On kertakaikkisen absurdi yhtälö, että jos lapsilla on kaksi kotia, niin kamat ovat aivan saletisti aina siellä väärässä kodissa!

Jotenkin omituisesti juuri ne tarvittavat koulumateriaalit ovat jääneet väärän kodin maton mutkaan tai eteisen lipaston uumeniin. Vaikka me kuinka koitamme säätää ja vääntää, huolehtia ja tuplatsekata, niin ison liikkuvan lössin kanssa siinä vaan käy niin. Kun aamulla tulee taivaalta vetisiä ja jäätäviä, kuolleen lumikon oloisia rättejä ja tienpientareet tulvii, niin tottahan toki silloin on kumpparit ja sadevaatteet näppärästi unohtuneet taas väärään kotiin.

Männä viikolla piti lähteä pyöräilemään lasten kanssa, ja oikein oli jo nisupullat eväslaariin pakattuina ja into ylimmillään – tai jotain. Ja eikös siinä eteisessä hikoillessamme muistu mieleen, että niin joo, esikoisen pyörä onkin unohtunut toisen vanhemman luokse, samoin keskimmäisen kypärä ja nuorimman just se tärkein pyöräilyreppu! Argh!

Seurasi suurta älämölöä, reklamaatiotulvaa, ärräpäitä ja melkein peruuntunut perheseikkailu. Tuli siitä aika seikkailu silti. Esikoinen lainasi äidin pyörää, keskimmäinen äidin ratsastuskypärää ja pienin esikoisen treenireppua. Ja mutsi sotki kaupunkipyörällä aina sen sallitun 30 minuuttia ja vaihtoi seuraavaan pyörään vaihtopisteessä. Olipahan joo seikkailu!

Eilen illalla oli nukkumaanmenozempalot ja ilo jälleen ylimmillään. Yhdellä oli kakkahätä kolmatta kertaa, toisella totaalinen puheripuli ja kolmas kilahteli kun muut mekkaloivat eivätkä antaneet leporauhaa. Äitikin olisi kaivannut lepoa, mutta ilta se vaan venyi, paukkui ja rutisi.

Kun alkoi jo vaikuttaa lupaavalta, niin kuopus meni, helkkari soikoon, mainitsemaan isille unohtuneet keräilyautot. Alkoi infernaalinen vollotus siitä miten ne tarvitaan just nyt ja aivan heti tai muuten maailma sortuu. Buuhuu!

Kun kriisistä oli selvitty liki puolen tunnin piinaavalla psykoterapeuttisella jauhannalla, niin isompi sisarus ottaa yhtä dramaattisesti esiin sen, että ei voi millään nukkua ilman Herra Karhua. Voi hevonperseen Herra Karhu! Mistäs se nyt taiottaisiin? Ei kelvannut mikään kymmenistä muista pehmotyypeistä, ja jälleen sai höpistä ummet ja lammet, että Herra Karhulla on nyt omaa lomaa isin luona ja pian taas kohtaatte ja diipatidaapatihippaheijaa. Lopulta lapset taantuivat tyynyilleen, mutta äitikin sammui sen sileän tien eikä jaksanut haaveilemaansa netflix-uppoumaa kauas arjesta.

Ja mitä tapahtui sitten tänään? Uhkailukiristyslahjonta-taulukko oli tullut täyteen ja palkintona mollotti ratkiriemukas uimahallikeikka!! Sinne siis! Paitsi että, niin missähän on taas puolet kamoista!? Olimme olleet jokunen viikko sitten arpajaisvoittoreissulla koko porukalla kylpylässä, ja märkä pyyhe-uikkari-varuste-säkki oli kiikutettu kuivumaan isin mukana hänen kotiinsa. Mikä tarkoitti, että mukaan löytyivät kyllä pyyhkeet, yhdet kuulemma totaalinolot ikivanhat muumiuikkarit, joita kehtasi käyttää vaan jos ei varmasti olisi kavereita hallilla, melkein uikkareista käyvät Ryhmä Hau-boxerit sekä kokomustat, kiiltävät alkkarit, joiden oli pieni pakko kelvata. Ei ollut uimalakkeja, josta seurasi valitusta. Ei ollut uimalaseja, josta seurasi isompi kriisi. Ja vielä isompi kriisi oli se, että äidinkin uimapuku oli ollut siellä samassa säkissä, joka ei ollut nyt oikeassa kodissa. Kuinka vaikeaksi voi vetää?!

Hätä keksii jonkinlaiset keinot, sanotaan, joten pikainen mutka kohtuullisen lähellä asuvan oman äidin luokse, ja rajua pengontaa hänen vaatekaapistaan. Löytyi radikaalisti epäsopivat, kukkakuosiset bikininyläosat 80-luvulta, koossa C90, jotka nasevan epäistuvat tissittömälle A 75-povelle, mutta ketä kiinnostaa.

Tietenkään alaosia ei tullut vastaan missään, mutta koska luvattua uimakeikkaa ei vaan jumankekka peruta, niin näppäränä otin haltuun äitini vanhat alushousut muutamalla reiällä höystettynä. Ei ihan Miamin rantalookkia, mutta penikat pääsivät uimaan. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Ja yli-isot bikinitkin melkein pysyivät päällä!

Nimim. Pientä säätöä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Ai ei bikinin alaosaa?! Ei ongelmaa!”