”Äidiksi tulemisessa oli muutamakin yllättävä juttu, mutta kaikkein yllättävintä oli se, miten helppoja ja ihania vauvat ovat.

Siitä ei puhuta yhtään tarpeeksi. Julkinen keskustelu koostuu aika paljon siitä, miten hirveän raskasta äitiys ja vanhemmuus on, ja kuinka lapset pilaavat parisuhteen, kropan ja elämän.

On totta kai hyvä että vaikeista asioista ja huonoista puolista saa nykyisin puhua. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen saa apua ja äidit voivat kertoa, että helistimen heiluttelu ja ruokinta-automaattina oleminen ei täytä heitä vaaleanpunaisella vauvaonnella ja muutenkaan tyydytä. Lapsen saannin vaikutuksista parisuhteeseen pitää voida puhua avoimesti, samoin raskauden ja imetyksen aiheuttamista muutoksista. Jos näistä vaietaan kuten ennen on pitänyt vaieta, jokainen uusi vanhempi luulee olevansa ainoa joka kokee negatiivisia tunteita.

En siis vaadi että vain hyvistä jutuista saisi puhua. Mutta niistä pitäisi puhua nykyistä enemmän!

Halusin kovasti äidiksi mutta pelkäsin että ei minusta ole siihen. Pelkäsin, että elämäni suorastaan loppuu. Että jään vaan kotiin ja kaikki on pilalla, koko vartalo tuusannuuskana ja mies lähtee vieraisiin ja vauva huutaa päivät ja yöt putkeen.

No vauva huusi yhden ainoan kerran päivällä niin että en saanut häntä rauhoittumaan nopeasti. Yöllä hän vain vähän ilmoitti että josko sitä maitoa olisi tarjolla niin se olisi kiva juttu. Koko yön vauva nukkui jo parin kuukauden ikäisenä.


Kuva Gift Habeshaw, ylin kuva Echo Grid.

Päivisin vauveli veteli pitkiä päikkäreitä, jolloin minä saatoin tehdä mitä huvittaa. Muutenkin oli aikaa tehdä kaikenlaista, istuskella kahviloissa ja pyöriä ostoskeskuksissa ja käydä pitkillä kävelyillä.

Vauvan hoitaminen oli tosi helppoa, samoin ruokkiminen. Ja vauva oli tosi mahtava tyyppi johon rakastui nopeasti ihan hulluna.

Tietysti joskus kaipasi sitä, että yhtään kukaan ei koske. Sekä sitä, että itsestä ei valuisi maitoa ja hikeä. Monesti vauva alkoi itkemään ruokaa tai huvitusta juuri silloin, kun ensimmäinen haarukallinen omaa ruokaa oli menossa juuri suuhun. Ja totta kai vauva herätti öisin silloin tällöin. Omien tuntemustenkin kanssa oli kaikenlaista myllerrystä. Mies ei oikein tajunnut millaista oli olla päivät kotona vauvan kanssa. Pyykkiä riitti, väsytti, oli sotkua, kaveritkaan eivät oikein tajunneet, ja sen sellaista. Eihän se nyt pelkkää auvoa tosiaankaan ollut.

Mutta olin jotenkin uskonut, että kaikki tuo toistuva, raskas, tylsä, väsyttävä ja kiukuttava osuus on leimaava osa vauva-arkea. Niinhän ei ollenkaan ollut!

Jossain määrin totta kai aika on kullannut muistot. Mutta silti, pääasiassa vauvan kanssa oli paljon mukavampaa ja jopa palkitsevampaa mitä luulin. Suorastaan harmittaa, että en tiennyt sitä etukäteen ja pelkäsin turhaan.

Kun ei kukaan ollut koskaan sanonut minulle, että vauvan kanssa on ihanaa. Minä sanon nyt, koska tästäkin puolesta asiaa pitää puhua. En yhtään ihmettele, että lastentekoa epäröidään, kun siitä annetaan niin hirveä kuva. Toistan vielä: vauvat ovat ihania ja helppohoitoisia ja vauva-arki on suureksi osaksi tosi mukavaa! Ihan oikeasti on.

Taaperoista, uhmaikäisistä ja leikki-ikäisistä en sitten sanokaan mitään! Palataan asiaan sitten, kun aikaa on kulunut tarpeeksi että olen ehtinyt unohtaa huonoimmat puolet…”

Nimim. Vauva-arki yllätti äidin

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Vauva-arki yllätti äidin”

  • Minä vaan sanoo:

    Kahden lapsen äitinä voin sanoa, että kumpi tahansa versio voi olla totta. Esikoisen vauva-aika oli juuri sitä mediassa puhuttua kaaosta, vauvalla oli koliikki eikä nukkunut päivin eikä öisin puolen tunnin pätkiä pidenpään. Ekan täyden yön nukuin kun esikoinen oli reippaasti yli vuoden.

    Tämä kakkonen taas on niin rauhallinen, että melkein hävettää kuinka helpolla pääsee. Eli vauva-aika voi olla kaameaa, ihanaa tai jotain siltä väliltä. Yleensä se on vähän kumpaakin. Mutta se, saako vauvan, joka nukkuu täydet yöt synnäriltä lähtiessä vai lapsen, joka herää vielä vuoden iässä 12 kertaa yössä, on ihan tuuri peliä. Harvempi sitä kuitenkaanladten hankintaa katuu, oli lapsi sitten millainen tahansa.