Nykyään moni haluaa ”luonnollisen” synnytyksen.

Ajatukseen luonnollisuudesta liitetään monta asiaa: lääkkeellisen kivunlievityksen välttäminen, muiden lääketieteellisten toimenpiteiden välttäminen, makaamisen välttäminen, liikkeellä olo, etukäteen valmistautuminen…

Luonnollisuudella haetaan hyvää synnytyskokemusta sekä äidille että lapselle. Lääkkeettömyyden ja valmistautumisen ajatellaan nopeuttavan synnytystä ja vähentävän komplikaatioita. Siitä huolimatta, että tausta-ajatus on hyvä, voi luonnollisuuden korostaminen mennä liian pitkälle.

Ensinnäkin ongelma on se, että millään etukäteisvalmistautumisella ei voi määrätä sitä, miten synnytys sujuu. Lantion luusto ja kohtu eivät toimi tahdonvoimalla. Rentoudesta ja valmistatumisesta on kiistatta apua, mutta mielikuvaharjoittelu ei korjaa esimerkiksi vauvan virheellistä tarjontaa.

Toinen ongelma on se, että joillekin luonnollisuuteen pyrkimisestä tulee hirveät paineet.

Kivunlievitystä pidetään epäonnistumisena. Sektiota pidetään epäonnistumisena. Jopa pitkää synnytystä voidaan pitää epäonnistumisena. Väitteet siitä, että naisen kroppa osaa luonnostaan itse hoitaa synnyttymisen ja siitä, että etukäteisvalmistautuminen ja henkiset kyvyt ratkaisevat, antavat synnyttämisestä aivan väärän kuvan.

Osalla naisista synnyttäminen sujuu helposti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Osalla se sujuu vaikeasti vaikka kivunlievitystä ei olisi kuvioissa. Kivunlievityksen käyttämisen kanssa on sama juttu: on helppoja plumpsista vaan -tyyppisiä synnytyksiä, on ihan keskivertoja, on vaikeita ja on vielä vaikeampia. Synnyttäminen on arvaamatonta, eikä sen kulku määritä millään tavalla synnyttäjän ”onnistumista”.

Luonnolliseen synnytykseen pyrkiminen voi olla erinomainen ratkaisu, tai sitten siitä voi tulla pakkomielle, joka vaarantaa sekä äidin että synnyttäjän hengen.


Kuva Andrew Seaman.

Rebecca Wilcox kertoo kokemuksistaan Daily Mailissa:

”Ilmoittauduin National Childbirth Trustin synnytysvalmennukseen, koska niin kuului tehdä. Kaikki tuntemani parit kävivät siellä. Synnytysvalmennuksia sanotaan parhaaksi tavaksi tavata keskiluokkaisia äitikavereita, ja saada kavereita lapselle.

Synnytysvalmennuksessa puhuttiin tosi, tosi paljon luonnollisuudesta. Ennen kurssia ajattelin, että terve vauva ja onnellinen äiti on riittävä tulos synnytyksestä. Sitten ajatus muuttui.

Kurssilla opetettiin, miten pitää ajatella avautuvansa kuin lootuskukka. Pitää hengittää kivun läpi. Lääkkeet ovat epäluonnollisia, toimenpiteet ovat epäluonnollisia. Omaksuin kaiken tämän ja tähtäsin siihen.

Pidin omaa äitiäni nössönä, koska hän oli käyttänyt epiduraalia kivunlievityksenä kaikissa kolmessa synnytyksessään.

Ensimmäinen synnytykseni oli pitkä ja raskas. Se kesti 38 tuntia, josta ponnistusvaihe vei viisi. Silti heitin mukillisen vettä äitini naamalle kun hän kehtasi ehdottaa epiduraalia.

Lopulta vuorokauden päästä luovutin ja pyysin epiduraalin, kun mielikuvat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Äitini hurrasi.

Lapsi syntyi terveenä, mutta repesin pahasti. Virtsan pidättämisestä tuli vaikeaa, eikä se paljoa naurata 34-vuotiaana… En tiedä mikä johtuu mistäkin, mutta sen tiedän, että asetin itseni ja lapseni vaaraan juuttumalla liikaa uskoon luonnollisen synnytyksen paremmuudesta.

Synnytyksen jälkeen häpesin kertoa äitikavereille, että olin käyttänyt epiduraalia kivunlievityksenä. Positiivisen ajattelun olisi pitänyt riittää.

Enkä oppinut edes tästä. Yritin synnyttää luonnollisesti vielä uudestaankin. Lilluin synnytysaltaassa ja kaikkea.

Ei auttanut, lanteeni ovat hyvin kapeat ja tämäkin lapsi oli iso. Lisäksi hän oli virhetarjonnassa. Ties mitä olisi käynyt, jos en olisi saanut lääketieteellistä apua.

Pyysin epiduraalin, ja loppusynnytys oli kivuton. Mikä ihme! Tai siis, ei kyseessä ole ihme, kyseessä on nykyaikainen lääketiede.

Miksi ihmeessä me äidit tunnemme syyllisyyttä siitä, että hyödymme lääketieteellisestä osaamisesta? Ei kukaan mene edes hammaslääkäriin ilman kivunlievitystä? Miksi synnyttää pitäisi ilman lääketieteen apua?”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Uskoin ”luonnollisen” synnytyksen paremmuuteen niin, että se meni aivopesun puolelle”

  • Miee sanoo:

    Öööö.. Olipa jotenki hassu teksti. Aika yksioikoinen. Käyn hammaslääkärissä ilman kivunlievitystä. Ja neljästä lapsesta kaksi on syntynyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, altaaseen. Ilman vettä en pystyisi synnyttämään lääkkeettomästi. Toinen altaaseen syntyneistä oli lantiolleni liian suuri, enkä taatusti kuivalla maalla olisi saanut häntä ulos, varsinkaan ilman repeämiä. Vesi auttoi. Kaksi lapsista syntyi puudutuksen avulla, koska en päässyt veteen. Eikä mikään synnytyksistäni ole toista parempia, ihan yhtä hyviä kokemuksia kaikki. Pääasia todellakin on, että lapsi voi hyvin ja äiti onnellinen.