Seitsemän vuotta sitten saapui hän. Kahden lapsen äitinä ajattelin, että tämähän menisi rutiinilla, mutta miten väärässä olinkaan. Alusta asti hän on ollut erilainen. Hän vietti ensimmäiset viikot sairaalassa. Kotiin päästyään hän ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Onneksi nukkuminen onnistui vaunuissa tai sängyssä. Muuten olisin varmaan hajonnut jo silloin.

Hän on aivan ihana lapsi, mutta hän tarvitsee aivan valtavasti. Hän on sosiaalinen ja saa kavereita helposti. Hän ottaa kaikki huomioon eikä valikoi kavereita. Hän on perusluonteeltaan positiivinen ja hymyilevä.

Mutta hän häiriintyy pienistäkin äänistä ja silti on itse jatkuvasti äänessä. Hän hermostuu, jos asiat ei heti onnistu. Hän haluaa tehdä asiat oman mielen mukaan ja hermostuu, kun ei saa. Suuttuessaan hän saattaa lyödä, purra ja potkia minua tai isäänsä, toisinaan jopa isosisaruksiaan. Hän ei ymmärrä asioita ja konteksteja niin kuin 7-vuotiaan kuuluisi ymmärtää. Hän ei hahmota asioita samoin kuin muut. Hän on helposti johdateltavissa, hän tekee kaikki tyhmyydet, mitä kaverit keksii ehdottaa.

Olemme ravanneet 2-vuotiaasta asti puheterapeutilla, toimintaterapeutilla, fysioterapeutilla. Teemme harjoituksia kotona, vaikka hän niistä ei pidäkään. Olemme käyneet keskustelemassa päiväkodin työntekijöiden kanssa niin usein, että olen seonnut laskuissa. Hän on käynyt psykologin tutkimuksetkin läpi, mutta mitään diagnoosia hänellä ei ole.

Tämä ei todellakaan mene rutiinilla. Hän vaatii niin paljon, mutta on niin äärettömän rakas. Koko meidän perhe on joutunut sopeutumaan hänen vaatimuksiinsa. Hänen kanssaan matkustaminen vaatii paljon sisaruksilta ja meiltä vanhemmilta. Häntä ei voi päästää yksin ulos, hän ei voi jäädä yksin kotiin. Minun vanhemmat ovat ainoat, jotka jaksaa olla hänen kanssaan. Ei puhettakaan siitä, että kummit, enot, sedät tai tädit jaksaisivat olla hänen kanssaan edes muutamaa tuntia. Siinä missä isosisarukset pääsevät muutaman kerran vuodessa viettämään päivää kummien kanssa, ei hän tapaa kummejaan sellaisen hauskanpidon merkeissä. Ja minusta hänen kanssaan pärjää, kun on johdonmukainen. Ei, hänen kanssaan ei aina ole helppoa, mutta hänen kanssaan pärjää. Enkä tarkoita, että muiden pitää hoitaa hänet, mutta suren sitä, että hänellä ei ole samanlaista suhdetta kummeihinsa kuin sisaruksilla on omiinsa.

Kyllä minuakin pelottaa, varsinkin koulumaailma ahdistaa. Joutuuko hän kiusatuksi, pärjääkö hän luokassa, osaako hän kulkea koulumatkat. Olen jatkuvasti väsynyt ja ahdistunut, kun haluan vain parasta hänelle, mutta en tiedä miten siinä onnistun. Hänen äitinään oleminen on niin erilaista, koko ajan pitää olla varuillaan, jatkuvasti pitää olla valmiina toimimaan. Mutta hänen äitinä saan myös maailman parhaat ja tiukimmat halit. Hänen äitinään kuulen päivittäin ”äiti, rakastan sua”.

Nimim. Johanna

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

19 vastausta artikkeliin “”Elämä tämän lapsen kanssa ei todella mene rutiinilla””

  • Se tärkeä ferritiini sanoo:

    Onko lapselta tutkittu hivenaineet ja vitamiinit? Ferritiini etunenässä, sekä mm. C, D, B12 ja folaatti? Jotkut lääkärit jopa tutkivat ferritiinin, mutta eivät tee sille mitään, kun se on viitteissä tai hieman alle viitteiden. Ferritiini 30 ja alle on raudanpuute. Siitä on vielä pitkä matka ylöspäin. https://www.mediuutiset.fi/uutiset/tutkimus-raskaudenaikaisella-anemialla-yhteys-kehitysvammaisuuteen-autismiin-ja-adhdhen/21736d74-7907-4369-b3c4-22705710df86 lisää luettavaa: https://www.medipudas.fi/raudanpuute-ja-adhd-kiistamaton-yhteys/ ja : http://www.tritolonen.fi/uutiset/744-adhd-lapsilla-usein-raudan-puutetta Enkä ole jakamassa täällä lapselle ADHD-diagnoosia. Näissä linkeissä on vaan sitä tietoa mitä kaikkien pitäisi saada. Mielestäni nämä oireet mitä artikkelissa on, sekä masennus, adhd ym. juontaa kaikki samasta, eli puutoksista, matala-asteisesta tulehduksesta sekä kroonisesta stressistä.

  • Marikki sanoo:

    Voisiko olla fasd (eli lapsi altistunut alkoholille raskausaikana) kyseessä? Fasdia on yllättävän monella ihan tavallisen perheen lapsella (diagnosoimattomana valitettavasti, jolloin lapsi ei saa sitä apua ja tukea ja ymmärrystä, mitä tarvitsisi). Ei välttämättä tarvita, kuin vähän alkoholia silloin, kun äiti ei ole edes vielä tiennyt olevansa raskaana, ja lapsi saattaa vaurioitua.

    • Johanna sanoo:

      Hei,

      Ei voi olla fasd, sillä en ole käyttänyt alkoholia sen jälkeen, kun aloin odottamaan esikoistani.

      Tätä lasta odotimme pitkään. Voit uskoa, että teimme kaikkemme, että raskautuisin. Elämäntavat olivat jo silloin mahdollisimman terveelliset.

      Kiitos kommentistasi kuitenkin!

  • Vertainen sanoo:

    Kuulostaa tutulta paitsi että ei ole näkyvästi sosiaalinen koska vetäytyy kuormituttuaan ja On usein ärtynyt. Diagnoosi löytyy. Toivon että voisin välillä laskea nämä huolilasit silmiltäni ja ja katsoa häntä vahvuuksien kautta. Toivon että asenteeni hänen käytöstään kohtaan muuttuu ymmärtäväiseksi ja meidän yhteytemme sitä kautta paranee.

  • Add-tyttö sanoo:

    Tunnistin tekstistä itseni ihan täysin kokemuksella ja vanhempien kertomusten perusteella. Sain itse add-diagnoosin 8.luokalla, siitä eteenpäin ollut helpompaa mitä koulutaipaleen ensimmäiset luokat. En ikinä juurikaan ollut avunpiirissä, saati äitini. Arki nepsylapsen kanssa on todella haastavaa. Muista hakea apua koko perheelle, apu on uupuneille vanhemmille ja lapsille hyvästä 🙂

  • Vanha äiti sanoo:

    Meidän kuopus, poika, sai kehityksen viivästymä- ja adhd-diagnoosit 26v sitten. Lapsi oli tosi haastava. Motorisesti erittäin lahjakas, mutta aina ongelmiin joutuva poika. Kukaan ei halunnut ottaa häntä hoitoon, koska ei tiennyt, mitä milloinkin keksii. Kiipesi talojen katoille ja puihin korkealle ja saattoi hypätä alas. Sairaalareissuja riitti. Yöunet olivat levottomat, sai yöllisiä lahjoituksia. Päätimme kuitenkin laittaa hänet ihan normaalikoulun. Koulu sujui vaihtelevasti jatkuvasti yhteistyötä opettajien kanssa tehden. Toinen luokka käytiin kahteen kertaan. Meillä pärjättiin, kun lapsella oli tietyt säännöt, joista ei lipsuttu. Rutiinit myös helpottivat elämää. Syötiin ja nukkumaan mentiin aina samaan aikaan. Nyt mies on 31v ja ihan kotitöissä. Kävi armeijan ja ammattikoulun. Vilkkaus on kadonnut, mutta aika omalaatuinen on vieläkin. Minä en hyväksyisi minkäänlaista lyömistä ym. vaan antaisin sanktion moisesta käytöksestä. Tiukat rajat ja rutiinit niin lapsikin tietää, mitä on odotettavissa.

  • Johanna sanoo:

    Hei,

    Johanna tässä. Kiitos kaikille kommenteista.

    Ensi syksynä, kun koulu on alkanut on tarkoituksena pitää jälleen palaveri hänen asioistaan. Otan tuolloin puheeksi uudet psykologin tutkimukset, edelliset tehtiin vähän yli vuosi sitten.

    Minuun saa ottaa yhteyttä s.postilla johanna5891@outlook.com

  • Tuuttu sanoo:

    Meillä aika lailla samantapaista. Ollaan juostu puheterapeutilla, psykologilla, toimintaterapeutilla yms yms. Oletin itse että diagnoosiksi tulisi Adhd, mutta hirmuisen taistelun kanssa pääsimme suurempiin tutkimuksiin ja lapselle tuli F88 diagnoosi, mikä on autismikirjon diagnoosi( muu neuropsykiatrinen häiriö), mutta todella lievä sellainen. Poika menee nyt eskariin. Jos haluat keskustella niin Tuuttu80@hotmail.com

  • Nanne88 sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Minulla 5-vuotias poika jolla aisti yliherkkyyttä ja aliherkkyyttä. Pahimmillaan hän on lyönyt minulle mustansilmän. Pahoja raivopuuskia kun ei mene hänen mielen mukaan tai asiat eivät onnistu (sukka ei mene juuri oikein jalkaan). Ja muuten ylitsevuotavaa rakkautta ja tunteensa näyttää hyvin avoimesti. Kovasti voimia.

  • Ilona sanoo:

    Voimia. Oletko tutustunut sensomotoriseen kuntoutukseen? Meidän kuopus on saanut siitä apua kovin samankuuloisessa tilanteessa. Myös aika kypsyttää aivoja. Luota itseesi ja vaadi apua.

  • Myrmeli sanoo:

    Tuttuja ”oireita” omien lastenlasten kanssa. Toinen 5v ja toinen 9v. Nuorempi lähes samanlainen kuin teillä – meillä ADHD:hen kallistuu. Joka tapauksessa ADD tai Autismin kirjon oireita kumpikin. Rutiinit pakollisia ja helpottavat elämää. Fiksuja poikia molemmat ja kielellisesti lahjakkaita. joissain asioissa sitten todella kömpelöitä. Neuvolan kautta eteenpäin ja koulussa koulupsykologi/kouluhoitajan kautta. Tukea tarvitaan ja varmasti murrosikään pitää varautua monin verroin enemmän. Voimia vie, mutta antaa samalla.

  • Turhautunut äiti sanoo:

    Meillä samankaltainen tilanne. Poika nyt 11v. Koulutie lähti hyvin sujumaan mun isoista peloista huolimatta, eli varsinaisia opillisia vaikeuksia ei ole, mutta matala ärsyyntymiskynnys, pettymysten sietämättömyys ja rutiineista poikkeaminen aiheuttavat konflikteja opettajien ja kavereiden kanssa. Valitettavasti en osaa sen kummempia neuvoja antaa, meillä edelleen haetaan niitä arjen helpotuksia joita vanhemmat yrittävät itse sumplia, kun ei asiat ole ”tarpeeksi huonosti”, niin ei näihin oikein saada apua ulkopuolisilta tahoilta. Pahinta itselle on ehkä ollut se, että poika sulkeutuu vuosi vuodelta enemmän, enkä tunnu enää yhtä helposti pääsevän näiden muurien läpi, että voisin poikaa auttaa käsittelemään omia tuntemuksiaan.
    Kehu, kannustus ja läheisyys on meillä ollut kannattelevin toimintatapa. Tsemmpiä teidän perheelle!

  • Psyk.sh sanoo:

    Pyydä lähete erikoissairaanhoitoon tai vie yksityisella lastenpsykiatrille. Kuvauksesi kuulostaa autisminkirjon lapseen sopivalle. Koulua kannattaakin miettiä. Aistiyliherkkyydet ym vaikuttavat lapsen olemiseen koulussa ja siellä täytyy olla riittävästi tukea ja ehkä myös pienryhmä, ettei koulu tule liian raskaaksi lapselle. Joudut vaatimaan jos ette ole vielä diagnoosia saaneet. Voi myös olla ettei oireet riitä doagnoosiin ja sitä ei ole siksi voitu asettaa. Joka tapauksessa lapsi tarvii tukea koulumaailmassa ja muutenkin. Hyvä että ymmärrät lastasi ja olet hänen puolella.

  • Stidi sanoo:

    Mun 16- vuotiaalla todettiin kehitysvamma ja autismi vasta pari vuotta sitten. Pienenä hän ei saanut kavereita. Seurasi joka paikassa ,kun muut leikkivät. Itki kaveripulaa,kun ei ole yhtään kaveria,on äänessä koko ajan eikä hahmota kaikkea samalla tavoin kuin muut. Pienenä laittoi barbeja ja brätsejä riveihin . Nyt isompana kuuntelee rock musiikkia lähes koko ajan. Häiriintyy ,jos rutiinit rikkoutuu es. Tietokone joka hajosi niin itki ja raivosi lähes koko päivän. Vaatii paljon huomiota ja kuuntelijaa. Silti en vaihtaisi päivääkään pois ,sillä on myös hyvin kiltti ja herttainen. En tiedä auttaako tämän kertominen ,mutta jotain samankaltaista olin tunnistavinani. Aluksi häntäkin hoidettiin psykiatrisena lapsena ,kunnes muutto kotikaupunkiin takaisin sai psykiatrin laittamaan tarkempiin tutkimuksiin. Tiesin ,että kaikki ei ole niin kuin pitää, mutta perheemme ainokaisena ei ollut sitä vertailukohtaa ,joten ajattelin hänen olevan vain tavallista haastavampi lapsi. Kehitysvamma diagnoosi oli järkytys, mutta samalla myös helpotus.

  • Huolehtija sanoo:

    Kuulostaa ihan meidän pojalta 😥❤ Tänään hän taas suuttui jostain, mitä komennettiin pihalla ja lähti pois omalta pihalta. Huolissani etsin lähitienoilta pikkusiskon kanssa. Oli tullut omineen kotiin ”kävin vähän kävelyllä”… Ei saa lähteä omasta pihasta sanomatta mitään! ”Meinasin sanoa, mutta mä unohdin.” ”Äiti miksi sä itket?” Ilmiselvästi ajatus ei kulje samoja ratoja kuin meidän muiden. Äärimmäisen rakas, mutta välillä niin äärimmäisen rasittava 😭 Voimia ja jaksamista kysyy, ja koko ajan toivo elää, että ehkä hän joskus on sellainen kuin muutkin. Tutkimukset meneillään, mutta näinköhän mitään dg:a saadaan.. Jaksamista kaikille joilla on ”haastava” lapsi…

  • Nimetön sanoo:

    Niin totta!tyttäreni nyt 10v.ja sama jatkuu,on terapiaa,lääkäriä ja sossua!!!❤ ja äiti yhä voimaton,❤

  • Erityisherkkä sanoo:

    ADHD on vain yksi vaihtoehto joka voi olla käyttäytymisen taustalla. Lapsi voi olla myös erityisherkkä, eli hänen hermostonsa voi olla herkästi ylivirittyneessä tilassa. Ainakin siitä päätellen jos hän säikkyy kovia ääniä, haluaa lapsena viettää paljon aikaa läheisimmän aikuisen kanssa ja suhtautuu varautuneesti muutoksiin. Nämä ovat kaikki erityisherkän tyypillisiä, synnynnäisiä ominaisuuksia.

  • Erityisen mutsi sanoo:

    Vois olla paikallaan uusia psykologin testit vähän isompana. Poika sai ad/hd diagnoosin vasta 3 luokalla. Erittäin tutun kuuloista. Tsemppiä kovasti!