Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen esiopettaja, ja nyt alkaa olla se hetki toimintakaudesta, kun lasten palavereja sovitaan vanhempien kanssa ja kerrotaan siirtotiedot kouluun. Mikä minua huolettaa ja harmittaa, on se, että valitettavasti tänäkin vuonna muutama vanhempi ei suostu ottamaan tarjottua apua lapselleen vastaan.

Nämä kyseiset lapset ovat aivan mahtavia tyyppejä. Jos heidän kanssaan työskentelee tai juttelee vain kahden kesken, ei huomaisikaan mitään ongelmia. Mutta ongelmat ilmenevätkin vasta isommassa lapsiryhmässä, esimerkiksi juurikin niillä esiopetustuokioilla.

Annan konkreettisen esimerkin. Lapsen keskittyminen harhailee aivan muualla silloin, kun pitäisi kuunnella ohjeita. Tämä lapsi ei ole kyennyt kertaakaan itsenäiseen työskentelyyn esiopetustuokioilla. häntä tarvitsee jatkuvasti palauttaa toimintaan ja muistuttaa ohjeista, koska muuten ei tapahdu mitään. Ja jos emme häntä auttaisi, esim. toistamalla ohjetta uudestaan ja herättelemällä palauttamaan keskittyminen takaisin, hän putoaisi kärryiltä.

No, onneksi esiopetustuokioilla on ollut avustaja joka auttaa ja tukee tätä lasta aina. Mutta tämä johtuu siitä, että ryhmässä on muita lapsia, joiden vanhemmat ovat ymmärtäneet ottaa apua vastaan. Tehostettuun tukeen siirtämällä saadaan esiopetukseen sekä kouluun lisäresursseja, eli juurikin niitä avustajia, jotka voivat sitten näitä lapsia auttaa.

Kuva Inês Pimentel.

Nyt tämän kyseisen lapsen kohdalla, olemme ilmaisseet huolemme vanhemmille. Sillä minua ja muitakin opettajia huolettaa, että miten lapsi tulee pärjäämään koulussa isossa ryhmässä, jos sinne ei saada kouluavustajaa. Kun nyt jo pienessä ryhmässä keskittyminen harhailee jatkuvasti. Ja meillä ei mitään muuta olisi toiveena kuin lapsen etu, ja se, että hänellä olisi mahdollisimman valoisa tulevaisuus ja hyvä olla koulussa.

Se että lasta voitaisiin auttaa, edellyttäisi psykologin tutkimuksia, jotta saataisiin lausunto tehostetun tuen tarpeesta. Vanhemmat eivät tähän suostu. En pysty ymmärtämään että miksi. He vain hokevat että meidän lapsessa ei ole mitään vikaa. Eivätkä kuule tai näe sitä, että me emme ehdota psykologian tutkimuksia huvin vuoksi tai perhettä kiusataksemme.

Meidän aito ja vilpitön tavoitteemme on vain auttaa lasta saamaan kaikki tarpeellinen tuki, jotta hänen koulunkäyntinsä sujuisi mahdollisimman hyvin. Nyt kun apua otettaisiin vastaan ajoissa, lapsi pysyisi paljon todennäköisemmin muiden mukana, eikä tippuisi kärryiltä ja myöhemmin syrjäytyisi. Eihän se lapsen vikaa ole jos hän ei pysty keskittymään tunnilla! Niin miksi ihmeessä lasta ”rangaistaan” siitä työntämällä hänet liian isoon oppilasryhmään, missä on paljon enemmän ääntä ja ärsykkeitä.

Valitettava ennustukseni on, että jos tämä lapsi joutuu isoon ryhmään, missä ylimääräistä kouluavustajaa ei ole, niin hän siitä tulee kärsimään sitten koulussa. Ja se ei todellakaan ole lapsen edun mukaista. Kyseessä on niin mahtavaluonteinen lapsi, niin hänelle toivoisi pelkkää parasta.

Itselläni ei ole pätevyyttä tehdä diagnooseja, eikä se oleellista olekaan, mutta jos tällä lapsella vaikka oikeasti olisi ADD, joka selittäisi keskittymisongelmat, niin on todella väärin että lapsi jätetään ilman tukea, johon hänellä olisi oikeus.

Kirjainpalikoita tarjottimella päiväkodissa

Kuva Gautam Arora. Ylin kuva Kelly Sikkema.

Nyt kysynkin teiltä vanhemmilta, osaatteko te kertoa syytä miksi sanat psykologin tutkimus on vielä tänäkin päivänä niin iso mörkö? Ei kai joku oikeasti kuvittele että lapsi leimataan hulluksi jos hän käy psykologin tutkimuksissa? Mitään muuta selitystä en nimittäin keksi miksi apua ei oteta vastaan, vaan kielletään viimeiseen asti että mitään huolta ei ole.

Niin. Ymmärrän kyllä täysin että kotona ne ongelmat eivät näy. Mainitsinkin tuossa aiemmin että kahden kesken ja rauhallisessa ympäristössä mitään keskittymisongelmia ei juurikaan näy. Ja tällä tavalla se varmaan näyttäytyy siellä kotona, ja siksi heidän on vaikea uskoa että isommassa lapsiryhmässä tilanne on toinen.

Eniten siis turhauttaa se, että vaikka kaikkemme teemme lapsen edun eteen, niin tällä hetkellä näyttää siltä että lapsi ei tule saamaan tarvitsemaansa tukea. Ja syynä se että vanhemmat eivät suostu hyväksymään tarjottua apua.

Valitettavasti se vain on niin, että jotta nykyään pääsee tehostetun tuen piiriin, niin lapsen on ensin saatava kirjallinen lausunto, jossa todetaan esimerkiksi nämä keskittymisongelmat. Vasta sitä kautta on mahdollista saada lisää resursseja kouluun.

Kuva Andrew Ebrahim.

Joten korostan nyt vielä loppuun tämän itsestäänselvyyden: psykologille juttelu ei tarkoita sitä että ihminen olisi millään lailla hullu tai huono. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvyys vuonna 2021. Ihmiset jotka juttelevat psykologille ovat täysin normaaleja ja tavallisia ihmisiä. Ymmärtäkää tämä.

Havaitsemalla ja puuttumalla ongelmiin ajoissa, voidaan ennaltaehkäistä niiden paheneminen. Ja tässäkin tapauksessa tarkoitus on nimenomaan se, että autetaan jo ennenkuin ne ongelmat kunnolla edes alkavat. Tai ehtivät pahentua.

Olen itsekin käynyt työpsykologilla, kun huomasin että pieniä työuupumuksen oireita alkoi ilmetä. Kiitos hyvän työterveyshuollon, pääsin juttelemaan psykologille ajoissa. Jo tuo yksi käynti auttoi minua löytämään uusia keinoja jaksamaan eteenpäin. Jos olisin kieltänyt ongelman, enkä olisi suostunut hakemaan apua ajoissa, olisin varmaan tällä hetkellä aivan loppuun palanut ja elämänhalun menettänyt.

Kyllä tuo työ on kuormittavaa ja turhauttavaa silloin kun kaikkesi teet, ja joku laittaa kapuloita rattaisiin. Ja vain koska heillä vanhempina on oikeus. Se on niin väärin ja sääli että lapsi siitä tulee kärsimään eniten. Sitäpaitsi, on täysin normaalia että jokaisella ihmisellä on jotain haasteita tai tuentarpeita. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Mutta lapsi on vielä niin pieni, ettei pysty itse auttamaan itseään. Siksi me aikuiset olemme hänestä vastuussa, ja meidän tulee tehdä kaikkemme jotta lapsella olisi mahdollisimman hyvä tulevaisuus edessä.

Kuva Theodor Vasile.

Nykyään ei todellakaan edes ole itsestäänselvyys että tutkimuksiin pääsisi koska jonoa on niin paljon. Joten jos niitä teille tarjotaan niin pyydän että otatte ne aina vastaan. Kyllä ammattilainen arvioi parhaiten tarvitseeko lapsesi tukea vai ei ja jos niin millaista tukea hän suosittelee. Ette menetän mitään, päinvastoin, pääsette koko perheellä paljon helpommalla. On paljon helpompi ennaltaehkäistä ja auttaa ajoissa, kun korjata rikkinäisiä aikuisia.

Välillä kuulee kuinka varhaiskasvatuksen tai koulun henkilökuntaa syytetään siitä että lapsi ei saa apua. Tässä tapauksessa en suostu tuota syyllisyyttä kantamaan. Oli vanhemmat mitä mieltä tahansa, pidän huolen että koululle tulee selväksi että me esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa yritimme tehdä kaikkemme, mutta vanhemmat eivät suostuneet yhteistyöhön/ottaneet apua vastaan. Eihän tämä valitettavasti lasta pelasta, mutta sitä syyllisyyden taakkaa en jaksa turhaan kantaa silloin, kun pitkin vuotta on yritetty saada vanhempia heräämään tilanteeseen ja suostumaan siihen että lapsi saataisiin jo hyvissä ajoin tuen piiriin.

Parhaimmassa tapauksessa ongelmiin löytyisi sellaisia keinoja, jotka ratkaisevat koko asian ja poistaisivat huolen. esimerkkilapsenkin kohdalla en pitäisi yhtään epätodennäköisenä että jos hän saisi nyt apua ajoissa, hän voisi jo parin vuoden päästä pärjätä tavallisellakin koululuokalla. mutta se ei ole lapsen tehtävä pärjätä siellä yksin vaan aikuisten vastuulla on auttaa lasta hyvään alkuun.

Kiitos jos ymmärrät lapsesi edun ja otat apua vastaan silloin kun sitä ehdotetaan.

Terveisin: Vielä yhden vuoden esiopettajana ja sitten vaihtuu ala jos vanhemmat eivät herää.”

Nimim. Turhautunut esikoulun opettaja

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 70 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

70 vastausta artikkeliin “”Ammattikasvattajana huolestun vanhemmista, jotka eivät suostu lapsen psykologisiin tutkimuksiin””

  • Vinkki sanoo:

    Luultavasti kotona on esim päihdeongelmia vanhemmilla. Lapsi reagoi niihin, ei se add ole, vaan psyykkistä. Tee lasu.

  • Ea sanoo:

    Minä olen ollut tuo keskittymisvaikeuksista kärsivä ja myöhemmin ongelmakäyttäytyvä lapsi. Omalla kohdallani ongelma en niinkään ollut minä – vaan dysfunktionaalinen perhe joho. mielestäni kirjoituksessakin viitataan. Halutaan ylläpitää harhakuvaa että kaikki on täydellisesti sillä ei haluta alkaa tarkastelemaan perheen sisäisiä ongelmia. Meillä se oli äidin narsismi.