”Kumppanini ei kosi, mitä teen?” ”Olemme kihloissa, mutta kumppani ei tee mitään hääpäivän sopimisen eteen…” ”Kumppanini kiertää aihetta, kun yritän puhua naimisiinmenosta.”

Se, että parisuhteen toinen osapuoli ei halua naimisiin, osoita kiinnostusta suhteen virallistamiseksi, kosi tai ole muuten aktiivinen avioitumisen edistämisessä, on yleinen huolenaihe keskustelupalstoilla. Oikeassa elämässä siitä ei ehkä hirveästi kehdata puhua. Monet ajattelevat, että jos toinen ei halua naimisiin hän ei ole kovin vakavissaan tai kenties on suhteessa vain odottamassa sitä, että tulisi joku parempi vastaan. Siksi voi olla vaikea kertoa kavereille, että kosintaa tai hääpäivän sopimista ei vaan tapahdu…


Kuva Photos by Lanty, ylin kuva Gianni Scognamiglio.

Avioituminenhan ei nykypäivänä ole mitenkään pakollista, mutta monille se on tärkeä asia. Suhde halutaan vahvistaa laillisesti, sekä turvata omaa ja toisen asemaa. Pari tietenkin keskenään päättää, mitä avioituminen tai avioitumatta jättäminen juuri heille merkitsee, mutta yhteiskunnallisesti ja laillisesti avioliitolla on erityinen merkityksensä.

Sen lisäksi avioliitto toki nähdään myös rakkauden huipentumana: jos toinen ei tahdo kanssani naimisiin, hän ei rakasta minua oikeasti, ajattelee moni.

Siksi tuntuu pahalta, kun toinen ei haluakaan naimisiin. Tai kenties haluaa, mutta ei saa mitään tehtyä sen eteen – eli ei halua tarpeeksi paljon.

Usein ratkaisuksi esitetään takarajaa: naimisiin haluavan pitää kertoa kumppanilleen, että kosinnan tulee tapahtua tiettyyn päivämäärään mennessä, tai hääpäivä pitää päättää ja sukulaisille kertoa tiettyyn päivämäärään mennessä. Muuten lähdetään eri suuntiin.

Mutta onko takarajatekniikassa mitään järkeä?

Toki siinä mielessä, että toisen on lopetettava vetkuttelu ja päätettävä, mitä oikeasti haluaa. Myös naimisiin aktiivisemmin haluava osapuoli on vapaa päättämään mitä tekee. Jos hänelle avioliitto on tärkeä asia, kannattaako elää vuosia suhteessa odottelemassa että toinen saa mietittyä että onko se naimisiin meno mun juttu vai ei.


Kuva Nick Karvounis.

Mutta käykö takarajatekniikan kanssa niin, että aktiivisempi osapuoli painostaa passiivisemman naimisiin vastoin tämän tahtoa? Onko kyseessä kummankin parhaaksi oleva pieni patistelu vai kiristäminen?

Se tietenkin riippuu suhteesta. Vetkutteleeko toinen päätöstä siksi, että hän on saamaton tyyppi vai tarvitseeko hän oikeasti miettimisaikaa? Onko hänellä mahdollisesti voimakkaitakin pelkoja sen suhteen, mitä suhteelle tapahtuu kun avioidutaan? Vai onko kyse siitä, että toinen ei oikeasti halua naimisiin, ainakaan nykyisen kumppaninsa kanssa? Onko syynä se, että jarruttelija haluaa kontrolloida toista ja roikuttaa tätä suhteessa?

Oli syy mikä tahansa, onko hyvä alku (toivon mukaan) loppuelämän liitolle se, että toinen kiristetään mukaan? Tuskin.

Mitä sitten voit tehdä, jos haluat kumppanisi kanssa naimisiin, mutta mitään ei tapahdu?


Kuva Thomas Ae.

Sanoa, mitä haluat ja kysyä, mitä toinen haluaa.

Kysymykseen ei tarvitse suhtautua kosintana. Se, onko toiveissa yhteinen tulevaisuus ja avioliitto, pitää keskustella läpi jo ennen kosimista. ”Minä haluaisin naimisiin kanssasi. Mitä sinä haluat?” Kysymisen jälkeen pitää myös pystyä kuuntelemaan vastaus. Ei kuulemaan, mitä itse haluaa, vaan oikeasti kuuntelemaan.

Vastauksen jälkeen voi tehdä oman valintansa. Olipa vastaus sitten ”haluan kyllä, mutta en vielä” tai ”en tiedä”, voi itse miettiä haluaako odottaa. Jos toinen vastaa, että ei halua ja itse haluaa, on myöskin ratkaisun edessä: jääkö suhteeseen ilman avioitumista vai yrittääkö löytää jonkun toisen, jonka kanssa on samalla linjalla.

Kysyminen voi tuntua vaikealta ja pelottavalta. Jos vastaus on muuta kuin toivoisi, suhde saattaa päättyä siihen. Mutta haluatko oikeasti odottaa ehkä maailman tappiin asti, että toinen tekee päätöksensä jos tekee, ilman että voit itse juurikaan vaikuttaa asiaan?

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 37 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

37 vastausta artikkeliin “Kumppanini ei kosi, mitä teen?”

  • Susipari 2.0 sanoo:

    Tutulle kuulostaa. Huvittavaa että mieheni kosi minua itse kolme vuotta sitten ja häitä ei näy eikä kuulu. Avioliiton kun ottaa puheeksi niin joko kierrellään ja kaarrellaan tai vaihtoehtoisesti vaihdetaan puheen aihetta. Olisi jättänyt edes kosimatta jos ei kerta maaliin asti meinaa viedä kokoasiaa. Kihloilla ei ole mitään juridista virkaa. Toisille kihlat sitoo ja se heille suotakoon, itselle se ei riitä. Avoliitossa ollaan ja on yhteisiä lapsia ja lainaa. Ristiriitaista että nämä sitoo kuitenkin meitä vuosiksi, mutta sitten naimisiin meno on pelottavaa ja liian sitovaa hänelle. Mahdollsisesta erosta ei tule sen helpompi tulemaan tässäkään tilanteessa. Avioehto saattaisi jopa helpottaa asiaa. Avioliitossa on vain kaikesta huolimatta paremmat juridiset oikeudet kuin avoliitossa vaikka ne toki on parantuneet lähiaikoina hieman. Pahimmalle tuntuu se ettei saa suoraa vastausta, vaikka asiasta olen monesti kysynyt suoraan. Hän kyllä on sen tosiasian tiennyt että haluan naimisiin ja niin hänkin väitti haluavansa. Alan epäillä että hän vain odottaa sitä parempaa vaihtoehtoa elämäänsä (spekulaatio). Olen kuopannut jo ajatuksen kivoista häistä johon saisi suvun kutsua yhdessä juhlimaan. Minulle riittäisi maistraatissa vihkiminen kahden kesken ilman ulkopuolisia. Ja olen tämän asian ilmaissut suoraan. Noh ei väkisellä. Olisimpa tämän vain tiennyt ennenkuin suostuin kihloihin. Pidän suhdettamme muuten hyvänä joten ajatus erosta tämän takia tuntuu idiootilta.

  • Garrulus sanoo:

    Miten ihmiset päätyvät näihin tilanteisiin? Että on kumppani, johon haluaa sitoutua niin kovasti, että naimisiin ja lastentekoon pitäisi päästä, mutta toisaalta ei olla niin läheisiä, että uskallettaisiin kysyä tai puhua suoraan. Tuntuu järjettömältä perustaa perhe sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei syystä tai toisesta pysty keskustelemaan.

    ”Miksei mies kosi?”. Ennen kuin lähtee maalaamaan piruja seinille, olisiko mahdollista kysyä, ”miksen minä kosi?”. Vastaus saattaa paljastaa yllättävän paljon.