Kun saa lapsensa syliin, unohtuvat synnytyskivut ja raskauden vaivat, niinhän sitä väitetään…

Ja kun se lapsi on siinä sylissä, oma ulkonäkö on täysin toisarvoinen juttu, tätäkin hoetaan vaikka kuinka paljon. Mutta mitäs jos ei pystykään hyväksymään omaa muuttunutta ulkonäköään? Mitä silloin pitäisi tehdä?

Entä saako sanoa, että on tyytymätön ulkonäköönsä, kun on kuitenkin saanut sen lapsen tai ne lapset? Onko lapsellista tai pinnallista murehtia ulkonäköään? Tällaisia asioita miettii nainen, joka ei kehtaa näyttäytyä alasti edes omalle miehelleen:

”Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, lasten saannin jälkeen moni nainen on itsevarmempi” jne., näin puhutaan.

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Swappie.

Mulle ei käynyt näin. Päinvastoin, hyväksyn itseni vielä vähemmän kuin aiemmin.

En ole ikinä ollut mikään kovin pyöreä, ehkä sopusuhtainen monen mielestä. Raskaudet on jättäneet tietysti kehoon arpia eri puolille, rinnat roikkuu, suonikohjut sen kun leviää, on tullut peräpukamaa, ehkä jopa kohdun laskeumaa, iho on mennyt pilalle ja mitähän vielä.


Kuva Steinar Engeland, ylin kuva Eugenia Maximova.

Voi olla pinnallista ajatella näitä. Mutta en pysty ajattelemaan, että kuinka kallisarvoisia lahjoja oman kehon kustannuksella on saatu…

Oman miehenikään edessä en pysty olemaan kokonaan alasti, en valot päällä enkä pimeässä. Olen vielä suht nuori ja lapseni eivät ole mitään taaperoita enää, joten kroppani on varmaan palautunut sen mitä palautuu.

Tiedän, treenaamalla ja laihduttamalla varmaan tuloksia saa mutta entäs kun sekään ei riitä? Peilistä katsoo joku muu kuin minä enkä tiedä missä minä olen…”

Nimim. Prinsessa Ruusuton

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

28 vastausta artikkeliin “En pysty hyväksymään äitikroppaani, peilistä katsoo vieras nainen”

  • 4,3 ja 3kk sanoo:

    Samaistun hyvin kirjoittajaan. Kolme ihanaa lasta, mutta silti suren kroppaani. Mieheni kyllä kehuu kroppaani paljon, se toki auttaa. Mielessäni käy silti väkisinkin mahtaako aina niin olla tosissaan, joskus kun muistelee kaihoisasti sitä parikymppisenä ollutta peppua.

    Mielestäni en ole itsekäs, haluaisin vain olla äitiyden lisäksi nainen, puoliso, minä. Onko se väärin?

    Olin ennen raskauksia melko muodokas. Kiva peppu ja rintava. En laiha mutta en kyllä pyöreäkään.
    Lasten jälkeen paino on sama, arpia ei minulle tullut. Mutta rinnat ja pylly katosi täysin!! Vielä kun lisää soppaan väsymyksen, harmaat raidat hiuksissa, pieruverkkarit ja selkäkivut niin tunnen itseni 20 vuotta ikääni vanhemmaksi.

    Itse totesin, että tässä ei itku auta. Pyllyä treenaan mitä jaksan ja rahat kerään hiljalleen rintojen korjaamiseksi. Verkkarit heitin uffille ja marssin hierojalle.

    Osaan auttaa oman pääkopan hoito, loppu hoituu kirurgin käsittelyssä. Mutta asia on tärkeää hoitaa kuntoon! Miksi ihmeessä sinun pitäisi kadottaa minuutesi lasten vuoksi?
    Etkö sinä ole muka minkään arvoinen?
    Millaisen arvomaailman/itsetunnon tulet esimerkilläsi huomaamatta opettamaan lapsillesi?

  • Happyhappy sanoo:

    Itse en ymmärrä miksi kaikkien pitäisi olla niin kehopositiivisia, on myös ihmisiä jotka haluaa sen kiinteän lihaksikkaan vartalon, eikä ole valmiita tyytymään siihen löysään löllykkään. Itse kuulun näihin ja raskaus turmeli keskivartaloni täysin. 6v yritin sitä oppia sietämään,mutta jatkuvat onnittelut perheenlisäyksestä pömpöttävän vatsan takia ajoivat itsetunnon pohjamutiin, ja jatkuvat niska ja selkävaivat kyllästyttivät, niin hakeuduin erkaumankorjausleikkaukseen, missä samalla kiristettiin vatsan löysää nahkaa. Ja tämä tehtiin julkisella. Tämä ”se pitää kestää kun on lapset mennyt tekemään, pitää olla vain kiitollinen”-asenne aiheuttaa sen et naiset ei uskalla hakeutua korjaamaan näitä ongelmia vaikka siihen mahdollisuus olisi. Oma fysiikka ja henkinen hyvinvointi on parantunut varmaan 150% muutamassa kuukaudessa. Ainut mikä harmittaa on se etten hakeutunut tähän aiemmin. Valittakaa naiset valittakaa, kyllä näitä ongelmia korjataan. Ei ole pakko kaikkea vain hyväksyä.

    • AnneH sanoo:

      Samaa mieltä. Leikkaukseen menossa, jono vaan ei vedä. 14,5kk jo jonossa ja hoitotakuu oli 6kk…

  • Monta lasta. sanoo:

    Onko jotain, jota voit itse korjata, tai joku toinen voi korjata. Jos on, tee se. Ellei ole, Yritä hyväksyä tilanne, jolle ei ole mitään tehtävissä.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Neuvolan kautta terapiaan. Ongelma ei ole ulkonäössä vaan pään sisällä.

  • Vanhempana et enää välitä sanoo:

    Miehesi ei kehu vartaloasi vai etkö usko että olet kaunis? Jos uskaltaudut, mene uimahalliin. Siellä näkee niitä tavallisia vartaloita.

    Keho muuttuu, iho muuttuu, tukka harvenee ja peilistä kurkistaa oma äiti nuorempana. Hui kauhistus! Seuraava steppi on vaihdevuodet.

    En ollut nuorena ikinä tyytyväinen vartalooni. Nyt ihmettelen, miksi en ollut.

    Yritä hyväksyä itsesi vaikka terapian avulla. Ulkomuotoa tärkeämpää on se mitä olet ja mitä teet.

  • 3 sektiota sanoo:

    Ymmärrän täysin tunteen!! Itse kerään rahaa että saan vatsan ja rinnat kursittua kasaan.. Ei siinä pälli lääkäri auta.. Se on raha kun ratkaisee itseni kohdalla ainakin.. Juttelusta ei pitkällä roikkuva nahka mene takaisin että pystyisi edes tavallisia vaatteita käyttää.. Kun on niin paljon ylimääräistä ihoa se rullaa housut alas ja paidan ylös ihan lasten kanssa touhutessa,..