin omillaan asuvan lapsen tupsahtaminen meille ilmoittamatta, vaikka hän ei myöhään ilmesty, eikä jää yöksi. Kyllä se rajoittaa omaa olemista kotona, jos vaikka heiluu kotona vähissä pukeissa tai olisi herkkä hetki miehen kanssa, kun ei tiedä paukkaako joku sisään kesken kaiken. Olen pyytänyt ilmoittamaan, mutta ilmeisesti lapseni tykkää viettää ”kotona” aikaa yksinkin, joten hän ei ilmoita tulostaan. Olen ajatellut, ettei tämä loputtomiin kestä.
    Jos joku tulisi meille yöaikaan, siitä nostaisin metelin. Olen tarkka yöunistani.
    Älä mieti asiaa äitipuolena vaan kuvittele että kyse on omasta lapsestasi. Luulen että omallesi olisit pistänyt tiukemmat rajat. Voit tehdä sen myös nyt.

  • Kolmen äiti sanoo:

    Ei tuon ikäisen pojan kuulu asua enää vanhempien luona. Omaan kämppään aikuistumaan!

  • En ihan ymmärrä sanoo:

    Onhan se myös bonuspojan koti siihen asti kunnes muuttaa omilleen.

    Tuon ikäinen nyt ei varmaan tarvitse erikseen hoitoa tai järjestelyitä vanhemmilta joten sen puoleen en osaa ajatella että olisi mikään iso katastrofi että hän ilmestyy äitiviikoilla isän luokse. En tiedä onko miehelläsi ja ex:llään vielä jotain yhteisiä kuluja pojasta vai onko hän tältä osin itsenäinen. Onko ruokakulut jotain mistä jonkun pitäisi maksaa elatusta toiselle jos poika viettää enemmän aikaa toisen vanhemman luona? Muuten en osaa tuossa ongelmaa nähdä enkä tiedä miksi tuon ikäisellä pitäisi enää mitään viikko-viikko-systeemiä olla. Itse vanhempana ajattelisin varmaan että kiva kun lapsi viihtyy luonani.

    Mä olin juuri kotoa pois muuttanut 18v kun vanhemmat erosi. Asuin samassa kaupungissa ja kyllä mä tuolloin ennen kännykkäaikoja saatoin aika varoittamatta mennä kummankin luokse ja toisinaan jäädä yöksi jne. Pikkusisarukset jotka asui kotona asuivat virallisesti äidin luona mutta varsin vapaasti kulkivat kodista toiseen kun vanhemmat asuivat kävelyetäisyyden päässä. Teini-iässä pikkuveljet varmaan jossain vaiheessa viettävät enemmän aikaa isän luona kuin äidin.

    Mulle olisi ollut jotenkin vieras ajatus että toisen vanhemman luokse olisi saanut mennä vain tietyillä viikoilla vaikka varmaan päivittäin kuljettaisin siitä ohi. Siis silloin kun lapset olivat jo kouluikäisiä ja omatoimisia. Meillä ei kyllä ollut bonusvanhempia kuvioissa tuolloin, ehkä onneksi?

  • äiti sanoo:

    Sehän on myös bonuspojan koti kunnes tulee se hetki, että itsenäistyy. Eihän kenenkään tarvitse kysyä lupa omaan kotiin tulemiseen – on se sitten kumpi tahansa koti äidin tai isän. Nauttikaa vielä niin kauan kun voitte. Viikko – viikko lapsille herkästi tulee koditon olo, jos on tarkkaan määrätty, minä päivinä saa asua kotonaan. Ihanaa, että olette saaneet lapselle sellaisen olon, että myös isän koti on hänen oma koti. Ei mene pitkä aika, kun hän itsenäistyy. Nykyään asuminen on niin kallista, että lapset asuvat pidempään kotonaan, mutta kyllä ne valtaosa sieltä 25v mennessä lähtevät.. luultavasti aikaisemminkin

  • Peräkammaripoikako? sanoo:

    Aikuisella miehellä on äiti ja isä viikot.. Ei hyvää päivää..

  • Ada sanoo:

    Kyllä minä odotan meillä asuvilta teineiltä (omat ja puolison) ehdottomasti ilmoitusta siitä, että moneltako tulevat kotiin meillä ollessaan ja samalla tietoa siitä tuleeko mukana kavereita. Samoin puolisoni. Jos ovat toisella vanhemmalla, soitetaan/viestitään kun ollaan tulossa sillä viikolla yllättäen. Lähes aina saa tulla (en muista nyt kertaakaan ettei olisi saanut tulla), mutta tietäminen on tärkeää ja ilmoittaminen peruskohteliasta, vaikka kyseessä on kaikkien yhteinen koti myös. Kyllä minäkin puolisolleni ja usein lapsillekin ilmoitan, jos olen itse menossa johonkin. Tietävät olenko kotona, moneltako tulen jne. Tällöin kaikki voivat arkeaan suunnitella paremmin. Ihan arjen sujuvuuden kannalta tosi tärkeää.

    Meillä on myös kotona usein muiden poissa ollessa koira yksinolossa, eikä sitäkään sovi katkoa ihan mielivaltaisesti jos tahtoo yksinolon sujuvan jatkossakin ongelmitta. Pitäisin tosi epäreiluna koirankin kannalta, että jos olen sen juuri yksinoloon rauhoittanut, joku paukkaa paikalle omilla avaimilla vartiksi ja lähtee jättäen kaiken kaaokseen.

    Minulla on avaimet omien vanhempieni kotiin, samoin eksäni kotiin ja hänen vanhempiensa kotiin. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä mihinkään näistä kysymättä ja sopimatta asiasta. Vaikka miten yksi näistä on lapsuudenkotini, se on kuitenkin vanhempieni koti ensisijaisesti.

    Meillä on myls koulutettu kaikki lapset siihen, että jääkaapista jotakin muuta kuin välipalaa (voileivät lisukkeineen, jogurtit, puuro jne) syödessään kysytään aina, saako elintarvikkeen X syödä vai onko se ajateltu johonkin ruokaan.

    Kun nyt jo nämä säännöt sujuvat, vaikea kuvitella että näiden ollessa 20 v. pitäisi aiheesta tapella.

  • Äiti ja bonusäiti sanoo:

    Ymmärrän hyvin. Olen ktse ollut samassa tilanteessa. Ihanaa, kun aikuiset lapset tulevat, olivat sitten omiantainkumppanin, mutta kyllä se harmittaa, kun tullaan ilmoittamatta, varsinkin seuran kanssa.

    Omassa kodissa pitäisi saada tuntea olonsa turvalliseksi, ilman yllätetyksi tulemista. Vaikka koti on myös lapsen, ei ole kivaa tulla suihkusta ja huomata, ettei ole yksin. Tai ovi käy kesken hurjan seksin. Tai olet hankkinut kaupasta ruuat juuri kahdelle ja pöydässä onkin neljä, ja vielä jos osa syö vain mitä haluaa.

    Lapsen kanssa on hyvä puhua asiasta suoraan. Eihän he itsekään pitäisi siitä, jos omaan huoneeseen/asuntoon vanhempi vain tupsahtaisi. Hän varmaankin ajattelee tulevansa vain kotiin:)

    Oman lapsen kanssa keskustelun jälkeen asia alkoi sujumaan, hän laittaa viestin, ootko kotona ja soittaa ovikelloa ennekuin tulee omilla avaimilla. Ja ymmärtää kyllä, jos jostain syystä ”kotiintulo” ei käy muiden suunnitelmien vuoksi.

  • Eromamma sanoo:

    Itselläni on 16-20 vuotiaita lapsia. Kaikki jo kokonaan tai osittain omillaan, vaikka pari vielä asuukin virallisesti mun luona. Isänsä muutti naisystävän kanssa pieneen asuntoon eivätkä lapset ole sen jälkeen olleet öitä siellä kertaakaan. En ole kokenut ongelmaksi, paitsi tietty vähän harmittaa lasten ja isän puolesta että lapset eivät tapaa isäänsä kovin usein enää. Omalle kumppanilleni olen sanonut alusta asti, että lapset tulevat aina olemaan etusijalla elämässäni jos minut pistetään valinnan eteen. Meille todellakin saa tulla ilmoittaen tai ilmoittamatta ja lasten kumppanit ovat niinikään tervetulleita. Joskus kaipaisi omaa aikaa kun porukkaa tulee käymään ja on itse suunnitellut nauttivansa tyhjästä kodista, mutta tiedän että nää käynnit tästä harvenee ihan varmasti lähivuosina. Ja pidän niin suuressa arvossa sitä että pitävät tätä kotia paikkana johon tulevat mielellään ja josta tankkaavat kuka mitäkin käydessään ja täällä asustellessaan. Aloittajalle, hyvä että olet pohtinut mistä tunne itselläsi kumpuaa. Pääsisitkö juttelemaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa? Muutama kerta voisi avata ja selkiyttää omia ajatuksiasi. Tietty on hyvä että perheessä aikuisena asuville lapsille on jotkut säännöt, mutta ehkä 20-vuotiaan osalta viikko-viikko systeemistä voisi jo luopua?

  • Rape sanoo:

    Pitäisihän aikyisen jo parisuhteessa olevan pojan etsiä oma kämppä. Tai sitten olla tyttöystävän kanssa yöt erillään. Siipeilyä. Ärsyttäisi myös ei eronneita.

  • Mamma sanoo:

    Joissakin perheissä aikuiset lapset elävät mukana, joissakin ei. Suomessa ollaan aika etäisiä vaikkapa Italiaan verrattuna. Jos on varaa, ei tarvitse kieltää tällaista ylellisyyttä. Ongelma tulee siitä, että sinä olet tullut miehesi elämään ja kritisoit hänen tapaansa olla lastensa kanssa. Teillä on erilainen perhekäsitys. Joskus vain pitää osata joustaa. Olisiko sitten hauskaa, kun poika olisi poistettu? Epäilen. Rauhoitu, aika ratkaisee tällaiset ongelmat. Mutta poikaa pitää ohjata myös seisomaan omilla jaloillaan. Vaikka viihtyisikin isänsä kodissa.