Anna lapsen itkeä, äläkä ainakaan imetä vihaisena – siitähän saa koliikin! Vanhemmat ovat aina halunneet parasta lapsilleen, mutta ennen lastenkasvatusmetodit olivat vähintäänkin outoja.

Meidän äitimme jaksavat kertoa imeväisille annettavasta appelsiinimehusta kun meitä nykyäitejä kannustetaan täysimettämään. Kaikki nykyvanhemmat eivät usko vaistovanhemmuuteen ja lapsentahtisuuteen (liian hippiä!) mutta varmaan jokainen pyrkii rauhoittamaan vauvan pian, eikä kukaan pihtaa hellyyttä. Toista se oli ennen…

1910-20-luvuilla uskottiin, että helliminen pilaa lapsen. 1960-luvulla Amerikassa pelättiin, että lapsen helliminen voi tehdä hänestä sosialistin! Nykyään vauvoja ja lapsia kannustetaan hellimään mahdollisimman paljon, eikä kukaan usko että he menisivät siitä ”piloille”, päin vastoin.

1930-luvulla ainakin Amerikassa suositeltiin vauvoille siisteyskasvatusta jo vastasyntyneestä alkaen. Siis ei vaippoja, vaan vauvan pissattamista monta kertaa päivässä. Ei kovin kätevää silloin, jos meinaisi poistua kotoa välillä!

1950-luvulla kotia ei valmisteltu taaperoa varten niin, että poistettaisiin vaaralliset asiat. Nykyään meillä on kaikenlaisia suojauksia ja pehmusteita vaikka minne, mutta ennen lapsille sopi huutaa, kunnes he oppivat olemaan koskematta vaarallisiin tai rikkoutuviin asioihin…melkoinen ero siihen, että monet vanhemmat eivät nykyään halua edes kieltää lastaan sanomalla ei, vaan jollain muulla tavoin.

Samoin 1950-luvulla uskottiin, että itkeminen on vauvalle tarpeellista treeniä. Parkua ei pyritty lopettamaan eikä vauvaa rauhoittelemaan, vaan hänet jätettiin huutamaan yksin.

1980-luvulla raskauskilot kuuluivat asiaan. Nykyään tiedetään, että paino nousee yksilöllisesti ja jopa saman naisen eri raskauksissa voi olla isot erot. Mutta ennen painon suositeltiin nousevan kaikilla saman verran, riippumatta siitä, minkä kokoinen ja painoinen äiti ennen raskautta oli.

1910-luvulla raskaana ollessa naisen piti ajatella vain mukavia ajatuksia, sillä ikävät ajatukset saattoivat johtaa siihen, että lapsesta tulisi ruma! Samoin uskottiin, että jos imetti pahalla päällä, lapsi sai koliikin. No onneksi esimerkiksi keskellä yötä imettämään herääminen saa joka äidissä aikaan pelkästään riemun tunteita!!

1920-luvulla uskottiin aikatauluihin. Eikä mitään yksilöllisiä eroja, joka vauvan piti syödä, nukkua, pissata ja kakata aikataulun mukaisesti!

1970-luvulla taas lasta ei pitänyt turhaan kylvetellä. Kahdesti viikossa oli riittämiin!

Lähde.

Nämä muistelot olivat muualta maailmalta, jos sinulla on hauskoja tai outoja muistoja lastenkasvatusohjeista Suomessa, kerro kommenteissa tai lähetä meille tarinasi alla olevalla lomakkeella!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Hyvä vanhemmuus oli ennen ihan eri juttu!”

  • Janakin sanoo:

    86-vuotias mummoni on sitä mieltä, että vauva pitää välillä viedä toiseen huoneeseen olemaan omissa oloissaan, imettää saa vain joka neljäs tunti, ettei opi persoksi ja turha sylittäminen johtaa turhaan hellyydenkipeyteen. Lapselle ei myöskään saa lässyttää. Olen toiminut melkolailla päinvastoin, ja ihmisiltä nuo vaikuttavat.