Suurin osa synnytyksistä menee hyvin. Siitä on pitkälti kiittäminen suomalaista terveydenhuoltoa. Sairaalat ovat turvallisia ja henkilökunta koulutettua.

Sekin vaikuttaa, että synnyttävät äidit ovat nykyisin hyvin valveutuneita. He ovat valmistautuneet synnytykseen joogalla, mielikuvaharjoittelulla ja ottamalla selvää erilaisista kivunlievitysmenetelmistä sekä synnytyksen kulusta.

Siksi voikin tuntua pahalta epäonnistumiselta jos synnytys ei sujukaan kuten oppikirjoissa tai Instagramissa hymyilevillä luomuäideillä.

Essential Baby -julkaisussa äiti kertoo, että hän tuntee syyllisyyttä epiduraalista vielä useita kuukausia synnytyksen jälkeen:

”Kesken synnytyksen vauvan sydänäänet alkoivat laskea. Kätilöni oli sitä mieltä, että tarvitsen lääkettä synnytyksen nopeuttamiseksi ja epiduraalin siksi, että synnytyksestäni tulisi lääkkeen myötä tavallista kivuliaampi.

Suostuin, koska minusta tuntui siltä, että minulla ei ole vaihtoehtoja. Kaksi lääkäriä, oma kätilöni ja muitakin kätilöiltä vakuuttivat että se on oikea ratkaisu. Tuntui siltä, että he olivat tehneet päätöksen puolestani.

Synnytys kesti vielä monta tuntia ja ponnistusvaihekin kaksi. Sen jälkeen en pystynyt hallitsemaan rakkoani vaikka epiduraalin vaikutus oli jo loppunut.

Vauva on nyt neljä kuukautta, mutta minusta tuntuu siltä, että synnytykseni ei ollut oikea synnytys. Pääsin helpommalla kuin ne äidit, jotka eivät käytä kivunlievitystä. Jos en olisi saanut epiduraalia, olisinko välttynyt repeämiltä? Entä siltä että kärsin edelleen virtsankarkailusta?

En vain pääse eroon siitä ajatuksesta, että synnytys ei mennyt niinkuin piti. Jos vielä synnytän uudelleen, haluan säilyttää enemmän kontrollia itselläni.”


Kuva Michal Bar Haim, ylin kuva Janko Ferlic.

Suomalainen äiti kertoo:

”Valmistauduin synnytykseen monella tavalla, mutta se ei sujunut kuten odotin. Olin niin kovissa kivuissa että epiduraali tuikattiin kyselemättä. Ymmärrän ratkaisun, en ollut siinä kunnossa että olisin pystynyt tekemään yhtään mitään, saati synnyttämään lasta. Luonnon armoilla olisin kuollut jonnekin puskaan enkä suinkaan saanut upeaa, voimauttavaa synnytyskokemusta.

Epiduraali hidasti synnytystä ja monenlaisia muitakin komplikaatioita tuli. Luottoni synnytyssairaalan henkilökuntaan on yhä kova, mutta itseeni ei.

Koen että mokasin jollain tavalla. Olisi pitänyt treenata enemmän. Olisi pitänyt meditoida enemmän. Olisi pitänyt olla henkisesti ja fyysisesti vahvempi.

Välillä mietin että haluaisin synnyttää uudestaan pelkästään siksi, että tällä kertaa hoitaisin sen paremmin. Olen vanhempi ja kestän paremmin epämukavuutta.

Ihan hullu ajatushan tämä on, mutta haluaisin yrittää uudestaan ja saada synnytyksestä paremman arvosanan, noin kuvainnollisesti. Siitä huolimatta että tajuan että kyseessä ei tosiaan ole mikään arvosteltava suoritus.”

Vaikka moderni lääketiede on tehnyt synnyttämisestä turvallisempaa, monet nykyäidit tuntuvat kokevan, että ainoa ”oikea” synnytys on hyvin luonnonmukainen. Kipulääkkeet, imukupit ja sektiot ovat huijausta ja epäonnistuminen. Sehän ei tietenkään ole totta. Mikään synnytystapa ei ole vähäpätöisempi tai huonompi kuin toinen.

Kätilöt usein suosittelevat luonnonmukaisuutta, mutta vain siihen asti kun se on äidille ja lapselle parhaaksi. Jos lääkkeet tai leikkaus on äidille ja lapselle parempi, terveydenhuollon ammattilainen kannustaa siihen tai suorittaa toimenpiteen, koska silloin se on oikea ratkaisu. Ei virhe tai epäonnistuminen.

Etukäteen kannattaa toki valmistautua ja synnytyksen kulusta on hyvä olla tietoinen. Oman kropan tuntemuksiin kannattaa luottaa, ja kommunikoida niistä avoimesti hoitohenkilökunnalle. Mutta turhista odotuksista ja kontrollintarpeesta kannattaa päästää irti. Synnytyksen kulku ei ole tahdon asia, eikä kukaan tule lopputuloksesta mitaleja jakamaan.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Mokasin synnytyksessä ja kadun”

  • Jaana sanoo:

    Omat synnytykseni ovat menneet ilman komplikaatioita ja olen jokaisen kolmen kerran jälkeen toipunut nopeasti. Kaksi kolmesta kerrasta synnytin ilman kivunlievitystä.

    En tätä itse mainosta, enkä asialla leiju, mutta kyllä minä kysyttäessä kerron, että selvisin ilman lääkkeitä ja että kaikki meni tosi hyvin. Ei se tarkoita, että kaikkien muiden synnytykset on huonompia ja että minä olisin jotenkin parempi kuin muut. Mutta ei se myöskään tarkoita, että olisin joku super ihminen tai hörhö.

    Olen itse sitä mieltä, että synnytyksistä pelotellaan liikaa, ja että ainakin aikaisemmin synnytyksiin on turhaan puututtu. Luonnonmukainen synnytys on ihan ok tavoite, ja minä kannustan muitakin siihen. Ei se haittaa, jos ei siihen pysty, mutta ei silti kannata sulkea korviaan jos joku neutraalisti kertoo lääkkeettömän synnytyksen hyödyistä. Varsinkaan, jos kertoja on kätilö.

  • Greatful mom sanoo:

    Ensimmäinen synnytys jouduttiin päättämään hätäsektioon käynnistämisen, tuntien synnyttämisen, epiduraalin ja kipulääkkeiden jälkeen. Koen silti synnyttäneeni oikein. Minua ei jäänyt harmittamaan se, ettei lapsi syntynyt luomuna alateitse, vaan se, että luonnollista synnytystä yritettiin jatkaa liiankin pitkään. Lopulta olin kiitollinen että olimme molemmat elossa. Toinen lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla ja synnytyskokemus oli ihana, kun ei ollut kauhunsekaista hätää ja kuoleman pelkoa.

  • Puusilmä sanoo:

    Voi helvetti!

    Todellakin tärkeintä että äiti ja lapsi selviävät synnytyksestä hengissä ja voivat edes suhteellisen hyvin. Repeämille yms voi tehdä jotain, se ei ole kuolemantuomio.

    Omasta kokemuksesta voin sanoa että kaikki katosi ja elämän merkitys korostui kun jouduin synnyttämään loppuraskaudesta kohtuun kuolleen toisen lapseni. Kohtu ei ollutkaan se lapsen turvapaikka ja kehoni ei toiminutkaan niin kuin piti. Niin että lopettakaa nyt TODELLAKIN se ininä siitä kun ette hallinneet jokaista minuuttia synnytyksen aikana. Olisin niin mieluusti ottanut sen sektion tai minkä vaan jos lapseni olisi saanut elää 🙁

  • Niimpäniin sanoo:

    Voi luoja naiset! Rinta rottingille ja turhan valitus pois. Pääasia et sinä ja lapsi olette terveitä. Ei synnytys ole mikään kivun kestämiskisa

  • KolmenÄiti sanoo:

    Ihme nillitystä taas turhasta. Itse opiskelin kaiken synnytyksestä, kävin hypnosynnytyskurssin, synnytyksessä menin ilman lääkitystä niin pitkään kuin oli mahdollista ja siitä sitten ties minkä komplikaatioiden kautta 3 kertaa sektioon.

    On hyvä valmistautua ja suunnitella, mutta pointtina ei pitäisi olla jonkin kärsimyskilpailun voittaminen oman lapsen terveyden kustannuksella!

    Onneksi minulla on 3 tervettä lasta, se riittää. Eikö sen pitäisi olla pääasia?