Vinoja katseita supermarketissa, moraalisaarnoja neuvolassa, hyvää tarkoittavia mutta ah-niin-holhoavia neuvoja perheenjäseniltä ja sukulaisilta. Siinäpä murto-osa siitä mitä voit odottaa, jos saat lapsia nuorena! Oli kyseessä sitten suunniteltu raskaus tai iloinen yllätys, nuoret äidit saavat usein olla mitä mielenkiintoisimpien kommenttien kohteena. 

 

”Minä tulin raskaaksi 19-vuotiaana ja synnytin poikani pari viikkoa 20. syntymäpäiväni jälkeen. En siis ole teiniäiti sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta odotusaikana tunsin toisinaan että minua kohdeltiin sellaisena. Osa terävimmistä kommenteista jäi varmasti kuulematta sen takia että raskaus oli suunniteltu ja olimme vauvan isän kanssa ehtineet naimisiinkin juuri ennen kahta viivaa raskaustestissä, mutta esimerkiksi neuvolan odotusryhmässä tunsin polttavat katseet selässäni kun esittelykierroksella mainitsin ohimennen että olin edellisenä keväänä päässyt ylioppilaaksi.

Nuoret äidit kohtaavat paljon ennakko-olettamuksia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tavallisin kohtaamani oletus on ”raskaus taisi olla vahinko, vai mitä?”. No ei ollut, yritimme saada vauvaa alulle puolitoista vuotta ja käväisimme pikaisesti lapsettomuushoidoissakin ennen kuin viimein tärppäsi. Toinen tavallinen reaktio on liioiteltu yllättyminen siitä, että lapsen isä on mukana kuvioissa ja osallistuu aktiivisesti niin synnytysvalmennukseen kuin neuvolakäynteihin. ”Niin kiva kun isäkin on täällä!” No mitä hittoa. Olenhan minäkin tässä, eikä siinä ole mitään kummallista. Me odotamme tätä lasta y-h-d-e-s-s-ä.

Parasta on kuitenkin se, että jos jokin menee vikaan raskausaikana tai vauva-arjessa, se pistetään automaattisesti vanhempien nuoren iän piikkiin. Joka himskatin kerta. Vastoinkäymisille ei vain voi olla mitään muuta syytä! Erositko vauvavuonna? Se johtuu varmasti siitä kun olet niin nuori. Imetys ei onnistunut? Se johtuu siitä kun olet niin nuori. Lapsi on ylivilkas? Se johtuu siitä kun olet niin nuori. Rattaista irtosi rengas keskellä kaupungin ruuhkaa? No… laitetaan nyt sekin nuoren iän piikkiin.

Toisaalta – onko vanhemmilla äideillä yhtään sen helpompaa? Paineita piisaa, vähän erilaiselta kantilta vain. Sen sijaan että sukulaiset ihmettelevät nuorille äideille että nytkö jo päätitte perustaa perheen, myöhempään ikään odottavat saavat kuunnella vihjailuja pienten jalkojen tepsutuksesta pahimmillaan vuosikausia. Neuvolassa saattaa joutua ylimääräisiin tutkimuksiin ikänsä takia tai odotus saatetaan lukea riskiraskaudeksi, vaikka sekä äiti että lapsi olisivat terveitä kuin pukit. Ja joka lapussa lukee tietysti ”vanha ensisynnyttäjä”. Että onko sekään nyt sittenkään niin kivaa.

Teki niin tai näin, aina väärinpäin! Mikähän olisi se yksi oikea ikä tulla äidiksi?”

Sinkkuäiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

7 vastausta artikkeliin “Oikea ikä tulla äidiksi?”

  • Vanhempi äiti sanoo:

    Minulla on kolme aikuista lasta ja iltatähti 2,5-vuotias ja hänet sain 49-vuotiaana pitkän odotuksen jälkeen. Teen töitä yrittäjänä, välillä pitkiä päivä, joten olen aina ihmetyksen aihe – suureksi osaksi myönteisesti. Osa ihmisistä ei ymmärrä ollenkaan, että vapaaehtoisesti sitoutuu lapseen tässä iässä. Minä puolestaan nautin aktiivisesti elämästäni, perheen ja työni kanssa – työni haasteellista ja vaativaa, joten hänen kanssaan jaksan ja rentoudun täysin,koska tiedän, että osaan tämän homman. terveisin Rento äiti

  • Enne Haapala sanoo:

    Ihmeellinen määräpäivien kulttuuri tämä Suomi! Aina on joko liian vanha tai nuori ja kaikki on tehtävä samassa tahdissa muiden kanssa.

    Olen ollut sinkkuna jo kaksi vuotta (suhde kesti 1,5 v, sitä ennen lyhyt teinisuhde). Ensiksi sanotaan, ettei ole väliä, milloin teet sitä ja tätä, mutta jotenkin kummasti sukujuhlissa seinät kaatuvat päälle.

    Haluaisin niin lukea ”melkein huono”- palstalla jonkin kyselevän mamman näkemyksen asiaan.

  • Teiniäiti ja liian nuori mummo.... sanoo:

    Tulin äidiksi 17-vuotiaana toisen kerran 19-vuotiaana…ja kolmannen kerran 27-vuotiaana.. mikään ikä ei ulkopuolisen silmissä ollut hyvä.. ja ihmetyksen aihe mm. neuvolassa se että kaikilla on sama isä… entäs sitten kun tulin mummoksi 38-vuotiaana siinä sitä kauhistelua olikin …. nyt 41-v edelleen saman ukon kanssa naimisissa kuin 18-vuotiaana ja kohta olemme isovanhemmat kolmannellekkin muruselle

  • Ciri sanoo:

    Aloin odottaa esikoistani ollessani 20-vuotias. Tätä oli edeltänyt jo yksi keskenmeno puolta vuotta aiemmin. Raskauden ollessa jossakin 8. viikon paikkeilla, menin käymään työpaikkalääkärillämme. Kerroin oireiksi kuumeisen olon, mutta ettei minulla ole hengitystieoireita tai lämpöä. Mainitsin myös olevani raskaana. Lääkäri oli kovin huolissaan siitä, että mitä aijon tehdä raskauden suhteen ja miksen ole mennyt neuvolaan. Kun sanoin, että raskaus on ihan toivottu asia, lääkäri alkoi jaaritella, että Pohjanmaalla töissä ollessaan tapasi kyllä paljon niitä lestadiolaistyttöjä, jotka aloittivat perheen perustamisen nuorena. (Mitenköhän tämä mahtoi liittyä minuun?) Tarjosi diagnoosiksi, että oireeni johtuvat raskaudesta ja että voi kyllä teettää minulle raskaustestin ja vahvistaa raskauden. Vastustin molempia ja vaadin, että he tarkastavat tulehdusarvoni, johon lääkäri suostui pitkin hampain. Ja kappas, crp arvo oli huomattavasti koholla. Syy jäi epäselväksi ja niin on käynyt samanlaisessa tapauksessa vielä raskauden jälkeenkin. Lääkäri kirjoitti minulle sairaslomatodistukseen syyksi ”varmistamaton raskaus” jonka soittaen vaadin muuttamaan, koska minun ei tarvitse kertoa työnantajalleni 8. viikolla olevani raskaana, varsinkaan, kun se ei ollut millään lailla syynä poissaolooni. Lääkäri minulta sitten kysyi, että mitä siihen laitetaan ja ehdotin määrittelemätöntä tulehdusta. Oli kyllä sellainen lääkäri, että olisin hoitanut itse itseni paljon helpommin ja hänellä sentään on vuosien koulutus ja kokemus työstään. Muutoin en ikinä saanut kuulla typeriä kommentteja nuoresta iästäni odottajana tai äitinä.

  • omppuna sanoo:

    Raskaaksi 29vuotiaana ja 3kk kolmekymppisenä ennen lapsen syntymää, neuvot lähisukulaisilta hyvin tuttuja, myöskin erinäiset kommentit neuvolasta tutuksi tuli ja joo vahingoksi luultiin meilläkin vaikka kauan yritetty ja toivottu raskaus oli.. Siitä ei vain huudeltu 🙂

  • se entinen sanoo:

    Itse olin juuri elokuussa täyttänyt 18.v kuin esikoiseni syntyi jouluaattona. Opiskelin ja opettajat olivat vahvasti sitä mieltä ettei ”lapsen kannata lasta tehdä”, myös kommentti ”mitä sinäkään tiedät elämästä tai lapsista” kaikui usein korviini.
    Esikoiseni oli koliikkilapsi ja neuvolassa sh suorastaan sääli minua. Muutin eri paikkakunnalle ja asenne nuoreen äitiin oli aivan toisenlainen, kerrankin olin äiti muiden äitien joukossa iästäni huolimatta. Toinen lapseni syntyi seuraavan vuoden vappuaattona ja tuolloin kätilö sanoi ettei halua nähdä minua seuraavana juhannuksena synnyttämässä.
    Seuraava juhannus saapui ja taas olin vatsa pystyssä synnytyslaitoksella jossa kyseinen kätilö oli ja totesi ” enkös minä sanonut ettei tarvitse tänne tulla jatkuvasti, itsekkin niin nuori olet”.
    Nyt minulla on neljä lasta ja kaikki ovat olleet suunniteltuja. Nuorena äitinä olen herättänyt keskustelua niin hyvässä kuin pahassa ja on osa jopa joutunut perumaan puheitaan, kuinka pärjäänkään lapsieni kanssa niin hyvin. Esikoisen vanhempainillassa opettaja tosin totesi, että ”odotellaan nyt kuitenkin teidänkin vanhemman saapumista ennen kokouksen alkua” jolloin kerroin olevani lapseni äiti ja opettaja meni kerrasta kasvot punaisena aloittamana kokoustaan.

  • Lyyli sanoo:

    Melkein voin luvata että ”tuijottaminen” ei ehkä lopu koskaan. Itse kerkesin juuri täyttää 19 kun esikoinen syntyi. Katseita ja uteluita on riittänyt tähän päivään asti. Varsinkin tytön ollessa ala-asteella,vanhempainilloissa tuntui että ylitseni jokseenkin hypättiin. Nyt keväällä ihmetystä riitti lukiolla tytön vanhojen tansseissa. Nyt olen siis 36 ja esikoinen loppuvuodesta 18. Mutta se ylpeyden määrä juhlissa oli aivan mieletön! MINÄ olen tuon kauneimman prinsessan äiti!
    Ja saa nähä tämän uuden tulokkaan kohdalla miten käy tuijotteluiden ja katseiden, olen nyt 23. raskausviikolla ja jos ja kun hänen wanhoja tanssitaan, olen 54v 🙂