”Taas se tapahtuu. Olen ravintolassa, kirjastossa, bussissa, kaupassa tai oikeastaan missä vain, missä voi kohdata Mummon.

Kun Mummo huomaa minut, näen sivusilmällä hänen kurttuisilla kasvoillaan ensin hämmentyneen katseen, joka vaihtuu pian vihaiseen katseeseen – Mummo ei pidä näkemästään. Mummot ovat ikäihmisistä niitä, jotka kiukustuvat näkemästään ja osoittavat elekielellään tai jopa sanoillaan olevansa tyytymättömiä muiden ihmisten tekemiin elämänvalintoihin. Mummot ovat perusluonteeltaan äärimmäisen uteliaita ja maailmankatsomukseltaan äärimmäisen suppeita.

Tässä vaiheessa on hyvä painottaa, etteivät kaikki vanhukset ole Mummoja. Minä kohtaan Mummoja usein, sillä olen nuori äiti. Olen tosin 24-vuotias äiti 2-vuotiaalle lapselle, joten en pidä itseäni poikkeavan ikäisenä äidiksi. Olen pienikokoinen eli näytän hieman nuoremmalta, mutta vaikka olisin 14-vuotias äiti, niin miksi se Mummoa suututtaa?

Ollessani aivan viimeisilläni raskaana kohtasin bussissa Mummon. Hän halusi paikkani bussissa, joka oli noin puolillaan matkustajia. ”Jos tekee lapsia liian nuorena ei ole oikeutettu raskaana olevien paikkaan!”, oli tämän mummon mielipide. Lopulta hän istui yhden rivin taaksepäin, kun en vaihtanut iskiaskivuissani ja ison pötsini kanssa paikkaa.

Mikäli syön ravintolassa lapseni kanssa, Mummot pystyvät hädin tuskin itse syömään jupinaltaan. Lapseni käyttäytyy hyvin, minä olen läsnä lapselleni ja kaikki on muuten oikein hauskaa, jos ei lasketa minuun liimautuneita silmäpareja ja pään pudistelua.


Kuva Minnie Zhou.

Miksei nuorta vanhemmuutta osata arvostaa? Olen ollut mieheni kanssa yhdeksän vuotta vakaassa suhteessa, asun arvostetulla alueella, meillä on vakituiset työpaikat ja lapsella sopivat rajat ja määrättömästi rakkautta. Olen kiitollinen mahdollisuudestani perhe-elämään nuorena, kun hedelmällisyyteni ja energiatasoni ovat vielä korkeat. Äidiksi tultuani olen ollut onnellisempi kuin koskaan, enkä koe jääväni mistään paitsi (jos pitkiä unia ei lasketa!).

Usein nuorten vanhempien kohdalla oletusarvo on, että lapsi on vahinko. Onkohan se Mummon harmituksen takana? Mikäli on, voin kertoa, että vaikka moni onkin mieheltäni sitä kysellyt niin ei – lapsemme ei ole vahinko.

En löytänyt tilastoa, mutta uskoisin, ettei tarvitsisi mennä viittäkään vuosikymmentä taaksepäin, kun ensisynnyttäjien keski-ikä olisi lähellä omaani. Haluaisin liikkua julkisesti ilman, että koen olevani ihmissaastaa. Onko se liikaa vaadittu, Mummo?”

Nimim. Nuori ja hyvä äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Olen hyvä äiti vaikka olen nuori, eikä lapsemme ole vahinko!!”

  • Vanha äiti sanoo:

    Koita olla välittämättä.
    Jokainen ihminen on yksilö ja niinsanotusti kypsyy omia aikojaan.Toiset ovat valmiita perustamaan perheen nuorina ja jos siihen on mahdollisuus niin siitä vaan.
    Itse tapasin lasteni isän vasta 28 v ja ensimmäisen lapsemme saimme 4 vuotta myöhemmin.Itse olisin ollut valmis perheen perustamiseen jo aikaisemmin,mutta silloinen mieheni ei lapsia halunnut.
    Nyt lapsia on 4 ja mietimme vieläkö yksi.
    Joten jokainen tavallaan ja nielköön mummot jupinansa.

  • Liian nuori sanoo:

    Itse olin 17, kun esikoiseni syntyi. Neuvola ja sossu olivat huolissaan, että kuinka jaksan lapsen kanssa kun olen niin nuori. Nyt 11 vuotta myöhemmin olen 4:n lapsen äiti, nuorin 10 kk ja kyllä esikoisen kanssa tarmoa oli enemmän. Mummot eivät silloin kieroon katsoneet, vaan tulivat ihastelemaan pientä nyyttiä. Ennemminkin nyt ihmiset kauhistelevat, kun eletään uusperheessä; 4 omaa ja vielä vuoro viikoin puolison 2 siihen päälle. Mutta jokainen taaplaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

  • Miuku sanoo:

    Minulla on ollut vähän toisinpäin. Eli sain esikoiseni ollessani 17 vuotias ja ainoastaan oma ikäiseni pitivät sitä kauheana ja maailmanloppuna ja koin jopa vähän hylätyksi tulemisen tunteita, koska osa kavereista ei yhtäkkiä halunnutkaan olla tekemisissä kanssani. Mummot ja papat pitivät asiaa hyvänä, jopa ne kadulla vastaan tulevat tuntemattomat, sanoen: kyllä ne lapset pitää nuorena tehdä, niin on tehty ennen vanhaankin, sillain sitä jaksaa.. Mutta nyt, kun esikoisenikin on tullut äidiksi juurikin samaan ikään kuin minä, kuulen kauhisteluja ja näen pitkiä katseita, että olen mummi 35- vuotiaana. Kysellään ja kauhistellaan, toki joukossa on myös uteliaita ja ovat aidon kiinnostuneita. Minusta tämä on ihan maailman paras ikä olla mummi 😊 Varsinkin, kun aika moni ikäisistäni odottavat vasta sitä esikoistaan (ja se on heille oikea ikä tulla äidiksi, jokainen tavallaan) 😊

  • Itsekin nuori äiti sanoo:

    Minun näkökulmastani sinä olet ihan normaalin ikäinen äiti. Itse sain esikoiseni yhdeksäntoista vuotiaana ja kohtasin jo silloin ennakkoluuloja noin 20 vuotta sitten. Ikävimmät lausunnot tulivat ammattilaisten suusta. Neuvolaan mennessä neuvolatäti sanoi, että tulet aika myöhässä aborttia varten…sossuntäti sanoi ettei näin nuori voi tulla toimeen pienen vauvan kanssa… Lapsen syntymän jälkeen mies päättikin lähteä ja minusta tuli yksinhuoltaja, joka aiheutti vielä enemmän huolta kanssa ihmisissä. Minultakin kysyttiin tai minulle sanottiin, että lapsi on vahinko, ei ollut, vaan suunniteltu. Elämä vaan ei mee aina niinku ajattelee. Ei se iästä ole kiinni oletko hyvä äiti vai et, jotkut paljon sinua vanhemmat, voivat olla paljon huonompia äitejä ja kuka määrittelee mikä on huono äiti? Minusta on hienoa, että lapset tehdään nuorina, vielä kun jaksaa heidän kanssaan olla ja tehdä. Kaikkea hyvää perheellesi!