Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Nuori muutti omilleen. Terve, normaali kuvio. Nuori puhkuu intoa ja valmis oppimaan monenlaisia asioita. Pyykinpesu onnistuu. Ei tarvitse kiikuttaa äidille pestäväksi. sähkösopimus ja kotivakuutus. Kyllä löytyy. Ruuanlaitto onnistuu ja tietoisuus taloyhtiön hiljaisuudesta toteutuu helposti. Siivouskin sujuu.

On kuitenkin yksi seikka, joka tekee oman elämän alkutaipaleesta varsin haastavan. Nimittäin raha. Kokopäiväisesti työssäkäyvä nuori todennäköisesti pärjää, mutta entä opiskelija?

Jos vanhemmilla on varallisuutta niin tätä huolta ei tietenkään ole. Pappa betalar.

Mutta entä jos vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa omien menojen lisäksi omilleen muuttaneen nuoren kuluja? Voiko nuori tinkiä opiskelijaelämän riemuista ja hankkia kylkeen pientä tienestiä? Vai onko opiskelu niin vaativaa, ettei siitä voi yhtään irrottautua? Jos taloudellinen pärjääminen on kynnyskysymys niin pitäisikö sitten asua vielä lapsuudenkodin turvassa?”

Nimim. Lompakko ei taivu

Mites muilla itsenäisesti elävien ja opiskelevien nuorten perheissä on raha-asiat hoidettu? Löytyisikö juuri sinulta kokemuksen karheaa rintaääntä tai vastauksia? Keskustellaan kommenteissa.

Artikkelikuva Bucerius Law School.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

28 vastausta artikkeliin “Kuka maksaa opiskelijan kulut?”

  • Ajanhallinnasta kiinni sanoo:

    Aika minimillä mennään opiskelijan budjetissa jos ei töissä käy opintojen ohella. Lainaa kilahtaa 650€/kk + opintotuki 254€ + asumistuki (max 320 muualla kuin pk-seudulla). Töissä käynti ei kuitenkaan ole niin rankkaa tai mahdotonta kuin jotkut opiskelijat haluavat väittää.
    Ensimmäisenä yliopistovuonna kävin töissä 10-15h/vko ja suoritin 73op (=opintopiste) (vuosittainen minimivaatimus 45op ja suunniteltu 60op) sekä toimin kahdessa opiskelijajärjestössä ja vietin aktiivisesti aikaa yliopistolla verkostoituen.
    Toisena opiskeluvuonna työskentelin edelleen saman verran, suoritin 100op ja toimin kolmessa järjestössä ja lisäksi elämään tuli poikaystävä. Koen, että poikaystävän ilmestymisen myötä myös kodin ylläpitäminen vaatii minulta enemmän kuin yksin asuessa. Ystävyyssuhteita ylläpidin aktiivisesti.
    Kolmantena vuonna tein syksyllä 20-25h/vko töitä ja suoritin kandidaatinkurssien vähentyessä myös maisterivaiheen kursseja ja ystävyydet ja parisuhde kukoistavat.
    En ole sen kummempi hikipinko, opiskelen lähinnä ennen tenttejä ja keskiarvoni on hieman yli 3 (mahdollisesta 5). Rahaa on riittävästi, mutta kaikkia opintotukia ei vuodessa saa nostaa, koska tulorajat paukkuvat noinkin pienillä tuntimäärillä. Lainaa en ole paljoa tarvinnut, mutta olen nostanut ja sijoittanut. Väitän, että niillä, jotka väittävät etteivät kerkeä töihin ollenkaan, on vakavia ajanhallinnallisia ongelmia (ei tietenkään koske henkilöitä joilla muita haasteita esim aiempaa ylikuormitusta tai vaikka lukihäiriö). Olisihan se kiva vaan istua kavereiden kanssa illasta toiseen juomassa kaljaa, mutta kyllä aikuisen pitää pystyä priorisoimaan asioita. Joka iltaisista istuskeluista kavereiden kanssa olen joutunut tinkimään, mutta muuten en koe menettäneeni mitään. Näen kuitenkin ystäviä vähintään viikottain. Tulen kiittämään itseäni myöhemmin kun valmistun ajallani ja todennäköisesti velattomana työskentelyn takia.

  • Ellu sanoo:

    Ajankohtainen aihe pian meilläkin. Voisiko joku tehdä tänne sivulle esimerkkibudjetin opiskelijan elämästä? Eli tulot (opintolaina+raha+asumistuki) – menot (keskim.vuokra esim. ja muut pakolliset, sähkö, vakuutus, netti yms.). Hahmottuisi paremmin jo etukäteen. Kiitos.

  • Nimetön sanoo:

    Jos haluaa elää opiskelija-aikana hyvin, täytyy tehdä opiskelun ohella töitä.

    Jotkut vanhemmat haluaa avustaa, jotkut ei ja joillain ei ole varaa.

    Kaikki toimintamuodot ovat normaaleja.

  • Helmiina sanoo:

    Lukion asuin kotona eikä silloin olisi kovasti saanut tukia. Opiskeluajan pärjäisin opintotuella, lainalla ja loma-ajan palkalla. Kyllä siinä olisi halutessaan pystynyt töiden ohessa vaikka 8h/vko tekemään töitä mutta riippuu tietenkin alasta. Itse selvisin aika hyvin, kun menot olivat pienet. Kaikki mahdollinen hankintaan kirppikseltä. Koululla oli halpaa ruokaa ja kotona halpaa, mutta monipuolista ruokaa. Baariin kun lähdettiin niin siellä oli varaa ostaa vain yksi juoma. Hauskaa oli kuitenkin! Kouluirjoja en kovasti ostanut omaksi vaan lainasin kirjastosta. Sen verran vanhemmat auttoivat, että ostivat pölynimurin, yhden koulukirjan vuodessa ja talvikengät. Kiitollinen olen niistä vuosista ja mitään en vaihtaisi 🙂