”En voi ymmärtää sukulaisäitiä, jonka hermot ei kestä meidän lapsia”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen todella pettynyt. Lapsillani on vain muutama serkku ja hekin asuvat eri puolella Suomea. Yhteinen mummola on, jossa käydään yhtä aikaa ihan max. 5 krt vuodessa pari yötä samaan aikaan. Mutta sekin on liikaa lasteni serkkujen äidille. Hän haluaa mennä mummolaan yksin aina oman lapsensa kanssa, koska hänen hermot ei kestä muiden lapsia.
Minua surettaa lasteni puolesta, koska itsekin lapsuudesta leikit serkkujen kanssa ovat hyviä muistoja. Miten aikuinen ihminen ei kestä paria yötä; varsinkaan kun sitä ei tapahdu edes kuukausittain… Itse en voi ymmärtää moista itsekkyyttä. Hänen lapsi ei ole sen ihmeellisempi kuin muidenkaan.
Tuntuu vain todella kurjalta tämä kun aina haaveili että lapsilla olisi tärkeitä serkkuja elämässä, vaikkakin kaukana.”
Nimim. Nyyhkis
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 43 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minä kyllä ymmärrän! Jos hän on esim ääniyliherkkä! Hän on mitoittanut oman lapsimääränsä oman jaksamisensa mukaan, se on oikein hyvä asia. Yleensä se vaan on niin, että mitä enemmän lapsia on, sitä huonommin he käyttäytyvät, joten miksi ihmeessä oletat, että kukaan haluaisi viettää vapaa-aikaansa niin, että se on hänelle sietämätöntä?
Ekä tilanne muuttuu, kuin lapset kasvavat isommiksi. Et kertonut tässä, minkä ikäisiä lapset on. Olen itse lapseton, käymme kuitenkin aina silloin tällöin sukuloimassa vanhempieni kanssa, ja monilla sukulaisilla on lapsia paikalla. En itse (valitettavasti) jaska lapsiseuraa muutamaa tuntia kauempaa. Olen siinä mielessä vikainen, aina ollut, että lasten seuran ”kestäminen” on haastavaa, vaikka siihen miten yrittää asennoitua eri tavalla. Voisitko vaikka ehdottaa, että kun menee henkilön X luokse, pitäisi äänen tasoa hillitä ? En tiedä, millainen dynamiikka teillä on. Lapset alkavat olla siedettävämpiä siinä alakoulun puolivälin jälkeen, kun heidän kanssa pystyy jo selkästi keskustelemaan esimerkiksi heidän mielenkiinnonkohteista, jolloin aika joutaa nopeammin.
Tää on jännä palsta ku monet, tosi monet aloitus kirjoitukseen kommentoijat koittaa keksiä miten aloittajan lapset on kammottavia pikku tai isompia riiviö hirviöitä.
Toinen kirjoitti, että häntä harmittaa kun kokee ettei serkukset näe riittävästi ja ihmettelee miksi sukulaisperheen äiti ei jaksa näitä harvoja tapaamisia.
Eipä täältä kovin paljon ( näiltä huonoilta äideiltä, vai miksi palsta nimittää äitejä?ymmärsin, että huonot äidit kirjoittelee) empatiaa tai ymmärrystä saa toisilta äideiltä.
On harmillista, että sukulaisia ja serkuja ei kestä sukulais äiti. Ymmärrän sen. Ja ymmärrän hyvin kun toivot, että saisi hyviä sukulais suhteita ja mukavia kesä hetkiä serkkujen kanssa. Toivon, että tilanne teillä voisi muuttua ja ehkä se sukulaisäiti löytäisi jonkun keinon jolla jaksaa yhteisiä vierailuja.
Tsemppiä sulle kesään 🥰
En osaa sanoa teidän tapauksesta, mutta omasta kokemuksestani esim yhden ystäväni lapset ovat vaan tosi rasittavia… Olen itse ollut paljon lasten kanssa tekemissä, jopa työskennellyt lasten parissa, eikä kaikki lapset todellakaan ole sellaisia. Nämä ovat vaan niin kaikin puolin huonosti kasvatettuja (tai heitä ei ole kasvatettu mitenkään), ovat aina saaneet kaiken mitä haluavat, eivät osaa ihan peruskäytöstapoja, vaikka jo isoista lapsista kysymys. Rohmuavat kaiken pöydistä jättämättä muille mitään, vinkuvat ja monkuvat ja toki saavat siten kaiken mitä ikinä haluavat, eivät tee mitä pyydetään jne jne
Esim on ruoka-aika ja ison 10-vuotiaan lapsen tekee mieli jälkkäriä – hän saa sen! Ei tarvitse syödä kunnolla, katsos jos ollaan vaikka lomalla tai mikä tahansa tekosyy. Kiva siinä sitten omille lapsille selitellä, että ei tuo ole sellaista mistä kannattaa olla kateellinen. Vaikka isompi kyllä ymmärtää jo vähän, mutta pienempi ei. Tosi ärsyttävää!
Minäkään jaksa veljeni lapsia, jotka kiljuvat, huutavat ja juoksevat aivan koko ajan. Viikonloppu tuon köörin kanssa on minun henkilökohtainen painajainen, muutama tunti vielä menettelee. Koko viikonloppu pelkkää älä, lopeta, ei, älä tee sitä, älä tätä, lopeta, nyt loppuu kieltämistä ja kaikki kaikuu kuuroille korville.
Sukulaisiaan ei voi valita. Epämiellyttävien sukulaisten kanssa on tasan kaksi vaihtoehtoa: siedä niitä tai pysy erossa. Jos mummo sietää lapstenlastensa meteliä älä ota asiaan mitään kantaa vaan anna lastesi serkkujen äidin (veljesi vaimo vai siskosi?) jatkaa omaa sietokyvyttömyyttään. Kärsii varmaan tilanttesta yhtä paljon kuin sinä. Jos lapsilla on hauskaa, muusta viis.
Meillä toinen mummi haluaa kyllä kaikki serkukset mökille yhtä aikaa paikalle, mutta haluaisi koko porukan istuvan nätisti sohvalla valokuvattavana.
Hän ei kuitenkaan siedä sitä, että lapsista ( ikäluokassa taapero – alakoulul) lähtee hurjasti ääntä.
Käykää valokuvassa ja lähtekää pois. Voit opettaa lapsille roolileikin. He voisivat olla olevinaan hienoja aikuisia jotka puhuvat hiljaa, eivät juokse eivätkä naura ääneen sen aikaa kun ovat mummon luona. Ehkä toimii vähän aikaa ja voisi olla lapsista hauskaa ja myös opettaa hyviä käytöstapoja.