Seitsemän vuotta sitten saapui hän. Kahden lapsen äitinä ajattelin, että tämähän menisi rutiinilla, mutta miten väärässä olinkaan. Alusta asti hän on ollut erilainen. Hän vietti ensimmäiset viikot sairaalassa. Kotiin päästyään hän ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Onneksi nukkuminen onnistui vaunuissa tai sängyssä. Muuten olisin varmaan hajonnut jo silloin.

Hän on aivan ihana lapsi, mutta hän tarvitsee aivan valtavasti. Hän on sosiaalinen ja saa kavereita helposti. Hän ottaa kaikki huomioon eikä valikoi kavereita. Hän on perusluonteeltaan positiivinen ja hymyilevä.

Mutta hän häiriintyy pienistäkin äänistä ja silti on itse jatkuvasti äänessä. Hän hermostuu, jos asiat ei heti onnistu. Hän haluaa tehdä asiat oman mielen mukaan ja hermostuu, kun ei saa. Suuttuessaan hän saattaa lyödä, purra ja potkia minua tai isäänsä, toisinaan jopa isosisaruksiaan. Hän ei ymmärrä asioita ja konteksteja niin kuin 7-vuotiaan kuuluisi ymmärtää. Hän ei hahmota asioita samoin kuin muut. Hän on helposti johdateltavissa, hän tekee kaikki tyhmyydet, mitä kaverit keksii ehdottaa.

Olemme ravanneet 2-vuotiaasta asti puheterapeutilla, toimintaterapeutilla, fysioterapeutilla. Teemme harjoituksia kotona, vaikka hän niistä ei pidäkään. Olemme käyneet keskustelemassa päiväkodin työntekijöiden kanssa niin usein, että olen seonnut laskuissa. Hän on käynyt psykologin tutkimuksetkin läpi, mutta mitään diagnoosia hänellä ei ole.

Tämä ei todellakaan mene rutiinilla. Hän vaatii niin paljon, mutta on niin äärettömän rakas. Koko meidän perhe on joutunut sopeutumaan hänen vaatimuksiinsa. Hänen kanssaan matkustaminen vaatii paljon sisaruksilta ja meiltä vanhemmilta. Häntä ei voi päästää yksin ulos, hän ei voi jäädä yksin kotiin. Minun vanhemmat ovat ainoat, jotka jaksaa olla hänen kanssaan. Ei puhettakaan siitä, että kummit, enot, sedät tai tädit jaksaisivat olla hänen kanssaan edes muutamaa tuntia. Siinä missä isosisarukset pääsevät muutaman kerran vuodessa viettämään päivää kummien kanssa, ei hän tapaa kummejaan sellaisen hauskanpidon merkeissä. Ja minusta hänen kanssaan pärjää, kun on johdonmukainen. Ei, hänen kanssaan ei aina ole helppoa, mutta hänen kanssaan pärjää. Enkä tarkoita, että muiden pitää hoitaa hänet, mutta suren sitä, että hänellä ei ole samanlaista suhdetta kummeihinsa kuin sisaruksilla on omiinsa.

Kyllä minuakin pelottaa, varsinkin koulumaailma ahdistaa. Joutuuko hän kiusatuksi, pärjääkö hän luokassa, osaako hän kulkea koulumatkat. Olen jatkuvasti väsynyt ja ahdistunut, kun haluan vain parasta hänelle, mutta en tiedä miten siinä onnistun. Hänen äitinään oleminen on niin erilaista, koko ajan pitää olla varuillaan, jatkuvasti pitää olla valmiina toimimaan. Mutta hänen äitinä saan myös maailman parhaat ja tiukimmat halit. Hänen äitinään kuulen päivittäin ”äiti, rakastan sua”.

Nimim. Johanna

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 34 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

34 vastausta artikkeliin “”Elämä tämän lapsen kanssa ei todella mene rutiinilla””

  • Oivantuvan asukki sanoo:

    Minä nostan hattua kaikille äideille, niin NS ”normilasten” kuin nepsyjenkin. Minusta ei siihen olisi vaikka olekin nainen. Tunnustan oman vajavaisuuteni siinä ja vahvuuteni muissa asioissa. Ahdistun äänistä ja jatkuvista vaatimuksista. Siksi en kestäisi vanhempana. Toivon kaikille vanhemmille pelkkää hyvää. Myös te riitätte ihan omina itsenäänne.

  • Emma sanoo:

    Hei, jaksamista sinulle ja perheellesi. Meillä on vähän samanlainen 8v. lapsi. Menossa 3lk. Nyt kävimme perheneuvolassa, kun jää välillä tunnilla haaveilemaan. Kotona on aika vilkas. Ihana iloinen lapsi. Mitään diagnoosia ei ole, ja todettu testeissä keskitasoinen älykkyys.

  • Rakkaan nepsyn äiti sanoo:

    Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän pojasta, myös 7v. Perheneuvolan psykologin testeissä ei tullut tarpeeksi pisteitä, joten asioiden piti mennä todella huonoksi ennen kuin päästiin neurologille. Jo ensimmäisessä lääkärinlausunnossa luki, että vahvoja neurologista oireita. Diagnooseiksi tuli autismin kirjo ja tourette.
    Jälkiviisaana olisi pitänyt mennä yksityiselle hakemaan lähete neuropsykiatriselle.

  • Neiti kesäheinä sanoo:

    Onko hänen ferritiiniä mitattu koskaan, eli rauta arvoja?
    Se on valitettavan yleistä ja monet levottomuudet, ärtyneisyydet johtuvat noinkin pienestä asiasta.
    Suosittelen tutkimaan asiaa ja toivotan jokatauksessa tsemppiä❤️

    Alle 7-vuotiaiden raudanpuuteoireet:

    motorinen levottomuus, etenkin nukkumaan mennessä
    kasvukivut, levottomat jalat
    päänsäryt
    ruokahaluttomuus
    ärtyneisyys, hermostuneisuus
    kiukkuisuus
    toistuvat infektiot
    puheen kehityksen viivästyminen
    motorisen kehityksen viivästyminen
    vaalea iho ja mustat silmänaluset

    https://www.raudanpuute.fi/lapset/lasten-raudanpuute-oireet/

  • Yhden nepsyn äiti sanoo:

    Kuulostaa aistiyliherkkyyksiltä ja autisminkirjon piirteiltä. Hyvin tyypillistä käyttäytymistä nepsy lapselta. Toivottavasti saatte lisää tutkimuksia ja saatte apua lapsen toiminnan ohjauksessa.

  • No jo on sanoo:

    Kuulostaa siltä että et vain kykene huoltajaksi ja tuhoat lapsen elämän, pidä huoli että pilaamasi lapsi ei satuta muiden lapsia eihän tollasta voi edes tavalliseen kouluun päästää muita hakkaamaan, tarvitsee jonkun aidatun alueen yksinään

    • vihainen äiti sanoo:

      nyt sit. ei ole äidissä kyllä vika muita lapsia oli ja vain yhdellä ”vaikeuksia”. Joskus vaikka tekee kaikkensa ja tekee kaiken lapsella voi silti olla ”hankaluuksia” ja tärkeintä että tutkitaan ja yritetään auttaa.

  • Rakastavathuonoäiti sanoo:

    Kuulostaa niin tutulta, että on pakko ehdottaa vielä yhtä keinoa: yritä saada rakas, erityinen kuopuksesi neurologisiin tutkimuksiin: oman lapseni kohdalla selvisi, että hänellä näkyi aivosähkökäyrässä (EEG) muutoksia aivojen toiminnassa. Siis ellei tätä tutkimusta ole jo tehty. Jos tässä tutkimuksessa selviäisi jotain, olisi jatkokin helpompi suunnitella. Rakkaita nämä lapset ovat.

  • Nepsyjen äiti sanoo:

    Voimia kovasti! ❤️ Kuulostaa niin tutulta. Ihan kuin meidän aistiyliherkkä, aistimushakuinen ad/hd lapsi. ❤️ Vähän samaa myös kahdella pienemmällä lapsella

  • Marke sanoo:

    Kuulostaisi että kyseessä Si-häiriö (aistisäätelyhäiriö) ja ehkä autisminkirjon häiriö. Terveydenhuollon osaaminen on näissä valitettavasti edelleen heikkoa, varsinkin neuvolassa, perheneuvolassa ym. Oikea osoite olisi lastenneurologi. Jatka tutkimusten vaatimista tai hakeudu yksityiselle, jos vaan mahdollista.

  • Petra sanoo:

    Tunnistan tästä tekstistä paljon oman poikani ominaisuuksia, joka on tosin vasta 4 vuotias. Voimahali. Mun poika myös todella vilkas ja äänekäs, kova rymyämään ja möykkäämään. Ei pidä itse kovista äänistä, mutta tuottaa itse niitä kyllä. Meillä alkoi just toiminta ja puhe terapiat, kelan vaativat. Diagnoosi on puheenviivöstymästä, epäilyä myös kehitysviiveestä ja ymmärtämisen vaikeudesta. Joka päivä mennään rutiinilla ja haasteita piisaa. Olen lisäksi totaalisen yh. Mulla on onneksi elämääni rikastuttanut mamma joka ottaa poikaani hoitoon ja pärjää hänen kanssaan hienosti, tiukkojen sääntöjen ja rutiinien kera. Itse olen ehkä hieman ”sallivampi” joka sitten kostautuu sillä että välillä läpsitään ja potkitaan äitiä. Kova vaatimaan asioita ja todella itsepäinen. Usein en jaksa vääntää vaan annan periksi. Tiedän että se kostautuu. Tai on jo kostautunut sillä että poikani tykkää kun passaan häntä. Ei viitsi pukeutua edes itse vaan äiti laittaa. Tämän ikäisen pitäisi edes yrittää pukeutua itse, eikä passuuttaa äitiä. Mut jos en tee alkaa sen sortin kiukuttelu.

    Mutta kaikesta tästä huolimatta, hän on maailman rakkain ihmelapsi, enkä minuuttiakaan vaihtaisi. Meillä on myös aivan ihania hali hetkiä ja vaikkei hän vielä puhukaan sanoakseen äiti rakastan sua, niin tiedän että se päivä tulee vielä. Hänen syntymänsä ei ollut mikään itsestään selvyys, vaikeuksien kautta voittoon, ja sain melko vanhana ensi äitinä ainoan lapseni. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Poikani on myös todella nauravainen ja iloinen perusluonteeltaan. Sosiaalinen ja osallistuva, eikä koskaan tarkoita pahaa käytöksellään. Se että ei ole keinoja vielä ilmaista itseään, saattaa tahattomasti ilmentää negatiivisena käytöksenä. Vaikka välillä on haastavaa, silti aina loppujen lopuksi on aivan ihana ja rakkauden täyttämä arki❤️

  • Minä vain sanoo:

    Hei! Kuulostaa siltä, että lapsella on aistiyliherkkyyttä kuulossa: monesti silloin häiriintyy pienistäkin äänistä ja häiritseviä ääniä peittääkseen pitää itse ääniä. Si-toimintaterapeutin arvio voisi olla hyvä juttu, mutta niihin aika hankalaa päästä. Kokeilla kannattaa silti! Aistiherkkyydet aiheuttaa monenmoista, mitä ei tuu ajatelleeksi, jos aihe ei ole tuttu. Tsemppiä!