”Olen nuori äiti, teiniäiti, millaiseksi nyt haluaa itse kutsua. Olenko liian nuori äidiksi, rakastamaan lastani? Pitämään hänestä huolta, antamaan kaikkeni? Olen kohdannut todella paljon ennakkoluuloja äitiyttäni kohtaan.

Minulla oli raju lapsuus, vanhemmat narkomaaneja ja jatkuvaa väkivaltaa. Se muovasi aluksi minusta vihaisen ja katkeran nuoren. Purin pahaa oloani muihin ja päihteisiin. Asuin monissa eri lastensuojeluyksiköissä nuoruudessani, kunnes tulin raskaaksi. Raskaaksi tulo oli yllätys. En ajatellutkaan aborttia, en hetkeäkään. Päätin pitää lapsen, antaa hänelle paljon paremman elämän, minkä olin itse siihen asti elänyt. Neuvolassa minua tarkkailtiin herkeämättä, pyydettiin huumausaineseuloja ja epäiltiin jaksamistani. Se tuntui pahalta, kukaan ei uskonut minusta tulevan hyvä äiti.

Kuva eri suuntiin osoittavista ONE WAY -kylteistä

Kuva Brendan Church. Ylin kuva The Honest Company.

Kun vauva syntyi, minulle tuputettiin kaikkialta eri sosiaalityöntekijöitä käymään ja muita henkilöitä, vaikka minulla oli oma asunto, siellä oli siistiä ja minulla oli omasta mielestäni valmiudet vauvan hoitoon todella hyvät, ellei jopa paremmat mitä muilla. Silti jouduin kohtaamaan arvostelevia katseita kävellessäni vauvan kanssa kylällä, ja kuulemaan juoruja minusta äitinä. Se sattui. Luulin välillä, että olen ihan surkea äiti, etten minä tätä osaa, koska monet muut olivat sitä mieltä. Pelkäsin pilaavani lapseni elämän.

Nyt minulla menee hyvin, lapseni on jo hieman kasvanut, hänellä on kaikki tarvittava ja meidän välillämme on suuri rakkaus. En nuorempana olisi uskonut olevani nyt tässä, mutta juuri nyt, olen todella ylpeä itsestäni. Muidenkin pitäisi olla. Ja kyllä, vaikka olen nuori äiti, kyllä minä jaksan. Nuoruudestani huolimatta rakastan lastani ja hänellä on vierelläni hyvä olla ja elää tätä elämää. Vaikka minulla on historiani, ne ovat jo mennyttä, miksi pitäisi katsoa menneisyyteen? Älä sinäkään tuomitse, ennen kuin tiedät asioiden oikean laidan.”

Nimim. Liian nuori äidiksi(kö)?

Onko sinulla kokemusta nuorena äidiksi tulemisesta sekä/tai menneisyyden taakasta, ja niihin liittyvistä ennakkoluuloista äitiyttäsi kohtaan? Kerro kokemuksistasi kommenteissa, keskustellaan.

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Hyvä äiti (menneisyydestä huolimatta)”

  • Äiti855 sanoo:

    Tsemppiä. Olet tosi vahva äiti. Harva tietää mitä on todistella lastensuojelulle että on hyvä äiti.. Itellä meni kuolemaan äiti ennen kuin ite sain lapsia. Neuvolasta tyrkytti perhetyötä. Miehen exä teki kiusaa josta kerroin perhetyöntekijälle joten laittoivat lasuun mun jaksaminen syynä. Yhtäkkiä kuulemma pidin kolmatta vauvaani väärin sylissä, kun säikähdin kesken palaverin erityiselle kun kaato kynät syliini että ”ei, matti ei” niin kehuivat kovasti käytöstäni. (En tiedä mitä tein säikähtäessäni oikein) joka petyn käynti oli pelkkää todistelua kun toivoivat näkevänsä jotain ylipirteää sporttiäitiä.. Onneksi oon hyvä näyttelemään koska voimavarat on todellakin koetuksella kun joutuu 2/viikko useamman tunnin esittää yli reipasta yksilöä ja muuttaa petyn vanhentuneita käsityksiä lastenhoidosta etenkin kun heillä tietoa erityislapsen kuntoutuksesta ja äitipuoli oli ainakin yhden mielestä se joka aina väärässä. Monen mielestä lasu on aina merkki huonosta vanhemmuudesta. Mutta ite puhutaan tästä suoraan koska ennakoluulot ovat vääriä.. Itse asiassa erityinen hyötyi lastensuojelusta vaikka oishan se taho voinut olla vammaishuoltokin.. Tosin lasu ajaa okeasti paremmin erkkalasten asiaa. Ikä on toinen asia mut nää huolet on raskaampi juorun kohde..

  • santtu sanoo:

    Mielestäni vaikuttaa ”hieman” vainoharhaiselta ajatella että tietää mitä muut ajattelevat. En usko että juuri kukaan kiinnittää mitään huomiota nuoriin äiteihin tai vanhempiinkaan. Ehkä se kertoo enemmän omasta voinnistasi ja ajatuksistasi omasta tilanteestasi, oltko kenties itse se joka epäilee? Tosin sekään ei olisi niin ihmeellistä kun kerrot että olet kasvanut narkkariperheessä vailla mitään hyvän vanhemmuuden mallia, niin mistä sinä tietäisitkään mikä on riittavän hyvää ja mikä ei. Hyvä vanhemmuus ei synny ajatuksella että teen tämän paremmin kuin kukaan ennen minua. Neuvolat yms ovat halunneet tukea sinua ja sinä olet ottanut sen kyttäilynä koska se on varmasti malli johon olet tottunut. Toisaalta tiedämme tänä päivänä että ihmiset jotka ovat itse paljosta paitsi tarvitsevat paljon tukea ja ymmärrystä jotta heistä kehittyy riittävän hyviä vanhempia. Ja alle 18 vuotiaista teiniäideistä tiedetään että heillä on usein sekä jaksaminen ja osaaminen koetuksella ja oma kehitys aikuiseksi kesken. Aina ei pelkkä halu tehdä hyvin riitä, vasta noin 15 vuoden jälkeen näät menitkö oikeaan suuntaan vanhemmuudessasi ja annoitko riittävästi lapsellesi.

    • Mamma sanoo:

      Kaikki ihmiset haluavat hyväksyntää ja kehuja. Tukea ja kannustusta. Suurimmalla osalla meitä on vanhemmat kertomassa meille kun teemme oikein ja hyvää.
      On luonnollista kaikille ensilapsen äideille olla epävarma sekä herkkä äitiydestään. Varmasti vielä enemmän kun omien vanhempien tuki sieltä puuttuu.

      Kukaan ei ole täydellinen mutta jos lasta rakastaa ja perustarpeet täyttyy päästään jo pitkälle.

      On epäreilua analysoida ihmistä yhdenainoan kirjoituksen perusteella.
      Minä en näe tässä tekstissä mitään niitä asioita mitä sinä. Vainoharhaa tai kyttäilyä. Näen vain nuoren äidin joka haluaisi kuulla muiltakin että sinä pärjäät hienosti.
      Aivan luonnollista.

      Eikä ole mitään sääntöä koska vanhemmuus kantaa hedelmää. Jotkut tekevät kaiken ”oikein” ja lapsi heittää elämänsä hukkaan. Toiset kuten tässä kohtelevat lastaan huonosti ja heistä silti kasvaa vastuuntuntoisia ja välittäviä ihmisiä.

      Kukaan meitä paljon elämääkään nähneistä voi sanoa yhtään mitään kenenkään menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Kaikki se on jokaisen itse määriteltävissä.

  • Mamma sanoo:

    Olen vanhempi äiti, minulla on kolme lasta.
    Kun näen hyvin nuoria äitejä, varsinkin heitä kenen lapsuus on ollut täynnä ikäviä asioita, tunnen äidillisiä tunteita.
    Ei alentuvasti vaan välittävästi.

    Tunnen ylpeyttä, iloa, toivoa, arvostusta mutta myös surua siitä että nuoren ihmisen lapsuus loppui lyhyeen jos sitä koskaan on ollutkaan.
    Surua ja syyllisyyttä siitä etten minä tai joku muu, joka on siinä iässä että olisi voinut pitää huolta nuoresta hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, ollut siellä.

    Tunnen ylpeyttä ja toivoa selviytyjä sukupolvesta. Sinusta, tytöstä josta kasvoi vahva nuori nainen ja joka kasvattaa lapsestaan samanlaisen. Korjaa vanhempiensa virheitä ja elää haluamaansa elämää.

    Olen pahoillani jos olet kohdannut ennakkoluuloja, et ansaitse niitä siinä missä muutkaan äidit.
    Olen tietenkin ylpeä sinusta ja saavutuksistasi ja pahoillani siitä että et saanut sellaista lapsuutta kuin olisit ansainnut.