Toisinaan elämä heittää meidät yhteiskunnan etuuksien piiriin ja harva haluaa olla riippuvainen rahallisesta tuesta. Syitä avun tarpeeseen voi olla monia; sairastelua, työttömyyttä, opiskelun kuormittavuutta, ehkä konflikteja perhe- tai parisuhteissa. Jotain joka vie oman jaksamisen äärirajoille. Pimeimmässä tilanteessa on vaikea nähdä mitään valoa tunnelin päässä, ja äitinä voi kokea syyllisyyttä siitä että ei ole pystynyt tarjoamaan lapsilleen parempaa. Eräs äiti kirjoittaa mietteitään näin:

”Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, neljäs tulossa. Viime aikoina olen kokenut arjen kovin kuormittavaksi. Tämä johtunee siitä ettei minulla ole muuta sisältöä opiskelun ja kotielämän lisäksi. Rahaa ei ole koskaan mihinkään ylimääräiseen kulutusluottojen lyhennysten takia, tämä heijastuu minusta vihana ja turhautumisena kaikkeen. Omaa aikaa saan kerran kuukaudessa lasten ollessa tukiperheessä viikonlopun. Mutta senkin ajan olen miehen seurassa kun ei ole rahaa esim. kierrellä kirpputoreilla etsimässä vauvanvaatteita/-tarvikkeita.

Sentin kolikoita pinoissa

Kuva Ibrahim Rifath.

Miehen menoihin (tupakka/alkoholi) on kyllä aina varaa vaikka olisi viimeiset eurot tilillä, mikä johtaa siihen että joudumme lainaamaan, ja se on taas seuraavan kuun rahoista pois. Mies on pitkäaikaistyötön, on hakenut opiskelupaikkoja muttei toistaiseksi ole saanut yhtäkään. Toimeentulomme koostuu näin ollen Kelan etuuksista, ja tämä hävettää minua. Perhetyö on meillä myös kuvioissa mutten koe heistä olevan mitään apua.

En ole voinut tarjota lapsilleni sellaista elämää mitä kuvittelin. Mietin olisiko heidän parempi ilman minua ja minun huutamistani. Vai olisiko minun parempi ilman miestäni, koen että hän on se mikä minua kuormittaa myös. Olen käynyt psykologin luona, ainoa ongelma on etten saa kuin aamuaikoja ja ne ovat opiskelun kannalta huono asia. Eropuheet mies koettaa sivuttaa toteamalla milloin mitäkin. Parisuhdeterapia ei käy rahatilanteemme takia. Olen aivan neuvoton mitä tehdä.”

Nimim. Neuvoton

Olisiko sinulla tarjota Neuvottomalle tilanteeseen neuvoja, lohduttavia sanoja, tai konkreettisia vinkkejä? Osallistu keskusteluun alla, kommenttikentässä.

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “”Elämä Kelan etuuksilla hävettää””

  • Myötäeläjä sanoo:

    Tilanteesi kuulostaa kuormittavalta, hyvä että olet saanut keskusteluaikoja psykologille. Hyvin tutulle kuulostaa tuo ”mies sivuuttaa eropuheet”. Hän ei varmaan halua tilanteesta keskustella, koska ei halua muutosta/pakenee alkoholiin? Olisi reilua, että vähintään sama raha joka menee hänen nautintoaineisiinsa, olisi sinulla oikeus käyttää omiin menoihin, tai vaikka niihin kirppiskierroksiin. Nykytilanne kuulostaa sinun jaksamisesi kannalta kohtuuttomalle. Väsyneenä ja turhautuneena tulee myös huudettua, mikä taas nostaa syyllisyyttä, ja kierre on valmis..
    Lapsille olet joka tapauksessa tärkeä ja paras äiti. Mieti mikä olisi sinulle ja lapsille parasta, ja ota vastaan kaikki apu mitä saatte. Tsemppiä ja voimia! Ja onnea opintoihin. Asiat voivat mennä parempaan, ja kuulostaa että oikealla tiellä olet.

  • Äiti Hämeestä sanoo:

    Ota asia rohkeasti puheeksi perhetyöntekijöiden kanssa. He ovat teitä varten! Seurakunnan perheasiainkeskuksesta voit varata maksuttoman ajan, kuuluitpa seurakuntaan tai et. Jos miehesi ei halua lähteä mukaan, mene yksin. Onko tukiperheviikonloppuja mahdollisuus lisätä, vaikka väliaikaisesti? Kommenteissa on hyviä ehdotuksia avun saamiseksi esim. hakemus HOPElle. Perhetyöntekijät auttavat hakemusten kanssa, LaSusta apua harrastuksiin esim. uimahallilippuja ja lapset perhetyöntekijöiden kanssa uimaan. Tukia ei tarvitse hävetä! Tarvitsette niitä nyt. Voimia haastavaan elämäntilanteeseen.

  • Tiizi sanoo:

    Samaistun elämääsi täysin 5lapsen äitinä tiedän ettei todellakaan elämä ole helppoa, etenkään jos miehen huvit ja harrastukset menee kaiken edelle. Ja jos niitä ei löydy on oksat pois. Itse olen ollut 12vuotta pääsääntöisesti kelan etuuksilla. Lisänä että minulla on useampi erityislapsi jotka kuormittavat arkea omalla haastavuudelaan.

    Joskus todellakin itse mietin lähdenkö vai jäänkö. Puulaanko ukon pellolle vai terapiaa terapian perään joista ole ollut ikinä mitään apua. Annan sinulle suuret voimahalit ja yritetään jaksaa. Ymmärrän täysin sinua.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Turha tuntea syyllisyyttä. Jos ette ottaisi kulutusluottoja ja törsäisi alkoholiin ja tupakkaan, ettei sais sossulta tukiakaan, eikä taskussa edelleenkään olisi mitään. Suomen tukijärjestelmä ei tue sitä, että tuista yrittäisi päästä eroon, vaan rohkaisee käyttämään kaiken heti, jotta tukia saisi jatkossakin.

  • Hilkka sanoo:

    Seueakunta tarjoaa maksutonta keskustelu- ja terapia-apua parisuhteen ongelmiin! Kannattaa ottaa yhteyttä oman paikkakuntasi seurakuntaan, yhteystiedot löytyy srk nettisivuilta. Muistaakseni nämä seurakunnan palvelut ja tuki eivät edellytä seurakunnan jäsenyyttä, kirkkoon kuulumista tai oikeastaan mitään muutakaan. Myös muita tukipalveluita ja apua perheen tilanteen helpottamiseksi on saatavilla! Ja esimerkiksi diakonialta voi hädän iskiessä saada rahallistakin apua sellaisissa tilanteissa, jos kuun lopulla ei ole rahaa ostaa ruokaa. Huomattavasti parempi vaihtoehto kuin lainaaminen tai kulutusluotot! Tsemppiä raskaaseen tilanteeseen!

  • J. P. S sanoo:

    Parisuhdeterapiaa saa ilman maksua esim.just seurakunnan kautta tai matalan kynnyksen kunnallisen psykoterapian kautta. Seurakunnalta kannattaa kysyä myös avustuksia lasten harrastuksiin, ruokaan ym.
    Kannattaa hakea kaikkea etuuksia mitkä itselle kuuluu, ei tavi hävetä, sinähän opiskelet, sehän on mahtavaa! Ehdit olla kyllä työssä veroja maksamassa sitten valmistuttuasi! Hope ry auttaa myös joissain tapauksissa, esim.lasten harrastusvälineisiin tmv.
    Tavaroita/vaatteita yms kannattaa kysyä myös oman paikkakunnan Roskalava FB-palstalta. Itse olen siellä antanut paljon kamaa pois, joita en ole jaksanut lähteä myymään, esim.mailoja,luistimia,suksia yms ja myös saanut (en laske meitä vähövaraisiksi mutta siellä ei katotakaan rahatilannetta!) esim.sauvat pojalle kun tarvittiin

  • Tupu sanoo:

    Hei,
    voit kysyä seurakunnan diakonia-puolelta keskusteluapua ongelmiisi.
    Se on täysin masutonta.

  • NG sanoo:

    Muuta Viroon. Neljän lapsen perheenäiti elää siellä suhteellisen mukavaa elämää kotiäitinäkin, ja siihen sisältyvät lasten ilmaiset harrastukset ja paljon muuta, jolla palkitaan naisen uhrautumista yhteiselle tavoitteelle, eli uusien veronmaksajien kasvattamiselle. Huom! Nämä ei ole sossu-etuuksia. Ne ovat suurperhetuet eikä ole ansiosidonnaisia. Eli voi käydä töissä välillä (tai olla käymättä, kukaan ei pidä kirjaa). Niin, ja äitiyslomilta kertyy siellä eläkettä. Respect!
    Tätä perhepolittiikkaa tarvitaan Suomeenkin.

    • Mies hommiin sanoo:

      Suomessakin kertyy eläkettä äitiyslomilta ja myös kotihoidon tuella ollessa. Samoin isyyslomia. Miksi ei miehesi alkaisi koti-isäksi ja sinä töihin? Vai onko hänellä sairaus, joka estää myös omien lasten hoidon…?

    • Mies hommiin sanoo:

      Tässä maassahan pystyy tekemään noin, että elää yhteiskunnan eli veronmaksajien rahalla, iso perhe ja kaikki. Se ei ole mahdollista juuri missään muualla… Monissa maissa on oikeasti lapset näkemässä nälkää ja jäämässä pois koulusta, koska vanhemmat eivät pysty elättämään. Täällä
      (toistaiseksi) maksamme heikoimpien kulut. Mutta viinan ja tupakan ostoon en kyllä antaisi verorahojani…

  • Äläpelkää sanoo:

    Hyvä neuvoton. Opiskelin itselleni ammatin kun kolmas lapsi oli tulossa. Sain koulutuksen suoritettua ansiosidonnaisella päivärahalla ja mies hoiti lasta vanhempainrahalla. Kun valmistuin menin töihin ja alkoi tulla rahaa sitä kautta. Lapset laitettiin päiväkotiin ja mies lähti opiskelemaan. Tämän jälkeen hänkin työllistyi. Hänelle oli annettu vaihtoehdot hanki ammatti ja töihin tai olisin jatkanut elämääni yksin. Nyt on molemmat töissä ja perhe pystyi pysyä yhdessä eikä tarvitse elää enää kelan etuuksilla. Se on rankka vaihe mitta yritä muistaa sekin menee ohi kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.

  • Elämä uusiksi sanoo:

    Entinen puolisoni laittoi kaikki rahat kurkusta alas, ellen vierestä vahtinut ei maksanut yhtään laskua, töitä ei hakenut ja jos hakikin sai paikkansa äkkiä ryssittyä juomalla. Otettiin lasten kanssa hatkat lasun avulla ja nämä vähätkin tulot tuntuvat riittävän nyt paljon paremmin kuin silloin,vaikka perhe on tuplasti isompi nyt (silloin 4,nyt 8). Lapset näkevät isäänsä ehkä kerran vuodessa, asuu toisella paikkakunnalla ja se pullo on yhä se kaikkein tärkein..

  • Hanna sanoo:

    Onhan tuo meillä useampi lapsi joista erityisiä muutama. Kelasta, sossusta ja lasusta avun hakeminen on vielä helppoa. Mut kun vammaishuollon kans väännät niin siit on häpeä kaukana. Täytyy hokea kumpuvuorta ja taistella jo myönnettyjen etuuksien saamisessa. Ja voi voi kun se yks tietty paperi puuttuu joka on 200 vuoden aikana saadun paperin seassa kun ei oo aikaa oganisoimiseen jos ois tukiperhe se ottais vaan osan. Ei nyt uhmaikänen ja teinikään nyt niin helppoja oo.. Joo eksy sivuraiteille. Arvostan sitä että on ihmisiä jotka yrittää töihin. Kunhan taistelen erityisille hoitopaikan niin minäkin haluun tommoseen aikuisten oikeaan työhön. Perheneuvolasta ollaan saatu jotain parisuhdeterapiaa ilmatteeksi. Eikä yhtään enää hävetä että me kuljetaan leipäjonossa. Sehän tarkoittaa sitä että mulla ei ole omatunto puhdas jos hävettää. Mitään pahaa en oo tehnyt sen tiedän vaikka lusmuna oon 10v ollut kotiäitinä. Mut niin tekis mieli tota lomaa ts töitä tai opiskelua. Ei oo aikaakaan kyllä hävetä. Hävettää enempi niitten puolesta jotka syyllistää. Etenkin teinin asenne kaikki muutkin saa rahaa mun pitää kerätä pulloja. Mitään ei kumminkaan tee kotona vaikka tiedän et kaikki muutkin teinit auttaa kotitöissä. Mut kun nuo erityisetkään ei.. (Tekevät enemmän)

  • Nimetön sanoo:

    Selvästi kärsit, ei tunnu kovin tasapuoliselta yhteiselo. Niin se on et jos sinä kärsit niin siinä samassa lapsetkin. Miehesi ei kuulosta ottavan suhdetta ainakaan niin tosissaan kuin pitäisi ja onkohan tässä kyse myös jonkunlaisesta kontrollisoimisesta. Kyllä suhteen pitäisi olla tasapuolinen. Alkoholiinkin yleensä paetaan asioita joita ei haluta kohdata. Toivon sydämestäni et saatte asiat puhuttua ja elo helpottuis. Joskus jopa kriisi on tarpeen avaamaan silmiä. Arvostathan itseäsi tarpeeksi? Ei ole väärin ottaa niitä tukia nyt vastaan mitä saat ja onhan niitä enemmänkin mitä äideille annetaan et jaksaa. Meillä esim tukiperhe ja hopes käydään välillä hakemas vaatteita. Voimia.

  • Sanna sanoo:

    Perhetyöstä saat apua ja tukea jotta voit aloittaa tulevaisuuden suunnittelun. Ja ehkä he voivat myös antaa sinulle hengähdyshetken arkeen. Minusta on ihan ok miettiä että kelan tuilla eläminen on väliaikaista ja on hyvä pyrkiä siitä pois ja elättää itsensä. Joten lapset päiväkotiin ja molemmat opiskelemaan ammattiin ja sitä kautta työllistyminen. Ja silloin ehkä joskus rahaa johonkin.