Haluan parantua, voida hyvin, nähdä lastani – mutta olen väsynyt
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Mielenterveysongelmat, päihdeongelmat, vauva-arki. Mikään tässä kuviossa ei ole oikein. Vauva kasvaa ja ymmärtää koko ajan enemmän mitä ympärillä tapahtuu. Vauva ei kuitenkaan ymmärrä miksi isi on välillä poissa ja taas välillä kotona. Vauva ei ymmärrä miksi vanhemmat riitelee. Koko ajan kotona ramppaa tuntemattomia ihmisiä. Isi on taas poissa, äiti vaikuttaa poissaolevalta.
Kun kumppanilla on päihdeongelma, jota hän yrittää salata viimeiseen pisaraan asti, kunnes hän ei voi olla enää kotona, mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö vain antaa olla, vai uskoa hyvään? Omassa tapauksessa uskoin hyvään, uskoin että kaikki menee vielä hyvin. Nyt vauva on taapero, kaikki on entistä huonommin. Mies ei vieläkään ole saanut päihdeongelmaansa kuntoon ja minä itse olen sairastunut masennukseen tämän myötä. Lapsi on omasta tahdostani sijaisperheessä, mutta silti kaduttaa.
Olen väsynyt, en saa nukuttua, apua ei tunnu olevan. Tilanne seisoo paikaillaan ja hyvä kun edes näen omaa rakasta lastani… Pari vuotta sitten en olisi uskonut elämän olevan tämmöistä, en missään kohdassa halunnut tätä. Tuntuu että kaikki on minun syytäni. Kaikki syyttää minua, olen valinnut miehen lapsen sijasta. Mutta kun en ole. En ole valinnut miestä tai lasta tai ketään.
Olen aivan sekaisin, olen väsynyt, olen toivoton. Haluan parantua, haluan voida paremmin, haluan nähdä lastani. Halata häntä, leikkiä hänen kanssaan, herätä hänen vierestään. Mutta kun ei, lastensuojelu ei anna sen tapahtua, en edes tiedä miksi. Lastensuojelulta on tullut jos jonkinmoista ehdotusta, uhkailua, väärinymmärryksiä, etten edes tiedä mikä on totta enää. En tiedä pitävätkö he oikeasta minua huonona vanhempana vai mitä. Tuntuu että tahallaan ymmärretään väärin, tehdään johtopäätöksiä, kysytään mielipidettä niistä välittämättä ja sitten uhkaillaan.”
Nimim. Väsynyt
Älä jää yksin:
– Turvakotien yhteystiedot löytyvät täältä.
– Huumeidenkäyttäjien läheiset saavat apua kunnallisista päihdehoitoyksiköistä, yksityiseltä sektorilta sekä järjestöjen tuottamina palveluina. Listan avuntarjoajista löydät täältä.
– Vertaistuki saman kokeneilta auttaa tutkitusti. Et ole ainoa vastaavassa tilanteessa.
Artikkelikuva Cristian Palmer.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minun lapseni on huostaanotettu kiireellisesti vuonna 2011, enkä saa häntä enää takaisin kotiin. Jos sossujen kanssa on ongelmia, kannattaa ottaa yhteyttä alueen sosiaaliasiamieheen. Kaikki käydyt keskustelut kannattaa myös pyytää nauhoittamaan ja tarkista, että jokainen asiakastapaaminen on kirjattu ylös riittävän laajasti ja ilman virheitä. Tarvittaessa hanki lakimies.
Itselläni ei lapsen kotiutumiseen auttanut kuntoutuminen opiskelukykyiseksi, ei työelämään kykeneminen eikä pitkäaikainen hoitosuhde mielenterveyspalveluissa. Neuvoa voi pyytää myös Voikukkia-asiantuntijoilta, jotka toimivat Suomen Kasper Ry:n alaisina.
Eroa ja Muuta eri osoitteeseen. Se voi tuntua tosi ylivoimaiselta projektilta masentuneena, mutta jos teet sen ”vähän kerrallaan”, huomaat ettei se niin vaikeaa ollutkaan. Tyhjennä vaikka yksi kaappi kerrallaan uuteen osoitteeseen, kunnes lopulta voit siirtää huonekalut muuttofirman tai kavereiden avulla. Et sä sitä miestä tartte. Pärjäät paremmin omillasi. ❤️
Näin vähillä tiedoilla en voi kyseenalaistaa lastensuojelua. Olen itse päihdeongelmaisten lasten äiti, lapsenlapsi on huostaanotettu, ja hyvä niin.
Lapsi kaipaa säännöllistä ja turvallista elämää. Kirjoituksestasi huokui ettei näin ole. ”Isä on välillä paikalla ja välillä poissa”. Sanot, ettet ole valinnut miehen ja lapsen välillä. Silti mahdollistat miehen päihteilyn majoittamalla häntä lapsesi kodissa.
Olen itse sairastunut masennukseen ja hakenut apua sossulta. Ja lääkkeistä ja terapiasta. Nuorin lapsi asuu kotona. Meille ei saa tulla päihtyneenä kuin hengenhädässä, Päihdelapsillani on omat kodit jonne voivat mennä. Asuvat siellä ja käyvät selvänä (jota 80%-99% ajasta). Jos apua tarvitsevat, annan sitä muualla.
Jos et hoida itseäsi kuntoon ja lopeta aikuisen miehen päihteilyn mahdollistamista, olet valintasi tehnyt.
No mielestäni sosiaalihuolto ei voi jatkaa omaehtoista sijoitusta jos et niin enää halua ja asiat korjattu. Otat eron miehestä ja käyt psykologin kanssa juttelemassa. Kun nämä kunnossa niin lapsi pääsee kotiin varmasti, jos tähän et kykene et kykene myöskään huolehtimaan pienestä.
Al-anon järjestää vertaistukiryhmiä päihderiippuvaisten läheiselle. Se nyt tuli ekana mieleen että sun pitää omat haavaat hoitaa. Jos et asu miehen kanssa niin miksi lapsi ei saa sua nähdä säännöllisesti?Jos käyttää vielä niin eroa, ja koita saada tasapaino elämään. Mielenterveysongelmat helpottuu yleensä kun rupeat tekemään asioita itseäsi eteen, mitkä ei oo itsetuhoisia.
Rauhoitu. Hengitä syvään. Lapsesi on tällä hetkellä paikassa jossa hänestä huolehditaan. Näet hänet varmasti vielä ja usein.
Nyt on kyse sinusta, rauhoitu,hengitä.
Keskity itseesi, sinuun. Nyt on tärkeintä saada sinut kuntoon. Vain sitä kautta sinulla on mahdollisuus saada lapsi takaisin ja elämä tasapainoon.
Sinun hyvinvointi,jaksaminen on kaikkein tärkeintä.
Anna muiden asioiden olla niinkuin ne nyt on ja keskity parantamaan itseäsi. Olet tärkeä.
Olet tärkeä lapsellesi,läheisillesi ja kaikille muille jotka mukanasi kulkevat tai työskentelevät.
Löydä voima parantaa itseäsi,vain sitä kautta löydöt voiman kaikkeen muuhun
Pystyt siihen, tiedän sen 💕
Ihanasti sanottu. Nyt kuulostaa siltä että asiat on vähän kaaoksessa ja voisi olla parasta, että keskityt hetken vain itseesi, jotta voit palata lapsen elämään sitten tasapainoisemmasta tilanteesta.
Hei. Tutulta kuullostaa. Paitsi että meillä isä on hakenut itselleen apua ja minä olen sitä yrittänyt hänelle saada. Lapselle tukitoimena päiväkoti ja tukiperhe ja itselle omaa tukiverkostoa. Lastensuojeluilmoituksia tulee ja niitä selvitetään jatkuvasti. Uudet työntekijät eivät usko ja luota minuun. Vaikka juuri sen takia olen hakenut niitä tukitoimia. Välillä tuntuu, että pidetään hulluna vaikka itse on hakenut apua. Lapsi voi kasvaa myös mielenterveys- ja päihdeperheessä tasapainoisesti, jos vanhemmat saavat sitä apua ja tukea mitä tarvitaan.
Lapsen ei ole hyvä kasvaa päihteiden keskellä, jos ei haluta mennä hoitoon. Vanhemmilla kuitenkin pitäisi olla oikeus saada avohuollon tukitoimia ja apua jaksamiseen. Jos mielenterveysongelmat kuormittavat ja toinen vanhemmista on välillä hoidossa ei se tarkoita automaattisesti sitä, että lapsen paikka olisi sijaishuollossa.
Vaihtuvat sosiaalityöntekijät ja heidän ennakkoluulot ja vanhempien väsyttäminen on epäeettistä ja lapsen edun vastaista. Joskus on hyvä, että lapsi voi olla mualla, että vanhemmat saavat asiat kuntoon ja itselle apua. Mutta pitäisi olla selkeä suunnitelma siitä, mitä pitää tehdä ja miten lapsi voisi palata vanhemman luokse. Ei se automaattisesti tarkoita, että toinen vanhempi on huono vaikka toinen olosi päihdehoidossa ja yrittäisi selvitä mielenterveysongelman kanssa. Silloin pitäisi tukea sitä toista vanhempaa kaikin keinoin ja antaa tukitoimia riittävästi.
Ei tarvitse valita miestä tai lasta. Vaan pitää itsestä huolta ja hakea apua. Mielenterveys ja omat voimat loppuvat tälläisessä pyörityksessä. Meillä 6 eri työntekijää ja aina uudet laittavat minut kärsimään ja oikeaa apua ei saa. Kyllä siinä väsyy kuka tahansa.
Päihdeongelma ja mielenterveysongelmat eivät häviä minnekään ja ne uusiutuvat välillä ja tarvitaan sen ajaksi apua. Apu ei saa loppua siihen, että toinen vanhempi taas jaksaa olla supervanhempi tai lapsi viedään pois siltä vanhemmalta, joka ei käytä päihteitä. Joskus erillään asuminen on hyvä vaihtoehto, jos toinen ei hoida itseään ollenkaan.
Tämä on monitahoinen asia ja siihen pitäisi olla enemmän apua tarjolla. Lapsen kanssa olevalle ei Pitäisi kaataa kuormitusta liikaa sosiaalitoimen taholta. Lapsen etu pitää olla kaikessa etusijalla ja vanhempien tukeminen vanhemmuuteen ja jaksamiseen. Viimesijainen vaihtoehto on sijoitus. Jos ei kumpikaan vanhempi ota vastuuta lapsesta ja hoida sairauksia.
Voimia vaikeaan tilanteeseen. Olethan hakenut itsellesi apua? Psykiatrinen sairaanhoitaja tai lääkäri on hyvä vaihtoehto lähteä liikkeelle. Mitä puolisoosi tulee, toista et voi parantaa. Jos hän ei halua parantua, et voi tehdä paljoakaan. Voit kuitenkin valita, jäätkö onnettomaan tilanteeseen toiselle mahdollistajaksi, vai laitatko itsesi etusijalle ja aloitatko oman elämän itsekseksi. Silloin voisit itsekin aloittaa parantumisen. Kenties tilanteesi ja vointisi kohenisi ja pitkällä tähtäimellä saisit lapsesikin kotiin. Lastensuojelun toimintaan en näin vähillä tiedoin ota kantaa, mutta harvemmin lapsen on aidosti hyvä ja turvallinen kasvaa alkoholistin kanssa.
Taitaa olla kyse huumeista tai sekkäytöstä.
Aloittaja, olet tilanteessa, jossa voit pyytää myös sosiaalitoimesta apua eron järjestämiseen, jos se tuntuu ylivoimaisen raskaalta nyt.