Kai sun lapsilla on ne oikeat lelut?
Eikö olekin ärsyttävää, kun nielee omat mielipiteensä kun ei uskalla arvostella päivähoitoa. Tekeväthän ne siellä hyvää työtä, mutta välillä syytä olisi jostain sanoakin.
”No mites aamu sujui?”, kysyy päikyn ope iloisena, ja ”no ihan hyvin” vastaa äiti, jolla ajatukset on jo aamun kokouksessa (josta taas myöhästyy, kun tyttö pisti hanttiin) ja nyt pitäisi jaaritella, miten taas oli hankalaa (löytää paita: siis mä haluun sen Frozen-paidan, en laita tota tyhmää Mikkihiiri-paitaa..). Mitä helkkaria päiväkodissa tapahtuu, kun nyt pitäisi olla vaan Frozenia…
Samalla linjalla kerrotaan kuulumiset päivän jälkeen:
Ai jaa, normi päivä, syöty on (kuten aina) ja leikitty Elsaa ja Annaa (kuten aina) ja askarteltu (juu ja taas saa viedä niitä kotiin) ja niin, lepohetkellä pyörittiin ja hyörittiin.
Eikö niillä oikeasti ole mitään oikeaa kerrottavaa? Aina näitä ympäripyöreyksiä. Lapsestakin saa nyhtää vastauksia irti, vaikka häntä selvästi vaivaa jokin.
Kotona tilanne alkaa selvitä, kun tyttö vaatii ostamaan HETI Elsa- pehmolelun. Minkä ihmeen takia? Käytyäni melko ärsyttävän ja pitkän keskustelun lapsen kanssa selviää syy, ja samalla paita-asiaankin:
Frozen on nyt sosiaalisen statuksen määrittävä tekijä. Joko olet in tai out, riippuen ihan siitä löytyykö vaatteista ja leluista sitä oikeaa Disney-hahmoa. Mutta eikö ne päiväkodissa tajua sitä? Kieltäisivät koko jutun!! Ei päiväkotiin tartte viedä kotoa mitään statussymboleja. Leikkiköön päiväkodin leluilla!
En vielä taida alkaa tästäkään keskustelemaan, leimaavat vielä huonoksi äidiksi. Tai mikä pahempaa, lapsi jää yksin. Okei, ostan Frozen-paidan ja Elsa-pehmolelun ja vielä viisi muuta sarjaan liittyvää asiaa… En vaan uskalla alkaa hankalaksi äidiksi. Kai ne siellä päiväkodissa joskus tajuaa että tässä on lapsille elämästä ja kuolemasta kysymys.
Tulisivat lasten keskelle kuuntelemaan, mitä siellä oikein tapahtuu ja mikä lapsilla on meno. Ei kai se voi tällaista olla, että ryhmäpaineella kiristetään ostamaan tietyt asiat.
Nimim. Pelkkää Frozenia
Tämä teksti on lähetetty alla olevan Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme kirjoitukset ja palkitsemme julkaistut Huono Äiti -kirjalla.
P.S. Tällaista on, kun lapsen kaverit ovat sikarikkaista perheistä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihan justiinsa näin ja vielä lisään, mikään ei eriarvoista lasta niin paljon kuin lelu-,isän ja äitienpäivät. Päiväkodissa ja koulussa pitäisi keskittyä ihan muihin asioihin, kuten toisen kunnioittamiseen ja hyvään käytökseen. Ja askartelusta vielä sen verran, että tehtäisiin kunnolla ja ajan kanssa jotain kivaa, eikä hosuttaisi wc rullista tai muusta jätteestä nolon näköisiä kyhäyksiä joita fiksu lapsi itsekin häpeää.
En tuota askarteluasiaa ihan allekirjoita…kohta 30v alalla olleena olen nähnyt onnellisia lapsia viemässä kotiin niitä ’ vessapaperirullakyhäelmiä’. Ne ovat jokaisen oman näköisiä ja yhtä tärkeitä lapselle kuin savesta muovailtu ’möykky’.
Vältän itse tekemästä lapsen puolesta…koska silloin tekele ei ole lapsen, eikä siinä näy kädentaitojen kehitys.
Varsinainen mummeli, häpeää lasten tekemiä askarteluja. ”Tehkää ajan kanssa jotain kivaa”, no sitä just on yritetty sillä nololla vessapaperirulla-askartelulla. Jos lapsen keskittyminen riittää just sellaseen max 15min tuokioon ja taidot on vielä alkeelliset pitkälle 5v asti, niin ei siinä ihmeitä pysty tekemään. Häpeä sinä mummeli joka et arvosta lapsen työtä ja taitojensa näytettä, kyllä niitä ”parempia” lahjoja tulee kun lapsi kasvaa ja kehittyy muttei sitä tapahdu jossei saa harjoitella. Kummasti vuosien kuluttua kun näkee lapsensa ”vessapaperirullakyhäelmän” niin tippa tulee linssiin muistellessa niitä aikoja.