Onni yksillä, kesä kaikilla sanotaan. Sanonnan tuntee nahoissaan varsinkin köyhä. Eihän se raha onnea tuo, mutta auttaa monessa asiassa ja yleensä se vie huolta ja murhetta pois. Kesän alkaessa köyhällä on mielessä se, miten taas selvitä tämäkin kuukausi ja mitä voi lapsilleen kesällä tarjota. Omaa huolta ei helpota muiden voivottelu rahattomuudestaan, varsinkaan jos muilla on ”läyhyydestä” huolimatta varaa matkustella ja rakentaa omakotitalo:

”3,85 €. Sen verran tilillä on tällä hetkellä rahaa. Lompakosta löytyy 4,30 €. Yhteensä 8,15 € ja sillä olisi pärjättävä meidän kaikkien viiden perjantaihin asti. Maitopurkki maksaa 0,65 €, laktoositon 1,19 €, tuolla summalla ei montaa purkkia osteta.

Tulipa puhetta ystävän kanssa kesälomasta ja miten sen viettäisi? Reissuunhan mekin haluttaisiin, vaan omalta kohdalta jää reissut reissaamatta. Ystäväkin valitti rahattomuuttaan, silti samaan hengenvetoon kertoi säästäneensä sen verran että ulkomaan reissukin onnistuisi. Miten silloin voi olla rahasta tiukkaa, jos pystyy normikulujen jälkeen vielä säästämään reissurahaa?

Itsellä rahattomuus tarkoittaa todellakin sitä, ettei sitä rahaa ole. Ollenkaan. Hyvä kun elämiseen riittää, saati säästämiseen. Näitä rahattomuuttaan valittavia tuttavia ja ystäviä löytyy lähipiiristä pilvin pimein. Silti yksi reissaa ulkomailla joka vuosi vähintään kolme kertaa, toinen rakentaa taloa ja kolmas ostaa moottoripyörän. Ihmisiltä on totaalisesti hämärtynyt käsitys siitä, mitä rahattomuus ja köyhyys tarkoittaa. Köyhyys on sitä, kun miettii kaupassa valitsenko jogurttipurkin vaiko maitoa? Ja jos otan nyt tuota ruisleipää, on jätettävä jotain muuta pois… Menkatkin kohta alkaa, kuinkahan vähällä määrällä siteitä selviän?


Ylin kuva Garett Mizunaka.

Lapset kasvaa, viime kesän kengät on jääneet pieniksi, mistähän uudet? Autokin on tankattava, töihin on päästävä. Sellaista köyhyys on. Rimpuilua tilipäivästä tilipäivään.

En ole katkera muiden paremmasta elintasosta, vaan tahdon että ihmiset ymmärtää mitä on joka kuukausi taistella laskujen ja muiden menojen kanssa. Ja kun kaapissa ei todellakaan ole kuin näkkileipää ja yrität miettiä mistä ihmeestä taikoa ruokaa perheelle tällä kertaa? Joten jos normaalikulujesi jälkeen pystyt säästämään, pystyt ostamaan ruokakaupasta sitä mitä haluat, eikä kenkien ostokaan tunnu miltään…silloin et ole köyhä, etkä rahaton.

Elkää hyvät ihmiset valittako köyhyydestä, kun ette ole sitä. Nauttikaa elämästä, minäkin yritän, sillä 8,15 eurolla.”

Nimim. Köyhä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

11 vastausta artikkeliin “Oletko sinä oikeasti köyhä vai kitisetkö vaan?”

  • Tulot 450 é€ / kk sanoo:

    Minä en ymmärrä miten työssäkäyvä voi olla köyhä, jos kerran palkkaa tulee joka kuukausi? Eikö silloin jotain ole tehty jotenkin väärin? Itse tekisin mitä vain, että onnistuisin saamaan päivätöitä….

  • TaikaRuista Ranteessa sanoo:

    Hei rakkaat! Tiedättekö, Hopeyhdistys odottaa juuri teidänlaistennen yhteydenottoa. Rohkeasti voi ottaa yhteyttä lähimpään yhdistykseen, josta saa apua kyllä vaate- ja tarvikemuodossa. http://www.hopeyhdistys.fi ja sieltä valitse kaipaan apua-kohdan lomake jonka täyttämälla asia etenee =)

  • Mardu sanoo:

    Tutulta kuulostaa. Täällä äiti ihminen ja perheessä kolme lasta, joista vanhin jo kotoa pois muuttanut.
    Teinit jotka asuu kotona syövät ja kasvavat samaan tahtiin.
    Mies työkyvyttömyyseläkkeellä kelan myöntämällä vuoden aina kerrallaan. Nyt taas loppuu häneltä tuet. Jatkoja miettivät ja sillä aikaa sen sataan eri paikkaan tehtävä hakemuksia ja lomakkeita. Diagnooseja on tässä perheessä riittävästi omiksi tarpeiksi.
    Itse viime vuoden lopulla valmistunut ekaan ammattiin.
    Kesätöissä nyt ja syksyn jälkeen jatkosta ei varmuutta muusta kuin epävarmuudesta.
    Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
    Mutta luulen tietäväni miltä tuntuu kirjoituksessa olevan arki.
    Hyvää kesän kuitenkin ihan jokaiselle. Yritetään nauttia kun voidaan.

  • Huono Äiti -toimitus sanoo:

    Hei tämän jutun meille lähettänyt kirjoittaja! Meillä on sinulle postia toiselta lukijalta, jos haluat, niin ota yhteyttä aiti (at) huonoaiti.fi ja välitämme viestin sinulle!

  • NelliL sanoo:

    Meillä on oma tapa selviytyä varattomuudesta. Ei autoa, ei muutakaan omaa. Kuitenkin seikkailemme ja touhuamme koko ajan kaikenlaista.
    Nautinnollista kesää teille 😊
    https://villananna.blogspot.fi

  • Äitikkä sanoo:

    Tämä on niin arkipäivää, myös meillä. Päälle kun lisätään sairaskulut, ja ne lääkkeet, mitä pitäisi käyttää, jos olisi varaa, niin… Tyhjästä on paha nyhjästä. Lapset saavat kyllä allergialääkkeensä, siitä pidän huolen. Itse pärjään vähemmälläkin. Ja lapset saavat ruokaa. Eivät sitä mitä halauaisivat tai tarvitsisivat, mutta kuitenkin. Itse syön lähinnä sitä vanhaa leipää. Sellaisenaan. Allergiat perheessä luovat omat haasteensa. Onneksi omat ruokahalut on kadonneet jonnekin. Purkki halpoja monivitamiineja pitää joten kuten hengissä.

    Vaatteita saa melko hyvin kierrätyskeskuksesta. Hyväntekeväisyyskirppiksellä hinnat on välillä turhankin korkeat. Jos olisin muualta maahan tullut köyhä, saisin alennusta sieltä, mutta olen niitä lottovoittajia, jotka ovat syntyneet Suomeen.
    Mutta katto on pään päällä, ja seinät, joskin vähän homeiset, mutta kuitenkin. Hanasta tulee vettä ilmaiseksi, mikä sekin on harvinaista tässä maassa. Ja lämmintäkin piisaa, joskaan ei aina riittävästi, kun taloyhtiö säästelee lämmityskuluissa.
    Koko talon saa pidettyä puhtaana, kun ostaa sen 700g purkin soodaa, vajaa 3€, ja sillä pesee välillä hiuksetkin. Vaatteiden pesuun se käy myös hätätapauksessa etikka huuhteluaineena. Hajusteita ja kemikaaleja ei siedetä, atoopikot ja asmaatikot, joten sen puoleen sooda ja etikka on mainiot vaihtoehtot. Ja kaupan hyllylle ilmestyi halpa, hajusteeton eko-palasaippua, joka oli kuin lottovoitto.
    Parturissa käymisestä voin vain haaveilla, mutta vuosikymmenten saatossa olen oppinut aika näppäräksi saksien kanssa. Oma kuontalo tulee leikattua itse, ja lasten hiuksetkin siinä samalla. Muistan kyllä sen ajan, kun kampaajalla käynti oli normaali juttu, ja sain nauttia siitä luksuksesta. Mutta siitä on yli 25 vuotta. Nykyään mun salonki on ne sakset ja palasaippua.
    En valita, asiat voisivat olla huonomminkin. Mutta niille, jotka valittavat rahan vähyyttä, ja käyvät ulkona syömässä, ostavat vaatteet uutena, ja todellakin, ostavat kenkiä, kaupasta, uutena; teillä EI ole rahasta puutetta.
    Minä ja perheeni elämme puutteessa. Mutta onneksi luonto on tarkoitettu kaikille, köyhille ja rikkaille. Ja luonnon antimet. Niitä kerään ja säilön sen minkä terveys antaa myöten. Ja siitä nautin. Katkeruus ei johda mihinkään. Ja ehkä, joku päivä, saan vietyä lapsenikin kesäloma matkalle, pääkaupunkiin tai edes naapurikaupunkiin. Toinen on jo teini-iässä eikä ole vielä käynyt missään. Ehkä nyt olisi jo aika.

  • RättiRiitta sanoo:

    ”Ihmisiltä on totaalisesti hämärtynyt käsitys siitä, mitä rahattomuus ja köyhyys tarkoittaa. Köyhyys on sitä, kun miettii kaupassa valitsenko jogurttipurkin vaiko maitoa? Ja jos otan nyt tuota ruisleipää, on jätettävä jotain muuta pois… Menkatkin kohta alkaa, kuinkahan vähällä määrällä siteitä selviän?
    Tiivistit upeasti olennaisen. Kiitos paljon tästä kirjoituksesta!

  • MissyP sanoo:

    Voi ihanaa kun kirjoitit tästä aiheesta! Tämä on mun elämääni.
    Nyt mulla on auto rikki. Auto, jota ei olis varaa ees pitää mutta kun yksinhuoltajana asun periferiassa ja selkävian vuoks on kaupassakäynti pelkästään haaste, on mun pakko se pitää. Pakko siis laittaa laskuja sivuun, että ammattikoulun pojat saa auton katsastuskuntoon. Nyt todella lasketaan maitopurkitkin.
    Koko kevät hoidettu hammasta, muka ilmasessa kunnallisessa hammashoidossa…. ei ole tarvinnut itselle ostaa kevätvaatteita. Mutta onpa hammas nyt kunnossa.
    Poika siinä iässä, että loppui lapsilisäkin..mutta nythän ne menot vasta suuria onkin, kun käy ammattikoulua.
    Minä pienellä kuntoutustuella työtapaturman johdosta.
    Mä oon oikeesti yleensä positiivisuuteen taipuvainen, mutta jatkuva ”pärjääminen” on kuluttavaa.
    Mäkin haluisin lomalle. Mutta kuten lapsuudessa sanottiin.. ”kaikkea saa haluta..”

    • Sanna sanoo:

      Toimeentulotuki, kunnan soskusta harkinnan varainen toimeentulotuki, tuetut lomat joiden omavastuuseen saattaa saada juurikin harkinnan varaista.

  • Köyhä, mutta ei kipeä sanoo:

    Asia on juurikin noin, kuinka aloittaja kirjoitti. Kerrankin osuva kirjoitus kaiken maailman ”näin säästät” artikkelien rinnalle. Niissä kun kehoitetaan mm. syömään vähemmän ulkona ja vähentämään vaate- sekä muita shoppailuja. Nollasta on vaikea vähentää…

  • Tiedän tunteen sanoo:

    Muistan lapsuudesta ne päivät kun ruokalistalla oli veteen keitetty kaurapuuro, koska muuhun ei ollut rahaa.

    Muistathan nimim. Köyhä, että toimeentulotukea voi hakea. Ei silläkään reissuun lähdetä tai moottoripyöriä ostella, mutta voi helpottaa arjen pyörittämistä, jos saa vaikka sähkölaskun maksuun. Myös seurakunnasta voi saada rahallista tai ruoka-apua.