Miksi vanhempainilta ei innosta?

Julkaistu 17. 5. 2017 :: Toimitus :: 1 kommentti

Melkein Huono -palstalla sana on vapaa! Tällä palstalla julkaistaan kaikkien muiden kuin Huonon Äidin kirjoituksia. Huono Äiti ei ota vastuuta tällä palstalla julkaistujen juttujen sisällöstä eivätkä ne kerro Huonon Äidin omasta elämästä. Huonon Äidin kirjoittamat jutut ovat kohdassa BLOGI. Kiitos ja hymiö!

Lapsen vanhempainilta. Kunnon vanhemmat käyvät niissä innokkaina ja kiinnostuneina. He esittävät kysymyksiä ja ottavat osaa keskusteluun. Minä en.

Itse alan vaivihkaa hamuta kännykkää viimeistään kymmenen minuutin kuluttua. Tällä lailla lapsetkin niitä varmaan salaa näpräävät. Radikaaleja muutoksia ei ole luvassa, kaikki on mennyt hyvin, yhteishenkeä on, ongelmia ei. Sen jälkeen en meinaa enää jaksaa kuunnella. Ihan nopsaan vaan kurkkaan sähköpostit….

Tulee syyllinen olo, että en keskity tarpeeksi. Vanhempaintoimikunnan kassassa on sen ja sen verran rahaa, okei. Retki tulossa, kertokaa vaan päivä, niin okei. Pienille lapsille lapaset, ei sormikkaita, tämä selvä, ei jaaritella enempää!

Pahinta on, jos vanhempainillassa jaetaan joitain talkoonakkeja. En osaa leipoa! En halua tulla myymään arpoja! Tosi ihanaa että järjestätte kaikkea, mutta minä en jaksa!

Toiseksi piinaavinta on esittelykierros. Hei, olen sen ja sen äiti. Kierroksen ainoa hupi on se, että joku varmasti esittelee itsensä toista sukupuolta olevana vanhempana, äiti ”Luukaksen” isänä tai toisin päin. Koska ajatukset harhailevat, päädyn itse olemaan se isä-äiti.

Toki minua lapsen päiväkoti ja koulunkäynti kiinnostaa, mutta ensisijaisesti haluaisin kuulla briiffin päivien kulusta, katsella tiloja, leluja ja askarteluja, ja käydä nopeasti läpi tärkeimmät kuulumiset. Koska en tunne palavaa intohimoa käydä läpi jokainen detalji, suorastaan hävettää.

Pitäisihän tämän innostaa jokaista vanhempaa syvästi! Miksi minua ei nappaa enempää? Kiinnostaako kaikkia muita, ainakin he nyökyttelevät innokas ilme kasvoillaan?

Syyllisyydessä kärvistellessään päätyy huutamaan MINÄ TULEN! kun luokkaretkelle etsitään valvojaa. Sitten sitä vatvoo kauhuissaan takapenkissä, että ei hyvänen aika mitä tuli luvattua! Ainoa lohtu on se, että vanhempainilloista ei saa arvosanaa.

P.S. Mitäs jos koulusta tulee pelkkää negatiivista palautetta lapsesta?

P.P.S. Pitäiskö stipendit jakaa tasaisen suoriutumisen vai tsemppaamisen perusteella?

Haluatko avata keskustelun jostakin sinulle läheisestä aiheesta? Lähetä kertomuksesi tästä.



Kommentoi tätä aihetta

Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi muiden tietoon. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

HUOM: Älä käytä nimeäsi, se tulee näkyviin!

Pakolliset kentät on merkitty *


Yksi kommentti aiheesta “Miksi vanhempainilta ei innosta?”

  1. Susanna sanoo:

    Täällä myös äiti, joka ei paljon vanhempainilloissa jaksa vanheta. Olen itse koulunkäyntiavustaja, ja aika pitkälle tiedän kyllä omankin lähikoulun tilanteen, jos joku mietityttää, laitan opelle wilmaviestin ja asia selviää. Ja mulla sentään on erkkalapsi normiluokassa. Varmaan pitäisi kiinnostaa enemmän, mutta se on turhaa jauhamista, siitä kahden tunnin vanhempainillasta on ehkä 10min asiaa.
    ps, joka lapsesta löytyy positiivista sanottavaa, oli tilanne mikä oli. Henkilökunnassa vika, jos palaute on pelkästään negaa.
    pps, ehdottomasti kannatan tsemppistipedejä, mutta samalla myös niitä hyvien oppilaiden kymppien stipendejä. Molemmille pitäisi löytää lahjoittajat. Tsemppi ehkä kaikista tärkeimpänä kuitenkin.